Hei,
onko täällä ketään joka on onnistunut lopettamaan Cipralexin pysyvästi? Minulla on yksi lopetusyritys takana, ja puolen vuoden jälkeen jouduin aloittamaan lääkityksen uudelleen kun paniikkioireet palasivat. Nyt pelottaa joudunko tosiaan syömään lääkkeitä lopun ikääni. Lääkäri sanoi että se on hyvin mahdollista. Harmittaa vietävästi että alunperin edes aloitin lääkityksen, jos ne kerran koukuttavat näin. Eikä tietenkään lääkäri puhunut tuosta riippuvuudesta mitään, vaan vakuutti että SSRIt ovat turvallisia eivätkä aiheuta riippuvuutta.
Miksi lääkkeiden mahdollinen elinikäinen käyttö sitten harmittaa? Ei se muuten haittaisikaan, mutta lääkityksen myötä olen myös kadottanut kokonaan orgasmit ja seksuaaliset halut ovat nollissa. Tuntuu aika kamalalta että tyydyttävä seksielämä olisi nyt sitten lopullisesti ohi. Olen naimisissa ja seksuaalisuus on ollut minulle tärkeä asia aikaisemmin.
Olisi siis kiva kuulla, löytyykö yhtään ainutta ihmistä joka olisi onnistunut lopettamaan lääkityksen ja pysymaan kunnossa sen jälkeen pysyvästi.
Oma annokseni on nyt 15mg ja käyn myös yksilöterapiassa lääkityksen rinnalla.
onko täällä ketään joka on onnistunut lopettamaan Cipralexin pysyvästi? Minulla on yksi lopetusyritys takana, ja puolen vuoden jälkeen jouduin aloittamaan lääkityksen uudelleen kun paniikkioireet palasivat. Nyt pelottaa joudunko tosiaan syömään lääkkeitä lopun ikääni. Lääkäri sanoi että se on hyvin mahdollista. Harmittaa vietävästi että alunperin edes aloitin lääkityksen, jos ne kerran koukuttavat näin. Eikä tietenkään lääkäri puhunut tuosta riippuvuudesta mitään, vaan vakuutti että SSRIt ovat turvallisia eivätkä aiheuta riippuvuutta.
Miksi lääkkeiden mahdollinen elinikäinen käyttö sitten harmittaa? Ei se muuten haittaisikaan, mutta lääkityksen myötä olen myös kadottanut kokonaan orgasmit ja seksuaaliset halut ovat nollissa. Tuntuu aika kamalalta että tyydyttävä seksielämä olisi nyt sitten lopullisesti ohi. Olen naimisissa ja seksuaalisuus on ollut minulle tärkeä asia aikaisemmin.
Olisi siis kiva kuulla, löytyykö yhtään ainutta ihmistä joka olisi onnistunut lopettamaan lääkityksen ja pysymaan kunnossa sen jälkeen pysyvästi.
Oma annokseni on nyt 15mg ja käyn myös yksilöterapiassa lääkityksen rinnalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yrititkö tuota lopettamista asteittain? Itse en pysytynyt edes aloittamaan ko. lääkettä kun normaaliannokseen siirryttäessä olo meni hirveäksi, kauhea pahoinvonti ja tärinä. Sekä sellainen outo epätodellinen olo. Vaikka aloitin lääkkeen todella pienellä määrällä ja lisäsin sitä asteittain.
Eihän se noin mene. Jos olit sairas ennen kun alotit sen. Sitten oireet hävisi kun söit sitä. Ja palasi kun lopetit sen. Eihän se lääke siloin sitä aiheuta, että oisit koukussa. Sähän nimenomaan palasit siihen samaan tilaan missä olit ennenki. Lääkkeen vaikutus loppui ja nyt katsot peilistä todellista sinua.
Ei ne lääkkeet paranna. Ne vie oireet pois. Mä olen onnistunut lopettaa cipran. Ns. "vieroitusoireet" kestää pari viikkoa. Jos sun oireet palasi puolen vuoden päästä siitä, niin se on se sun uusinut sairaus.
Mitäpä jos koittasit huvikses selvittää, että mistä sun sairaus johtuu, vaikka terapiassa. Siitä olis pidempikestonen apu.
SSRI-lääkkeet voivat joskus tuhota seksuaalisuuden pysyvästi, ks. http://en.wikipedia.org/wiki/PSSD.
Paniikkihäiriöni diagnosoitiin viime syksynä keskivaikeaksi (taustalla noin 10 kohtausta / kk ahdistusta joka ei aina kokonaiseen kohtaukseen johtanut). Pysyvää lääkitystä en ole edes kokeillut. Bentsodiatsepiinejä olen ottanut vain jos kohtauksia tuli useampia peräkkäin tai ne olivat erityisen vaikeita. Nyt ei ole viimeiseen kuukauteen tullut yhtään kohtausta, vaikka useat tilanteet ovatkin olleet erittäin ahdistavia. Terapiaan olen vasta pääsemässä (paniikkihäiriö on vain yksi ongelmistani).
Haluan siis vain sanoa, että lääkkeittäkin voi päästä parempaan suuntaan ja parantua.
Vieroituksessa lienee tärkeintä tarpeeksi hidas vauhti. Kannattaisi varmaan kokeilla edellistä kertaa maltillisemmin?
Kuinka sitten pääsit noista kohtauksista eroon. Mulla on pahoja ahdistuskohtauksia jotka eivät myöskään aina mene paniikkin asti. Olen huomannut että asioiden tekeminen vähentää paniikkeja. Mitä enemmän yrittää tehdä asioita sen vähemmän kohtauksia tulee myös paniikkikurssita Kelan oli apua. Ongelma on vaan se että elämänmuutokset, hormoonitoiminta, stressi ym laukaisevat tilanteen pahenemisen aina uudelleen vaikka kohtauksista olisi päässyt vähäksi aikaa eroon. En käytä lääkkeitä kun ei ne vaan sovi sivuoireiden takia.