Olen ihan väsynyt tähän elämääni kun se on vuodesta toiseen kamppalua yksinäisyyden ja erilaisten ongelmien kanssa. En ole koskaan seurustellut ja olen ihastunut erääseen mieheen jota en ole nähnyt luonnossa, mutta kuitenkin tunnen vahvasti että hän olisi hyvä kumppani minulle. En kehtaa tunnustaa tunteitani hänelle, koska pelkään ettei hän tunne mitään minua kohtaan.
Jatkuvaa
Jues
9291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sanot vaan suoraan, että olet ihastunut. :P
Saatat menettää yhteyden häneen tai hän loytää kumppanin niin voi olla, että kadut loppuelämäsi sitä ettet ehtinyt kertoa tunteistasi.
Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin eipähän enää tarvitse stressata sitä, että tunteeko hän mitään. :p
Vaikka mikä minä olen neuvomaan, kun itsekin olen melko samassa tilanteessa.. D:
mäkin oon ihan korviani myöten ihastunut ja jopa rakastunut erääseen jota en oo koskaan livenä tavannut.
olen aivan hulluna häneen ja haluisin vaan mennä hänen luokseen ja olla hänen kanssaan. mutta en vaan ole uskaltanut hänelle tunteistani kertoa koska pelkään hänen torjuvan minut. pelkään että karkotan hänet pois kertomalla näistä tuntemuksistani. olen hyvin ujo ja mulla on aika huono itsetunto. en kelpaa edes itselleni joten miten voisin kelvata hänelle? joten olen ollut aika viileä ja etäinen mesekeskusteluissamme ja varonut etten vain näytä niitä lämpimiä tunteitani liikaa...
mun sydän särkyy... :(
Luettuani tämän keskustelun eilen sain jotenkin uskallusta tunnustaa yhdelle tytölle mesessä(Jota en ole tavannut livenä), että olen ihastunut häneen mutta tunne ei ollut molemminpuolinen. :(
En oikein vieläkään ymmärrä miksi hän ei pitänyt minusta, monesti juteltiin mesessä yö myöhään useita tunteja, nauratettiin toisiamme, keskusteltii syvällisiä, kärsimme melko samoista ongelmista elämässä, meillä oli paljon yhteistä ja muutenkin samanhenkisiä.
Ja nyt sitten nolasin itseni ja pilasin meidän välit tunnustuksellani. :(
Oli ensimmäinen kerta elämäni aikana, kun tein aloitteen ja oli samalla myös viimeinen. Itsetuntoni on nollassa nyt. :(
Pitikin mennä lukee tää keskustelu. :/
Oletko varma että tunne ei ollut molemminpuoleinen? Tuon kertomuksen perusteella olisi voinut hyvin ehkä ollakkin, mutta ehkä hän perääntyi syystä tai toisesta. Tiedätkö onko hänellä poikaystävää? Tai edes jotakin juttua toisen kanssa?
Yritä vain saada välit takaisin, jos hän kerran oli sinulle tärkeä. :)
Miten muuten välit saadaan takaisin sen jälkeen kun on mennyt möläyttämään olevansa ihastunut, jonka jälkeen tyttö on pelästynyt ja ottanut jalat alle...?
Eiköhän se jotenkin onnistu, kun vain rauhallisesti lähestyt. Eikö hänestä sitten ole enää kuulunut yhtään mitään? Sekin olisi varmasti jo hyvä merkki jos on kuulunut edes jotain. :)
No melko varma olen että ei ole molemminpuolista, ja en ole sellaista tyyppiä joka alkaa vonkaamaan. Jos on kerran sanonut ei, niin se on sitten ei. Mutta jos hänellä kummiskin on tunteita niin tällä kertaa annan hänen tehdä aloitteen.
Kumpikaan ei ole ikinä seurustellut.
Hän on kyllä sanonut, että on kurjaa jos välit menevät poikki mutta miten minä voin jatkaa kaveruutta, jos minulla on yhä tunteita häntä kohtaan..?
Samma här. Paitsi että olen mies.
Samanlaisessa tilanteessa täälläkin. :(