Kuten olen täällä aiemminkin maininnut, olen aivan ihastunut pohjoismaisiin dekkaristeihin, esim. Fossum, Frimansson, Alvtegen, Läckberg, Theorin. Islantilainen Arnaldur Indridason on uusin " tuttavuuteni " ja aivan mahtava kerrassaan!!! Luin ensin "Räme"- kirjan puoliväliin, enkä oikein päässyt sinuiksi sen kanssa. Osaksi syynä oli jotenkin "erilaiset" islantilaiset nimet, joissa sekoilin.
Juuri tänään sain luettua loppuun "Haudanhiljaista". Aluksi oli samanlaisia vaikeuksia kuin Rämeen kanssa, mutta sitten nimet tulivat tutuiksi ja ihastuin kovasti kirjan henkilöihin ja Indridasonin tapaan kirjoittaa. Teos teki valtavan vaikutuksen! Erittäin taitava kirjoittaja, aivan mahtavaa ja koskettavaa tekstiä, elin täysillä mukana ja olen ehdottomasti Indridason-fani!!! Nyt aion uudestaan tarttua myös tuohon aiemmin kesken jääneeseen kirjaan sekä lukea ehdottomasti kaikki muutkin hänen teoksensa.
Millaisia kokemuksia muilla on näistä mainitsemistani kirjailijoista?
Juuri tänään sain luettua loppuun "Haudanhiljaista". Aluksi oli samanlaisia vaikeuksia kuin Rämeen kanssa, mutta sitten nimet tulivat tutuiksi ja ihastuin kovasti kirjan henkilöihin ja Indridasonin tapaan kirjoittaa. Teos teki valtavan vaikutuksen! Erittäin taitava kirjoittaja, aivan mahtavaa ja koskettavaa tekstiä, elin täysillä mukana ja olen ehdottomasti Indridason-fani!!! Nyt aion uudestaan tarttua myös tuohon aiemmin kesken jääneeseen kirjaan sekä lukea ehdottomasti kaikki muutkin hänen teoksensa.
Millaisia kokemuksia muilla on näistä mainitsemistani kirjailijoista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja runsaasti myös palkittu: Lasiavaimella 2002" Räme" ja 2003" Haudanhiljaista", jolle myös Kultatikari 2005. "Ääni kuin enkelin" sai Martin Beck palkinnon 2005 ja Suomen Dekkariseuran kunniakirjan 2009.
Islantilaiset nimet tuntuivat tosiaan alkuun oudoilta ja juoni tuppasi karkaamaan niitä tankatessa. Suomennoksiahan on kuusi, joista tämä viimeinen: "Hyytävä kylmyys" liikkuu kuitenkin tarpeettomasti ja kömpelöstikin meedioiden ja tuonpuoleisen alueella ja on mielestäni teoksista heikoin. Erlendurin pohdiskeluja on sen sijaan aina mukava seurailla.
Ruotsalaiset sen osaavat edelleen: Kjell Erikssonin "Yökehrääjä" ja Mankellin "Rauhaton mies" ovat taattua kaamoksenkarkoitustavaraa; mukavia lukuiltoja!!
Islanti on mielestäni sellainen taikasaari. Siellä tapahtuu kaikkea kummallista. Nimien kanssa myös sekoilin alussa ja sukupuoletkin vaihtoivat paikkaa kun nimet olivat niin outoja.
Hyytävän kylmyyden käsistäni. Ei paras kirjailijan teoksista.