Olen tutustunut aiheeseen usean vuoden ajan (erään seköpään takia).
Narsismin syntyperästä eli siitä miksi jostakin tulee sairas narsisti on olemassa asiantuntijoillakin ristiriitaisia käsityksiä.
Käsittääkseni tarvitaan perittyjä ominaisuuksia sekä pieleen mennyt kasvatus että ihmisestä muodostuu narsisti, se kuinka pahaksi ongelma pääsee muotoutuu sitten vielä aikuisiällä.
Nyt siirrytään itse aiheeseen.
Seuraan aika tiiviisti erään perheen touhuja.
Ihan selvästi perintötekijöitä on.
Seuraavalla en halua yleistää mutta kyseessä on yksinhuoltaja eli lapsilla ei oikeasti ole isää.
Vanhiin lapsi on muuttanut kotoa ja on erittäin en nyt sanoisi narsistinen mutta haluaa kaikkien asioiden menevän niinkuin itse haluaa ja saakin usein tahtonsa läpi jollei muuten niin mummujensa välityksellä, no häneen ei voi vaikuttaa kun on aikuinen jo.
Sitten tullaan 12 vuotiaaseen poikaan.
Perheestä on kadonnut käytännössä ei sana. Lapsi kiukuttelee ja uhkailee niin kauan että saa tahtonsa läpi.
Ruokaa ei aina suostu syömään vaan haluaa mäkkäriin ja saa usein tahtonsa läpi.
Hän ikäänkuin ilmoittaa äidillensä että minähän teen asioita joita haluttaa, Telkkarin katsominen myöhään yöhön, tietokoneen pelaaminen, yökylään meno (arkipäivisinkin), limukan kittaaminen yms.
Pahiinta näyttää olevan se että tämä 12 v poika on ottanut mallia isoveljestään mutta huomattavasti nuorempana.
Ongelmaa lisää vielä 7v. tytär joka on alkanut osoittaa ihan samoja merkkejä kuin 12v poika, eli aloittaa uhmakkaan käytöksen vuosia aiemmin kuin veljensä, kuvioon kuuluu myös tietokoneen pelaamista, kiukuttelua telkkarin katsomisesta sekä tietenkin ilmoitusluontoisena asiana että minähän teen.
Ollaanko tässä nyt rakentamassa narsismia ihan puhtaimmillaan?
Narsismin syntyperästä eli siitä miksi jostakin tulee sairas narsisti on olemassa asiantuntijoillakin ristiriitaisia käsityksiä.
Käsittääkseni tarvitaan perittyjä ominaisuuksia sekä pieleen mennyt kasvatus että ihmisestä muodostuu narsisti, se kuinka pahaksi ongelma pääsee muotoutuu sitten vielä aikuisiällä.
Nyt siirrytään itse aiheeseen.
Seuraan aika tiiviisti erään perheen touhuja.
Ihan selvästi perintötekijöitä on.
Seuraavalla en halua yleistää mutta kyseessä on yksinhuoltaja eli lapsilla ei oikeasti ole isää.
Vanhiin lapsi on muuttanut kotoa ja on erittäin en nyt sanoisi narsistinen mutta haluaa kaikkien asioiden menevän niinkuin itse haluaa ja saakin usein tahtonsa läpi jollei muuten niin mummujensa välityksellä, no häneen ei voi vaikuttaa kun on aikuinen jo.
Sitten tullaan 12 vuotiaaseen poikaan.
Perheestä on kadonnut käytännössä ei sana. Lapsi kiukuttelee ja uhkailee niin kauan että saa tahtonsa läpi.
Ruokaa ei aina suostu syömään vaan haluaa mäkkäriin ja saa usein tahtonsa läpi.
Hän ikäänkuin ilmoittaa äidillensä että minähän teen asioita joita haluttaa, Telkkarin katsominen myöhään yöhön, tietokoneen pelaaminen, yökylään meno (arkipäivisinkin), limukan kittaaminen yms.
Pahiinta näyttää olevan se että tämä 12 v poika on ottanut mallia isoveljestään mutta huomattavasti nuorempana.
Ongelmaa lisää vielä 7v. tytär joka on alkanut osoittaa ihan samoja merkkejä kuin 12v poika, eli aloittaa uhmakkaan käytöksen vuosia aiemmin kuin veljensä, kuvioon kuuluu myös tietokoneen pelaamista, kiukuttelua telkkarin katsomisesta sekä tietenkin ilmoitusluontoisena asiana että minähän teen.
Ollaanko tässä nyt rakentamassa narsismia ihan puhtaimmillaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarinan mukaan joku lääkäri sanoi diagnoosinaan J. K. Paasikivestä, että ei hän ole mielisairas, hänellä ei vain ole ollenkaan käytöstapoja.
Mielestäni tätä viisaasti asetettua diagnoosia kannattaisi soveltaa myös kuvauksesi lapsiin. Ei heitä vaivaa narsistinen persoonallisuushäiriö, he vain ovat oppineet kusipäiksi.
Juu en meinaakkaan että he nyt olisivat narsisteja, kysymys kuuluukin, jos tällainen välinpitämättömyys saa jatkua kehittyykö heistä mahdollisesti myöhemmin narsisteja.
Sen tiedän että heistä tulee oman navan tuijottajia mutta muuttuuko se sairaalloiseksi?
Tiedän että narsismia on montaa eri tasoa, sekopää johon viittaan tuli sairaalloisen narsistiseksi vasta lähempänä 60 ikää kohdattuaan tyttärensä kuoleman sekä miehensä kuoleman. Mies oli tuossa tapauksessa se hillitsevä voima.
Narsismia kuuluukin olla ihmisellä jonkin verran. Jos ihmiseltä puuttu narsistisuus kokonaan, hän on vakavasti sairas. Hengenvaarallisesti sairas. Hän on vaikeasti masentunut, hengissä selviämisen todennäköisyys pienempi kuin syöpäpotilaalla.
Kysymys kuuluukin niin, että mikä on sopiva määrä narsismia. Sitä en minä ainakaan osaa sanoa, mutta tunnistan narsistisen persoonallisuushäiriön yhtä hyvin kuin vaikean depression.
Käsittääkseni siitä ovat alan ammattilaiset yhtä mieltä, että narsistinen persoonallisuushäiriö saa alkunsa hyvin varhaisessa vaiheessa, ensimmäisten ikävuosien aikana. Ei ainakaan enää vasta 7-vuotiaana. Siinä oli minun vastaukseni kysymykseesi. Siihen ei tarvitse uskoa, en minä ole alan asiantuntija.
Toinen kysymys on sitten, voiko narsistinen persoonallisuushäiriö pysyä piilevänä, ja "puhjeta" vasta myöhemmällä iällä.
Huomaa että en puhu nyt narsismista, vaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Niiden suhde on suunnilleen sama, kuin terveen varovaisuuden ja vaihoharhaisuuden välillä. Ne ovat eri asioita ihan tykkänään. Näin ainakin minä käsitän nämä asiat.
Tuo sinun kysymyksesi, voiko narsistinen persoonallisuushäiriö kehittyä vasta ensimmäisten ikävuosien jälkeen, on mielestäni tosi hyvä kysymys. Ja lisäksi vielä että voiko se olla esimerkin kautta opittua, siinähän riittäisi aineksia koko liutaan väitöskirjoja.