Järjestäytyneet uskonnot opettavat kovin usein, että ellet ajattele kuten me, joudut ikuiseen kadotukseen. Jumala ei näin ollen sallisi ajatuksenvapautta. Synnyimme epäileväisiksi, silti epäilemisestä rankaistaan.
Olen viime aikoina keskustellut uskonnosta paljon erään kristityn nuoren miehen kanssa. Tämä mies kuuluu erääseen herännäisliikkeeseen, jonka mukaan ei voi pelastua vain kuulumalla kristilliseen kirkkoon vaan ainoastaan elämällä tiukasti herännäisoppien mukaisesti.
Häntä ahdistaa. Koko ikänsä hän on kuulunut tuohon seurakuntaan ja ollut tällä tavalla mieliksi vanhemmilleen, mutta sisimmässään hän kokee säännöt liian tiukoiksi ja pelkää kuolemaa. Vaikka hän elää raitista ja siveellistä elämää, silti hän kompastuu joka päivä johonkin, jota pidetään seurakunnassa syntisenä.
Väitteet "Jumala on hyvä" sekä "Jumala hyväksyy vain meidän uskomme" eivät sovi loogisesti yhteen, esittipä ne kuka tahansa. Minua ei vakuuta yksikään uskonto, joka väittää Jumalan hylkäävän kaikki ne hartaat, jotka valitsivat jonkun toisen uskonnon. Ei Jumalaa voi sulkea minkään seurakunnan seinien sisään.
Tällä tavalla hindulaisuus - tai ehkäpä idän maailmankatsomukset yleisemminkin - ovat uskontojen yläpuolella. Kaikille uskonnoille on tilaa, sillä ihmiset ovat erilaisia ja Jumala hyväksyy sen.
Olen viime aikoina keskustellut uskonnosta paljon erään kristityn nuoren miehen kanssa. Tämä mies kuuluu erääseen herännäisliikkeeseen, jonka mukaan ei voi pelastua vain kuulumalla kristilliseen kirkkoon vaan ainoastaan elämällä tiukasti herännäisoppien mukaisesti.
Häntä ahdistaa. Koko ikänsä hän on kuulunut tuohon seurakuntaan ja ollut tällä tavalla mieliksi vanhemmilleen, mutta sisimmässään hän kokee säännöt liian tiukoiksi ja pelkää kuolemaa. Vaikka hän elää raitista ja siveellistä elämää, silti hän kompastuu joka päivä johonkin, jota pidetään seurakunnassa syntisenä.
Väitteet "Jumala on hyvä" sekä "Jumala hyväksyy vain meidän uskomme" eivät sovi loogisesti yhteen, esittipä ne kuka tahansa. Minua ei vakuuta yksikään uskonto, joka väittää Jumalan hylkäävän kaikki ne hartaat, jotka valitsivat jonkun toisen uskonnon. Ei Jumalaa voi sulkea minkään seurakunnan seinien sisään.
Tällä tavalla hindulaisuus - tai ehkäpä idän maailmankatsomukset yleisemminkin - ovat uskontojen yläpuolella. Kaikille uskonnoille on tilaa, sillä ihmiset ovat erilaisia ja Jumala hyväksyy sen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>>
Olen viime aikoina keskustellut uskonnosta paljon erään kristityn nuoren miehen kanssa. Tämä mies kuuluu erääseen herännäisliikkeeseen, jonka mukaan ei voi pelastua vain kuulumalla kristilliseen kirkkoon vaan ainoastaan elämällä tiukasti herännäisoppien mukaisesti.
>>
Kuulostaa tutulta ja on valitettavan yleistä. On ikävää että Raamattu otetaan lyömäaseeksi ja vallan välineeksi:(
Mielestäni kuitenkin varsinkin Kristittyjen tulisi perehtyä Uuteen testamenttiin, josta käy ilmi Jumalan Rakkaus.
Pari paikkaa:
1. Johanneksen kirje 4:
"8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."
"18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. "
Room. 13:9
"Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja MIKÄ MUU KÄSKY TAHANSA, ne sisältyvät KAIKKI tähän sanaan:
-->"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". "
Kristityt tietysti uskovat pelastuvansa vain Jeesuksen kautta, mutta siitä huolimatta Raamatussa varoitetaan monessa kohtaan antamasta kadotustuomioita, koska ainoastaan Jumala näkee ihmisen sydämeen.
En usko että ihmisellä on mitään muuta vaihtoehtoa, kuin pyrkiä seuraamaan totuutta ja rakkautta niin hyvin kuin hän ne käsittää.
Sanoin kerran eräälle kristitylle saarnamiehelle, että en voi hyväksyä uskoa, joka laittaisi minut tuomitsemaan suurimman osan maailman väestöstä helvettiin vain koska he eivät seuraa Jeesusta.
Hän vastasi viisaasti että on aivan Jumalan oma asia kenet hän näkee hyväksi milläkin tavalla pelastaa. Meille hän on näyttänyt Jeesuksen tiekseen:) Ilman tuota ajatusta en varmastikaan voisi itseäni kristityksi kutsua.
Ande
Kiitos, Ande. Ehkäpä tuo tuntemani kristitty nuorukainen löytää lohtua antamistasi Raamatun säkeistä.
Kun Arjunalle Bhagavad-Gitassa osoitetaan Jumalan suuruutta, hänelle käy selväksi ihmisen pienuus. Näin käy Raamatustakin ja monista muista ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta kuvaavista kirjoituksista.
Ihminen on ollut aina vaikea oppilas, jääräpäinen, usein valtaan ja hallitsemaankin pyrkivä. Vaikka tiedot eivät yltäisi omankaan elämän raiteilla pitämiseen, niin muita hän on ollut aina innokas ohjaamaan "oikealle tielle". Ja ellei itse Luoja välillä puuttuisi peliin, tämä besserwisser saisi täyden kaaoksen aikaan.
Mikä olisikaan yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin, että luotu menisi ongelmineen suoraan Jumalansa eteen ilman turhia sekoittavia välikäsiä. Tämä tie on vain turhan suora, joten seikkailunhaluisena ihminen keksii mutkikkaamman väylän ja turvautuu ns. asiantuntijoihin. Ongelmia tulee, kun koskaan ei voi olla täysin varma näistä "tuntijoista". Tosin aitoja profeettoja on syytä kuulla, jos meille sellaisia suodaan. Vaikeudet tulevat siinäkin, koska heidätkin on ensin tunnistettava. Testattava, ovatko he oikeita, vaiko niitä vääriä. Ja taas sama juttu. Ensin on kysyttävä Jumalalta, miten on. Ihmisen oma järki kun on helposti harhaan johdettavissa. Liian helposti.
Uskonnollisissa yhteisöissä ihmisen pienuus valtapyrkimuksineen saattaa ahdistaa, ja itse kunkin oman ajatteluvapauden kanssa alkaa olla niin ja näin. Sanomattakin lienee selvää, että näitä yhteisöjä on toki hyvin erilaisia, parempia ja huonompia. Itse olen viihtynyt taiteilijoiden parissa siksi, että heidän seurassaan ei yleensä ahdista. Luomisvoimansa lähteeksi he usein ilmoittavat tämän suoran hyvin henkilökohtaisen suhteensa Luojaan, eikä taide kai välikäsien kautta onnistuisikaan. Lisäksi taiteilijat ovat sopivasti "turmeltuneita", eivät tuputa mitään ja heidän seurassaan voi hengittää vapaasti.
Opettajia toki tarvitaan aina, eikä vähiten pyhiä kirjoituksia tulkittaessa. Opettajan tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Miten opettaa toista, kun omakin oppiminen on vielä kesken? Onneksi meitä on moneksi, ja erilaisuus on rikkautta. Tuosta erilaisuudesta sitten jokainen voi panna parastaan. Luojansa kunniaksi. Toivon mukaan!
Jos kerron ajatuksen: Jokainen on oman itsensä jumala, se herättää suurta närää esim. kristittyjen keskuudessa. Tarkoitukseni on herättää ajatuksia. Ei solvata kenenkään uskonkäsityksiä. Ilmeisesti jotkut pelkäävät ajattelua.
Helppoa havaita jokaisen olevan "matkalla". Kysyttäessä minne, alkaa selvitysprosessi, jonka päätteeksi vastaus joko urkenee, tai näkymän peittää entistä suurempi hämmennys. Kuka minua oikein pyörittää, vai pyörinkö itsessäni omasta erinomaisuudestani huumaantuneena? Oikein oivallettuna elämän piti olla ihanaa, vai jäikö se vain toivoksi ihanuudesta, josta ei, hyvästä yrityksestä huolimatta, koskaan saanut kunnolla otetta. Onnistuakseen elämä tulisi kai ensin tyystin kadottaa, jotta voisi taas sanoa löytäneensä sen. Entistä ehompana ja parempana, kuten Kristus asiaa arvoituksellisesti valotti.
Upanishadeissa Luoja on illuusion aikaansaaja, luodun tarkastellessa kuvajaista löytääkseen taas itse lähteelle. Sieppaisiko luotu illuusion tekijältä itse patentin ja Katha-Upanishadin tyyliin toteaisi "this is that"? Vai sulautuisiko hän Jumalan kuvana tuohon kaikkeuden lähteeseen, josta riittää yllin kyllin kaikille ja vielä jokaiselle erikseenkin?