Kissani on 17 ½ vuotias. Alkoi noin 12 vuotiaana saamaan kohtauksia ja oli usein flunssainen. Todettiin astma. Sai antibiotteja ja astma piipun. Muutimme ja oireet katosivat, kun ei enään asuttu hometalossa. Nuhaan vieläkin sairastui tasasin väliajoin, mihin aina sai antibiootit. Yli vuosi sitten todettiin munuaisten vajaatoiminta. Se oli vielä lievää, vasta asteella yksi (neljä korkein). Alettiin syöttämään vain tähän sairauteen kuuluvaa ruokaa ja kissa pysynyt todella terveenä. Jopa nuhat loppuivat koko vuodeksi. Tästä ruoka valiosta johtuen kuitenkin vatsa kovalla, joten ruokaan lisättävä Levolacia.
Noin kuukausi sitten kissa alkoi räpytellä toista silmäänsä. Ja pari päivää silmän alanurkassa näkyi verestystä. Taisi jostain syystä sokeutua siltä silmältä. koska ei enää seuraa sormea sen silmän näkökentällä. Kissa myös niihin aikoihin kompuroi muutaman kerran. Tosi pelottavan näköistä.
Kissan ulostetta myös löytyy usein sieltä sun täältä. Vatsa kun on kova, niin ei pakosti aina tule laatikolla ollessa ja sitten se tulee väärässä paikassa.
Pari kuukautta sitten kissa allkoi pissimään matoille ja pari kertaa vieras sohvalle. Aloimme jo tosissaan puhumaan, että olisikohan nyt aika kissan päästä pois. Sitten kaikki oli hyvin pari viikkoa, kunnes taas pissi matolle.
Kävin viime viikolla raskaalla reissulla eläinlääkärissä ja kysyin olisiko jo aika päästää irti kissastani. Eläin lääkäri totesi että kissalle ilmeisesti tullut myös diabetes ja sanoi että onhan siinä jo yhdelle kissalle aika paljon. Ainahan voisi senkin testata, mutta... Varasin tulevalle tiistaille ajan lopetukseen=(.
Kaikesta huolimatta minulla sellainen tunne että teenkö nyt oikein...Tämän viikon kissa on saanut syödä ihan kaikkia herkkuja niin kuin ennen ruokavalion muuttumista. Se ei ole pissinyt mihkään muualle kuin laatikkoon. Ruoka halu mitä parhain. Istuu sylissä jatkuvasti ja nukkuu kainalossa. Miten pystyn luopumaan rakkaastani, joka tälläkin hetkellä puskee kättäni jolla kirjoitan. Kehrätä se ei toki enää osaa...
Noin kuukausi sitten kissa alkoi räpytellä toista silmäänsä. Ja pari päivää silmän alanurkassa näkyi verestystä. Taisi jostain syystä sokeutua siltä silmältä. koska ei enää seuraa sormea sen silmän näkökentällä. Kissa myös niihin aikoihin kompuroi muutaman kerran. Tosi pelottavan näköistä.
Kissan ulostetta myös löytyy usein sieltä sun täältä. Vatsa kun on kova, niin ei pakosti aina tule laatikolla ollessa ja sitten se tulee väärässä paikassa.
Pari kuukautta sitten kissa allkoi pissimään matoille ja pari kertaa vieras sohvalle. Aloimme jo tosissaan puhumaan, että olisikohan nyt aika kissan päästä pois. Sitten kaikki oli hyvin pari viikkoa, kunnes taas pissi matolle.
Kävin viime viikolla raskaalla reissulla eläinlääkärissä ja kysyin olisiko jo aika päästää irti kissastani. Eläin lääkäri totesi että kissalle ilmeisesti tullut myös diabetes ja sanoi että onhan siinä jo yhdelle kissalle aika paljon. Ainahan voisi senkin testata, mutta... Varasin tulevalle tiistaille ajan lopetukseen=(.
Kaikesta huolimatta minulla sellainen tunne että teenkö nyt oikein...Tämän viikon kissa on saanut syödä ihan kaikkia herkkuja niin kuin ennen ruokavalion muuttumista. Se ei ole pissinyt mihkään muualle kuin laatikkoon. Ruoka halu mitä parhain. Istuu sylissä jatkuvasti ja nukkuu kainalossa. Miten pystyn luopumaan rakkaastani, joka tälläkin hetkellä puskee kättäni jolla kirjoitan. Kehrätä se ei toki enää osaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
mikä olisi kissallesi parasta, vaikka joutuisitkin itse luopumaan perheenjäsenestä. Jos mahdollista ja kissa vielä muuten terve eikä kärsi tai mitään niin voisithan mahdollisesti lykätä vielä tätä lopetusta? Voimia sinne!
Jos lääkäri sanoo että kissa kärsii niin sittenhän lopetus on paikallaan, mutta jos kissa ei kärsi niin miksi lopettaa?
Ymmärrän että on vaikeaa luopua kissasta, itsellä on pari ja tuntuisi hirveältä viedä lopetettavaksi kun ne kuitenkin ovat perheenjäseniä...
Oma on kuitenkin päätöksesi, tee se mikä oikealta tuntuu. :)
Kun ei tiedä kärsiikö... Ei eläinlääkäri kommentoinut sitä mitenkään. Päätteli kai että tiedän sen itse. Varmaan eläisi vielä jonkin aikaa, mutta kun ei tiedä minkälaisella elämän laadulla. Voi kun osaisi itse vastata. Välillä kissa tuntuu ihan normaalilta ja taas viikon päästä voi kompuroida ja pissiä nurkkiin. Tämä viikko on taas ollut niitä hyviä ja sen takia epäilyttää, että pitäisikö kuitenkin vaan tutkia ja antaa vuosi ehkä pari lisää kissalle. Kuitenkin toinen puoli sanoo, että antaisin jo kissan mennä. Kuinka pahaksi vointi pitäisi mennä jotta olisin varma?
hyvä eläinlääkäri auttaa asiakasta kissan tilan arvioimisessa. Kyllähän ihmistenkin terveyttä ja sairautta arvioidaan myös yleisellä statuksella. Siis syöminen, juominen, nukkuminen, vessa-asiat, liikkuminen, sosiaalisuus, jaksaako pitää huolta omasta siisteydestä, yleisvaikutelma kissan olemuksesta sekä omistajan että lääkärin silmin. Jos mahdollista niin käy kissoihin tai ainakin pieneläimiin erikoistuneella lääkärillä.
Jotkut pääasiassa lehmiä yms. hoitavat lääkärit eivät tajua kysellä kissan tavoista ja varsinkaan siitä, miten ne ovat kunnon heiketessä muuttuneet entisestä.
Vaikka kissasi ei saisikaan lisää vuosia elämäänsä niin kunnollinen keskustelu eläinlääkärin kanssa auttaa sinua kun tiedät toimineesi oikein.
meidän kissan tarinaa tuo viestisi alkuosa. Paitsi että meillä tuli ensin diabetes, joka parani n. pari vuotta kestettyään, ja vähän myöhemmin todettiin munuaisten vajaatoiminta. Kissan diabetes voi todellakin parantua säntillisellä insuliini- ja ruokavaliohoidolla.
Jos kyseessä olisi minun kissani niin ajattelisin kokonaistilannetta l. sitä, näyttääkö kissa vielä nauttivan elämästään. Luultavasti ainakin otattaisin diabeteskokeet.
Tuota pissailujuttua en tajua jos se on 17 vuotta osannut käydä laatikolla. Ei kai sillä ole mitään virtsaelinten sairautta, tulehdusta ja virtsakiviä? Se taas on tuttua, että jos vatsa on tosi kovalla niin kakkaa saattaa tippua vääriin paikkoihin. Levolac on minun mielestäni hyvä lääke tähän. Kissan ruokavalioon voi laittaa myös vähän (mutta vain vähän) kaurapuuroa tai kauraleseitä.
Siis enhän minä lääkäri ole mutta sinuna tutkituttaisin nuo sokeriarvot sekä virtsateiden tilan (jos ei ole ihan äskettäin tutkittu).
Jos ymmärsin oikein niin kissa kuitenkin syö ok. ja on sosiaalinen?
Meidän kissa eli 21-vuotiaaksi ja sairauksista huolimatta oli vain viimeisen vuorokauden sen oloinen, että sillä oli todella huono olo. Eli söi vain ihan vähän, ei tullut ihmisen luokse, makuupaikallaan vaihtoi asentoa usein ja kökötti silmät auki eikä nukkunut normaalisti.
kyllä kuulosti niin surulliselta tuo tekstisi, ja kissa vaikuttaa aika kipeältä. voin vaan kuvitella kuinka vaikeaa voi olla viedä oma kissa lopetettavaksi, mutta semmoista se elämä on. mutta mieti sitä että se rakas karvapallonne pääsee parempaan paikkaan ja eroon kaikista kivuista ja tuskista..voimia sinne!
Oma kissani nukutettiin kesällä 14 vuotiaana, sairastui yhtäkkiä rajuun munuaismyrkytykseen, eikä ollut vaihtoehtoja. Hetki oli tuskallinen, mutta kissan parasta pitää ajatella myös tässä viimeisessä ratkaisussa.
Olemme vastuussa tuosta rakkaastamme hautaan asti ja ihminen joutuu tuon raskaan päätöksen tekemään, se kisu ei osaa sanoa, että päästäkää minut nyt lopulliseen lepoon.
Se on rakkautta sekin, kun osaa luopua oikeassa kohden, vaikka se sattuukin.
Voimia sinulle, se on raskas askel otettavaksi, mutta sinun on se otettava, kissasi tähden.
Kiitos kaikile vastanneille tuesta. Huomena surullinen päivä koittaa=(. Päätin pysyä suunnitelmissa, vaikka se niin kipeää tekeekin. Taitaa se kuitenkin olla parasta. Miksi antaisin kissan tulla nin huonoon kuntoon, ennen kuin tähän ryhdyn. Varmasti ei vielä paljoa kärsi, mutta koska tietää mitä on tulossa, niin kai se sitten on parempi tehdä ennen sitä.
Ei osaa edes kuvitella, sitä tyhjiötä mikä jää. Toinen kuitenkin elänyt kanssani yli puolet elämästäni...
usko pois: aika parantaa!
Olisihan se kauheaa, jos sinusta ei yhtään pahalta tuntuisi.
Itse jouduin tuon raskaan päätöksen eteen yli vuosi sitten ja ei vieläkään mene päivääkään, etten kissaani muistaisi. Me olimme yhdessä 15 vuotta! Se lohduttaa osin, että kissani nukutettiin kärsimysten välttämiseksi, ei kärsimysten vuoksi.
Jaksamista!
Jouduin eilen 27.10 klo 18.30 luopumaan rakkaasta kissastani jatkvien virtsatieinfektioiden takia.Eläinlääkärin
suosituksesta lopetettiin.Iältään se oli 12v.Itkua on riittänyt kuin vettä Imatran koskesta.No kai aika haavat
parantaa.Meillä on myös toinen kissa joka nyt etsiskelee kaveriaan.Seurataan tilannetta ja katsotaan joudummeko hommaamaan selle uuden kaverin.