Hyvää pyhäpäivää kaikille!
Jotta tämän kirjoitukseni sisältö ja sanoma säilyisi ehyenä, haluan julkituoda muutamia asioita itsestäni joita kaikki teistä eivät välttämättä tiedä.
Olen kannabismyönteinen ihminen. Tieni tähän valintaan tapahtui aikuisiällä huomattuani että addiktiopotentiaalini reseptilääkkeitä kohtaan on erittäin suuri. Yhdistettynä masennustaipuvaisuuteeni, univaikeuksiini ja läpikäymiini hankaliin elämäntilanteisiin, olen kuulunut siihen kansanosaan joka on suuressa vaarassa syrjäytyä vain ja ainoastaan omien yksilötason ominaisuuksieni takia. Olen siis suomennettuna joutunut jättäytymään virallisen hoitomekanismin ulkopuolelle, koska sen tarjoamat ratkaisut ovat aiheuttaneet minulle enemmän ongelmia, kuin että ne olisivat ratkoneet niitä.
Koska terveys ja turvallisuus ovat olleet minunkin teesejäni, täytyi tässä tienhaarassa tehdä mittava selvitystyö siitä, millaisia ratkaisuja on olemassa ja mitä vaikutuksia milläkin asialla minulle yksilönä olisi. Heikkouteni ja voimavarani tiedostaen 100% raitis elämä olisi ongelmien yllättäessä melkoisen utopistinen vaihtoehto. Se on sitä suurimmalle osalle Suomalaisista, menettelytavat vain poikkeavat omastani.
Alkoholi ei oikein istu minun maailmaani. En ole absolutisti, mutta satunnainen käyttöni perustuu sosiaalisiin tilanteisiin, joissa "juomattomuuteni" tulkittaisiin jonkun tason eristäytymiseksi, tms. Tällöinkin puhutaan hyvin kirjaimellisesta osallistumisesta asiaan näin Suomalaisen silmin.
Luonnollisesti, lopetettuani reseptilääkkeitten käyttämisen, varsin pian jouduin huomaamaan että tarpeeseen ne oltiin määrätty. Tällainen tilannehan on hyvin hankala ymmärtää, pitäisi käyttää lääkkeitä jotta jaksaisi, mutta jos käyttää niin olet koukussa ennen kuin huomaatkaan. Kaikki ihmiset eivät tällaisesta karusellista jaloillaan nouse. Minä nousin, tosin tämän kansan silmissä narkkarina ja lainsuojattomana "kannabishörhönä".
Alettuani palaamaan todelliseen maailmaan lääkehelvetin jäljiltä, aloin opiskelemaan puutarhanhoitoa tarkoituksenani löytää kysymyksiini vastaukset hampun kohdalta. Muutaman kuukauden intensiivisen opiskelun tuloksena aloin löytämään vastauksia joita olin kaivannut. Positiivisten käyttökokemuksien lisäksi olin löytänyt sellaisen tieteenhaaran joka pitää sisällään vastaukset erittäin suureen määrään ihmisiä vaivaavista asioista. Samalla heräsin siitä illuusiosta jota valtaväestö kumartaa. Illuusiosta jossa kannabis on saatanan reinkarnaatio kasvimuodossa.
Lyhyt oppimäärä tämän kasvin kemiasta:
- Eri kannabinoideja ollaan tähän mennessä tunnistettu useita satoja. Muistaakseni jotain 500:n luokkaa.
- Yhdessä hamppulajikkeessa näitä kannabinoideja esiintyy kerrallaan vain muutamia kymmeniä.
- Kaikkia hamppulajikkeita pystytään risteyttämään keskenään, ja näin tekemään "cocktaileja" eri kannabinoideista.
Tämä tekee kannabiksesta, tai enemmänkin hampusta erittäin mielenkiintoisen kasvin nimenomaan sen rohdos-ominaisuuksiin liittyen. Se pitää sisällään niin laajan farmakologisen spektrin, että maallikon on hyvin hankalaa tajuta sitä oikeassa muodossaan. Samasta peruskasvista voidaan siis valmistaa rohdokset niin psyykkisiin kuin fyysisiinkin ongelmiin, vaikuttaa lukuisiin erilaisiin oireisiin aina ruokahaluttomuudesta ylensyöntiin, lievittää neurologisia häiriötiloja, stabiloida hormonaalisia epätasapainotiloja... lista on loputon.
Kun ihminen oireilee fyysisesti, voi sen aiheuttajana olla myös joku psyykkinen tekijä. Psyykkinen hyvinvointi voi olla (ja on) avain myös fyysiseen terveydentilaan. Kokonaishyvinvointi on siis näiden tekijoiden kombinaatio, jota nykylääketieteen valossa ei välttämättä täysin haluta allekirjoittaa.
Hampun lääkekäytön jarruna on ollut sen pelätyt huumaavat ominaisuudet. Koska niitä on, ei tätä kasvia olla haluttu modernin länsimaisen lääketieteen käyttöön. Päihtyminen kun on paheksuttavaa. Sen sijaan ollaan haluttu kehittää korvaavia tuotteita kemian keinoin.
Jokainen esim. bentsodiatsepiini-pohjaisia lääkkeitä käyttänyt ymmärtää näkemyksen, jossa väitän kyseisen tuoteperheen luonnollisesti tuovan apua vaivoihin joihin lääkettä määrätään. Mutta varjopuolena tulee mukana niin psyykkinen kuin fyysinenkin riippuvuus näihin valmisteisiin. Tuossa karusellissa vieroitusoireet alkavat muistuttaa alkuperäisiä oireita, ja yleensä asia huomataan siinä vaiheessa kun koukku on pitävä. Vieroittautuminen näistä aineista on tuskaa.
Jos nyt sitten räjäytän pommin, ja kerron saaneeni hampusta huomattavasti paremman avun, kuin esim. bentsoista? Ja samalla huomannut ettei fyysistä riippuvuutta ole aineeseen syntynyt? Ja että psyykkinen riippuvuus siihen on täysin hallittavissa?
Kun söin lääkkeitä, en oikein pystynyt mihinkään. Työt takkusivat, sosiaaliset suhteet olivat kuralla, kärsin massiivisista muistamisongelmista, olin koko ajan "pinnana" yliarvioin itseäni, tein hätäisiä johtopäätöksiä ja olin lopulta hyvin lähellä kuolemaa kirjaimellisesti.
Hampun läsnäollessa pystyn toimimaan normaalisti niin työelämässä kuin vapaa-aikananikin, ja voin vannoa eläväni huomattavasti terveellisempää elämää kuin moni sellainen Suomalainen joka kumartaa kieltolain nimeen. Olen kohtuukäyttäjä, jonka käyttö painottuu lääkekäyttöön. Lääkekäyttö terminä tarkoittaa sitä, ettei käyttämisellä haeta päihtymystilaa, vaan lievitystä vaivoihin. Kuukausien tauot onnistuvat ilman ongelmia, käyttöni on vähäisempää kuin mitä keskivertokansalaisen päihtyminen alkoholin voimin. Aatteellisista ja turvallisuuteen liittyvistä syistä en kajoa katutavaraan, vaan kasvatan omat yrttini.
Haluaisin vaihtaa mielipiteitä sellaisten huumevastaisten ihmisten kanssa, joiden älylliset, tiedolliset ja artikulaatioon sidoksissa olevat kyvyt riittävät siihen että voisimme oppia toistemme näkemyksistä jotain.
Kiitokset ajastanne!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Jotta tämän kirjoitukseni sisältö ja sanoma säilyisi ehyenä, haluan julkituoda muutamia asioita itsestäni joita kaikki teistä eivät välttämättä tiedä.
Olen kannabismyönteinen ihminen. Tieni tähän valintaan tapahtui aikuisiällä huomattuani että addiktiopotentiaalini reseptilääkkeitä kohtaan on erittäin suuri. Yhdistettynä masennustaipuvaisuuteeni, univaikeuksiini ja läpikäymiini hankaliin elämäntilanteisiin, olen kuulunut siihen kansanosaan joka on suuressa vaarassa syrjäytyä vain ja ainoastaan omien yksilötason ominaisuuksieni takia. Olen siis suomennettuna joutunut jättäytymään virallisen hoitomekanismin ulkopuolelle, koska sen tarjoamat ratkaisut ovat aiheuttaneet minulle enemmän ongelmia, kuin että ne olisivat ratkoneet niitä.
Koska terveys ja turvallisuus ovat olleet minunkin teesejäni, täytyi tässä tienhaarassa tehdä mittava selvitystyö siitä, millaisia ratkaisuja on olemassa ja mitä vaikutuksia milläkin asialla minulle yksilönä olisi. Heikkouteni ja voimavarani tiedostaen 100% raitis elämä olisi ongelmien yllättäessä melkoisen utopistinen vaihtoehto. Se on sitä suurimmalle osalle Suomalaisista, menettelytavat vain poikkeavat omastani.
Alkoholi ei oikein istu minun maailmaani. En ole absolutisti, mutta satunnainen käyttöni perustuu sosiaalisiin tilanteisiin, joissa "juomattomuuteni" tulkittaisiin jonkun tason eristäytymiseksi, tms. Tällöinkin puhutaan hyvin kirjaimellisesta osallistumisesta asiaan näin Suomalaisen silmin.
Luonnollisesti, lopetettuani reseptilääkkeitten käyttämisen, varsin pian jouduin huomaamaan että tarpeeseen ne oltiin määrätty. Tällainen tilannehan on hyvin hankala ymmärtää, pitäisi käyttää lääkkeitä jotta jaksaisi, mutta jos käyttää niin olet koukussa ennen kuin huomaatkaan. Kaikki ihmiset eivät tällaisesta karusellista jaloillaan nouse. Minä nousin, tosin tämän kansan silmissä narkkarina ja lainsuojattomana "kannabishörhönä".
Alettuani palaamaan todelliseen maailmaan lääkehelvetin jäljiltä, aloin opiskelemaan puutarhanhoitoa tarkoituksenani löytää kysymyksiini vastaukset hampun kohdalta. Muutaman kuukauden intensiivisen opiskelun tuloksena aloin löytämään vastauksia joita olin kaivannut. Positiivisten käyttökokemuksien lisäksi olin löytänyt sellaisen tieteenhaaran joka pitää sisällään vastaukset erittäin suureen määrään ihmisiä vaivaavista asioista. Samalla heräsin siitä illuusiosta jota valtaväestö kumartaa. Illuusiosta jossa kannabis on saatanan reinkarnaatio kasvimuodossa.
Lyhyt oppimäärä tämän kasvin kemiasta:
- Eri kannabinoideja ollaan tähän mennessä tunnistettu useita satoja. Muistaakseni jotain 500:n luokkaa.
- Yhdessä hamppulajikkeessa näitä kannabinoideja esiintyy kerrallaan vain muutamia kymmeniä.
- Kaikkia hamppulajikkeita pystytään risteyttämään keskenään, ja näin tekemään "cocktaileja" eri kannabinoideista.
Tämä tekee kannabiksesta, tai enemmänkin hampusta erittäin mielenkiintoisen kasvin nimenomaan sen rohdos-ominaisuuksiin liittyen. Se pitää sisällään niin laajan farmakologisen spektrin, että maallikon on hyvin hankalaa tajuta sitä oikeassa muodossaan. Samasta peruskasvista voidaan siis valmistaa rohdokset niin psyykkisiin kuin fyysisiinkin ongelmiin, vaikuttaa lukuisiin erilaisiin oireisiin aina ruokahaluttomuudesta ylensyöntiin, lievittää neurologisia häiriötiloja, stabiloida hormonaalisia epätasapainotiloja... lista on loputon.
Kun ihminen oireilee fyysisesti, voi sen aiheuttajana olla myös joku psyykkinen tekijä. Psyykkinen hyvinvointi voi olla (ja on) avain myös fyysiseen terveydentilaan. Kokonaishyvinvointi on siis näiden tekijoiden kombinaatio, jota nykylääketieteen valossa ei välttämättä täysin haluta allekirjoittaa.
Hampun lääkekäytön jarruna on ollut sen pelätyt huumaavat ominaisuudet. Koska niitä on, ei tätä kasvia olla haluttu modernin länsimaisen lääketieteen käyttöön. Päihtyminen kun on paheksuttavaa. Sen sijaan ollaan haluttu kehittää korvaavia tuotteita kemian keinoin.
Jokainen esim. bentsodiatsepiini-pohjaisia lääkkeitä käyttänyt ymmärtää näkemyksen, jossa väitän kyseisen tuoteperheen luonnollisesti tuovan apua vaivoihin joihin lääkettä määrätään. Mutta varjopuolena tulee mukana niin psyykkinen kuin fyysinenkin riippuvuus näihin valmisteisiin. Tuossa karusellissa vieroitusoireet alkavat muistuttaa alkuperäisiä oireita, ja yleensä asia huomataan siinä vaiheessa kun koukku on pitävä. Vieroittautuminen näistä aineista on tuskaa.
Jos nyt sitten räjäytän pommin, ja kerron saaneeni hampusta huomattavasti paremman avun, kuin esim. bentsoista? Ja samalla huomannut ettei fyysistä riippuvuutta ole aineeseen syntynyt? Ja että psyykkinen riippuvuus siihen on täysin hallittavissa?
Kun söin lääkkeitä, en oikein pystynyt mihinkään. Työt takkusivat, sosiaaliset suhteet olivat kuralla, kärsin massiivisista muistamisongelmista, olin koko ajan "pinnana" yliarvioin itseäni, tein hätäisiä johtopäätöksiä ja olin lopulta hyvin lähellä kuolemaa kirjaimellisesti.
Hampun läsnäollessa pystyn toimimaan normaalisti niin työelämässä kuin vapaa-aikananikin, ja voin vannoa eläväni huomattavasti terveellisempää elämää kuin moni sellainen Suomalainen joka kumartaa kieltolain nimeen. Olen kohtuukäyttäjä, jonka käyttö painottuu lääkekäyttöön. Lääkekäyttö terminä tarkoittaa sitä, ettei käyttämisellä haeta päihtymystilaa, vaan lievitystä vaivoihin. Kuukausien tauot onnistuvat ilman ongelmia, käyttöni on vähäisempää kuin mitä keskivertokansalaisen päihtyminen alkoholin voimin. Aatteellisista ja turvallisuuteen liittyvistä syistä en kajoa katutavaraan, vaan kasvatan omat yrttini.
Haluaisin vaihtaa mielipiteitä sellaisten huumevastaisten ihmisten kanssa, joiden älylliset, tiedolliset ja artikulaatioon sidoksissa olevat kyvyt riittävät siihen että voisimme oppia toistemme näkemyksistä jotain.
Kiitokset ajastanne!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei!
Kaikilla asioilla on tavattoman monta puolta. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Tämä pätee alkoholiin, kannabikseen tai vaikkapa juuri psyykelääkkeisiin. Sen takia tämä kannabiksen laillistamiskysymyskin on niin vaikea, koska tiedetään tapauksia joille kyseinen aine ei sovi yhtään. Kerroin jo aikaisemmin ystävästäni joka oli saanut kannabiksesta psykoosikohtauksen. Hänelle se oli kova paikka, koska kyseinen aine oli tärkeä ja rakas osa hänen elämäänsä.
Ymmärrän häntä ja ymmärrän sinua. Itse olen kannabisvastainen, mutta ihmisvastainen en ole koskaan ollut ja siksi en koe tarvetta tuomita ystävääni tai esimerkiksi sinua.
Hyviä jatkoja ja onnea valitsemallenne tielle :)
Kiitos Hopo asiallisesta viestistäsi!
Juuri kuten totesitkin, päihdeasiat ovat hyvin monisäikeisiä juttuja. Päihdeongelmat ovat hyvin monisäikeisiä juttuja. Sama pätee kannabikseenkin ja myös sitä pystyy käyttämään väärin joko yhdessä muiden päihteiden kanssa, tai peräti yksinäänkin.
Yksilötasolla hirvittävän moni asia vaikuttaa siihen millä tavalla "päihteily" näkyy muilla elämän osa-alueilla. Rankka päihteily näkyy yleensä poikkeuksetta.
Siinä missä minä en pysty ongelmitta käyttämään psyykenlääkkeitä, moni muu ihminen pystyy. Useimmat saavat niistä juuri sen mitä pitääkin, ja en edes väitä että addiktoivat tekijät olisivat kaikkien kohdalla samalla tavalla läsnä kuin mitä itse koin. Mutta täsmälleen kuten kannabiksenkin kanssa, poikkeuksia on. Suuntaan ja toiseen.
Kannabiksen laillistamispuheet nyky-yhteiskunnallisessa tilanteessa ovat utopiaa. Suurin osa nykyisin elossa olevista kansalaisistamme on, anteeksi vain, hapatettu olettamuksiin ja ennakkoluuloihin perustuneella valistuksella, jota lisäksi on vielä valistajienkin toimesta väritelty. Onhan toki niin, että tämän eksaktin hetken valistus on jo toisen muotoista, mutta se ei pysty poistamaan niitä kauhukuvia joita vuosikymmenten saatossa on ihmisille syötetty.
Kannabispsykoosi on vakava asia, kuten mikä tahansa psykoosi. Tämän asian diagnosoinnin välineet ovat kuitenkin harvinaisen puutteelliset, ja usein "sorrutaan" diagnosoimaan kannabispsykoosi potilaalle, vaikka ongelmien aiheuttaja saattaa löytyä jostain ihan muualta. Myös käyttäjät saattavat käsittää kokemuksensa väärin. Olen itsekin kokenut sen, mitä vahva, entuudestaan tuntematon kukkalajike voi saada aikaan reippaalla kädellä nautittuna. Kyse ei kuitenkaan ollut psykoosista vaan kansankielellä "friikkauksesta". Olotila jossa pelot ja epäluuloisuus vievät voiton.
Minun perspektiivistäni katseltuna jokaisen päihteen kohdalla löytyy ryhmä ihmisiä jotka eivät kyseistä ainetta pysty käyttämään. Sama pätee lääkkeisiinkin. Voivatko nämä tekijät toimia sitten toimia tienviittoina juridiikkaa laadittaessa, siitä voidaan olla montaa eri mieltä. Itse olen sitä mieltä ettei näin saisi olla.
Laillistamispyrkimyksien sijasta kannabismyönteisten isoin missio on tänä päivänä pyrkiä osoittamaan valtaväestölle se, että kannabiksen käyttäminen ei suoralta kädeltä tee ihmisestä narkomaania, yhteiskuntakelvotonta tai muutenkaan puutteellista kapasiteeteiltaan. Kyseessä on tänä päivänä verrattain suurehko määrä kykeneviä ihmisiä, joiden on valitettavasti pakko rikkoa lakia mikäli mielivät asiansa parissa toimia.
Hyvin harva ajautuu kovien aineiden pariin, joskin se yksikin on minusta liikaa. Sen takia pitäisi suomessakin tarttua toimiin ja etsiä erilaisia lähestymistapoja siihen, miten kitkeä vahvat huumausaineet pois kokeilijoiden ulottuvilta.
Kun kieltolakiin perustuvat menetelmät eivät toimi, eikö olisikin aika koittaa haittoja vähentävää politiikkaa? Ensiaskeleena depenalisoida hampun kotikasvatus ja yksityiskäyttö.
Hasiksesta huumediilerit varansa keräävät. Ja niillä varoilla hankitaan ne kovat aineet Suomeen.
Hyviä jatkoja sinullekin!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Loistavaa mielipiteiden perustelua sinulta Naapurin äijä. Itse olen joiltakin osin samaa mieltä kanssasi. Mielestäni Kannabis voisi toimia hyvinkin lääkkeenä erillaisiin vaivoihin ja jos kyseistä rohdosta tutkittaisiin tarkemmin, sitä voitaisiin varmasti hyödyntää nykyisestäänkin.
Itselläni on seuraavanlaiset kokemukset kannabiksesta: Ensimmäisellä kerralla en saannut mitään vaikutusta, mutta toisella kerralla se toimi loistavasti. Minä olen kärsinyt pitkäaikaisesta masennuksesta, unettomuudesta, jonkin sortin pelkotiloista ja ahdistuksista. Kannabis toi helpotusta kaikkiin noihin vaivoihin.
Ahdistus hävisi kokonaan, eikä mikään pelkotila hallinnut minua. Seuraavan yön nukuin paremmin kuin moneen vuoteen. Aamulla olo oli todella loistava ja virkeä. Nämä kaikki ainoastaan muutaman kerran satunnaiskokeilulla. käytön jälkeen kuitenkin minulle tuli takasin jo aikaisemmat ahdistukset, pelkotilat, univaikeudet ym.
Mielestäni olisi loistavaa, jos Kannabista voisi ehkä tulevaisuudessa soveltaa käytettäväksi lääkkeenä. Tietysti asiassa on toinenkin puoli, mutta tässä minun mielipiteeni ja kokemukseni kannabiksen käytöstä. Kiitos vielä asiallisesta mielipiteestäsi ja perusteluistasi.
Ei kestä kiitellä, kiitokset itsellesi omien kokemuksiesi jakamisesta tämän aihepiirin tiimoilta!
Kuulostaa siltä että sait tästä kasvista apua pulmiisi ja tässä mielessä omakohtaiset kokemuksesi kulkevat käsi kädessä omieni kanssa. Omat pulmani olivat kenties vielä hieman monisäikeisempiä johtuen siitä, että reseptilääkkeet eivät yksinkertaisesti sovi minun kuviooni. Näinhän ei kaikken kohdalla ole.
Itse näkisin mieluusti sen päivän, kun kehitystyö hamppukemian parissa olisi hyväksyttävä juttu, jopa niinkin hyväksytty että jotkut voisivat sitä leipätyökseen tehdä. Tuolloin avautuisi monelle ihan uusia mahdollisuuksia hoitaa itseään.
Puhuin tuossa alkuperäisessä kirjoituksessani myös tauoista, ja siitä kuinka helppoa niitä on pitää. Näiden taukojen aikana luonnollisesti joudun kärsimään näistä vaivoistani joita minullakin on. (Unettomuus, masentuneisuus, ahdistukset, jne.) Sen verran pitkiä periodeja olen ollut täysin ilman, että voin nähdä niiden olevan minun "ominaispiirteitäni" eikä suinkaan esim. kannabiksen vieroitusoireita, kuten moni kannabiskielteinen mielellään näkisi. Moni varmaan ihmettelee, miksi sitten väen vänkään haluan näin tehdä, siis tauotella ja kärsiä sivussa oireistani. Vastaus on yksinkertainen. Reality check. Tekee vaan ihan hyvää välillä nähdä todellisuus kokonaisuutena. Samalla tulee tarkistettua ovatko oireet vielä olemassa.
Hyvää jatkoa sinullekin!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
naapurin äijä kirjoittaa ja perustelee viestejään tosi hyvin ihan sydäntä lämmittää kun näitä lukee
keep up the good work :)
toi sun kirjotus oli ihan mielenkiintoinen...
ittelläni on tälläkinhetkellä erilaisia särky-,uni- ja ahdistukseen määrättyjä lääkkeitä. Itse kohdallani myös huomannut, että hamppu toimii paljon paremmin, kuin yksikään lääke.
riippuvaiseksi en ole kannabiksesta tullut ja lääkkeiden käytön olen lopettanut. alkoholiakaan en käytä, joten vihreillä linjoilla mennään, ja hyvin pyyhkii... tietenkään pössyttely ei ole joka päiväistä, joskus menee viikkojakin ilman..
hyvää kevään jatkoja!!!
Kannabismyönteinen on tämäkin kirjoitus, kuten on sen kirjoittajakin.
Itse sairastuin masennukseen pari vuotta sitten. Remeronia popsin aikani ja se huume kyllä auttoi minut pahimman, toivottomimman hetken, yli. (Masennukseni syitä en tässä ala enenpää repostelemaan, mutta siihen liittyi mm. irtisanominen töistä, jonka en vieläkään katso johtuneen pelkästään minusta.) Söin kiltistä lääkärini minulle määräämät huumeet, vaikka ne saivatkin kaiken tuntumaan harmaalta. Elin vailla ilon ja surun hetkiä -mikä silloin olikin hyvä, sillä elämässäni oli pelkkiä surun hetkiä. Sairastaessani masennustani ja hoitaessani sitä lääkärin määräämillä huumeilla, aloin tutkia vaihtoehtoisia huumeita. Vastauksen kysymyksiini saattaisi tarjota kannabis, hyvin-hyvin paha huume. Olinhan tuota pahaa huumetta pössytellyt muutaman kerran jo 15 vuotta sitten, joten aine ei ollut minulle uppo-outo.
Harrastimme polttelua ystäväni kanssa ja huomasin olevani iloisempi kuin aikoihin. Pystyin rentoutumaan täysin ja unohtamaan kaiken pahan. Vaihtoehtoisesti pystyin ottamaan perspektiiviä ongelmiini ja tarkastelemaan niitä uudesta näkökulmasta, ahdistumatta. Mikä miellyttävintä, sain unen niinkuin normaali ihminen saa, laittamalla silmät kiinni ja menemään makuulle kun on sen aika. Minulla on (ilmeisesti synnynnäinen) nukahtamishäiriö, joka pahenee aina stressatessa. Masennus taas pahimmillaan esti nukkumisen kokonaan...Olen syönyt nukahtamislääkkeitä useaan otteeseen. Tottahan se on, tyrmäystipoilla nukahtaa. Vaan perhana kun niitä ei voi jatkuvasti syödä, sillä toleranssi on katossa jo kolmantena iltana. Ja mitään Diapameja en perhana vieköön ala napostelemaan. Näyttäkää minulle toinen yhtä vähähaittainen jatkuvaan käyttöön sopiva nukahtamislääke kuin kannabis, niin näyttäkää...
Sittemmin aloin harrastamaan hampun ulkokasvatusta ja istuttamistani kasveista aika monta kasvoi kaksimetrisiksi ja pari muuta muuten vain kukki ihan pirusti, noh, sain niistä kannabista määrän, joka saisi syrjäkylän konstaapelin kiekaisemaan D-duurissa: "HUUMERIKOOOOSSS!!!". Sitten sadonkorjuun jälkeen puoli vuotta menikin "aika noileesti". Noh, aloittamissani "uusissa toimissa" minulle siunaantui ylimääräistä aikaa n. 8 tuntia päivässä (siis aikaa, jota en masennuksesta toipuvana henkilönä osannut / halunnut / ei kiinnostanut käyttää esimerkiksi harrastuksiin [ei oikeastaan ollut rahaakaan]). Olin siis tuon ajan pilvessä, poissa ahdistuksen ilmapiiristä. (Tässä vaiheessa on sanottava, että ON MAHDOLLISTA, ettei huumevalistus valehtelisikaan tässä asiassa, ja kenties hamppu aiheuttaa masennusta, eivätkä masentuneet ihmiset olekaan muita aktiivisempia tekemään tuttavuutta kannabiksen kanssa, joten kannabista ei kannata muitta mutkitta alkaa pössyttelemään masennuksen vuoksi.) Tuona pilvessä olemastani puolivuotisesta...Kyllä se vähän "putkessa" meni. Vaan kas kas; olin saanut kuin saanutkin hoidettua projektini paremmin kuin itsekään uskoin. Ilmeisesti sain pidettyä ahdistuksen poissa kannabiksen avulla ja selvänä ollessani taas pystyin toimimaan tehokkaasti, sillä ahdistus ei ollut vienyt voimiani. Yhtä kaikki, ehkä tuota tuli vähän liikaa poltettua. Minulla on kiusallinen tapa polttaa jatkuvasti silloin kun sitä on. Itse asiassa en edes tykkää säilyttää Isoa-K:ta kotona, vaan juuri periaatteen vuoksi koitan hankkiutua tavarasta eroon. Mikä lie, jokin alitajuinen juttu kenties? Yhtä kaikki, minulle sopisi paljon paremmin että voisin ostaa kannabikseni apteekista, pienissä pakkauksissa. Niinpä muutto Hollantiin lienee tosiasia parin vuoden päästä. (Sen sijaan rikollisuuteen sekaantuminen -siis huumediilerien kanssa asiointi- ei ideologisista syistä tälle Kokoomuspellelle [ehkä ex- tosin, joskin onneksi] ole edes minkäänlainen vaihtoehto.)
Hämmästyksekseni lopetettuani tuon puolen vuoden putken en kokenut juurikaan vieroitusoireita. Olin jotain viekkareita odottanut, olinhan sentään ollut pahan huumeen vaikutuksen alaisena puoli vuotta. Itse asiassa, jos olisin ottanut jotain muuta huumetta (laillista tai laitonta) tuon ajan, olisi aivoissani tällä hetkellä varmasti happivajetta todella paljon. Näin ei kuitenkaan näytä olevan, sillä menestyn edelleen hankkeissani.
Nykyään tulee polteltua lähinnä kavereilla, tai kavereiden kesken. Nykyään kannan poltteluni on päihdehakuista, tarkoitus on päästä ihan kunnolla pilveen kun alamme polttaa. Järjestely on toiminut hyvin. Jälkikäteen ajatellen jokapäiväinen polttelu ei ollut kovin fiksua. Ajoittainenkin päihtyminen on tarjonnut mahdollisuuden pitää ahdistus loitolla. Kun ahdistus iskee, minulla on keino nujertaa se. Minun ei edes tarvitse välttämättä polttaa kannabista. Vaan usein ahdistus menee pois jo ajattelemalla, että minulla on keino nujertaa ahdistus.
Monet kaverini sanovat, että minun pitäisi lopettaa rikolliset toimeni ja alkaa ryyppäämään niinkuin kunnon suomalaiset tekevät. Vaan homma on yksinkertaisesti niin, että inhoan humaltumista ja inhoan viinaa (jokainen kuitenkin tavallaan, ja jokainen päättäköön, mitä substanssia kehoonsa laittaa, mutta harkitkaa nyt edes vähän...). Viinan juonti saa minut suunniltani ja joudun ongelmiin. Siksipä en suostu kavereideni harmiksi juomaan viinaa. Silti kun päihtyä haluan ajoittain, jotain päihdettä on otettava. Kovat huumeet aiheuttavat myöskin kovan inhoreaktion. Niinpä nautin hampusta, tuosta luonnontuotteesta, jumalan lahjasta maailman kansoille, vähähaittaisimmasta päihteestä. Siinäpä ideologiani hamppua kohtaan tiivistettynä.
Tiedän, että monet ihmiset haluavat lokeroida minut "jälleen yhdeksi päänsä huumeilla sekoittaneeksi huumehörhöksi", mutta asia ei taida olla niin. Käsi sydämellä, ennen ongelmieni ilmaantumista en ollut kokeillut kannabista kuin muutaman kerran, ja nekin reilut 10 vuotta aikaisemmin. VOIHAN se tietysti olla, että ne muutamat kannabissätkät tekivät minusta huumenarkoimaanin, sekoittivat pääni ja pilasivat koko loppuelämäni, eikä millään muulla ollut yksinkertaisesti mitään vaikutusta masennukseeni :-D Itse kuitenkin näen, että jos minulla ei olisi ollut mahdollisuutta ottaa kannabista silloin kun sitä tarvitsin poistamaan ahdistustani, niin en varmaankaan olisi tässä. Joko olisin mullissa taikka sitten suljetuilla osastolla nauttimassa päivittäistä huumeannostani. Olen kannabikselle velkaa paljon -elämäni. En kyllä osaa sanoa, miten olisin ilman kannabista selvinnyt ongelmistani. Käsittääksni minulla ei ole tullut vielä mitään ongelmia kannabiksesta (siis tokihan sillä on haittoja, mutta mitään sen haitoista en ole joutunut tunnustamaan tulleen kohdallani todeksi), mutta sen sijaan se on auttanut minua ratkaisemaan ongelmani. Tämän vuoksi sitten olen lain edessä paha rikollinen, monien tavallisten ihmisten mielestä taasen olen paha kannabispiikkihuummenarkomaanidiileri, jolle pitäisi laittaa kuula kalloon.
Eipä ehkä tullut kovin selvä teksti tästä. Tämän kirjoittaminen sai minut tunteelle, sillä jouduin tässä jälleen ajattelemaan masennusta, johon johtaneet syyt ja josta johtuneet seuraukset ovat minulle edelleen aika kova paikka. Kova maailma. Se se on. Ja tässä maailmassa ei ole länsimaissa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta mahdollista laillisesti helpottaa oloaan kannabiksella.
Kirjoitin:
"Haluaisin vaihtaa mielipiteitä sellaisten huumevastaisten ihmisten kanssa, joiden älylliset, tiedolliset ja artikulaatioon sidoksissa olevat kyvyt riittävät siihen että voisimme oppia toistemme näkemyksistä jotain."
- Ei ole näkynyt eikä kuulunut.. Kovasti pohdituttaa että minkä takia? Millaisia ajatuksia tämä teissä muissa herättää?
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Toki on yleisesti tunnettu fakta, että monet äänekkäät hampunvastustelijat itse asiassa ovatkin huonoitsetuntoisia alkoholihuumehörhöjä, joiden kyvyt eivät riitä älylliseen keskusteluun, sillä kaikki energia menee "kaikille hamputtelijoille kuula kalloon!!!" -viestien suoltamiseen. Mutta tämä on ällistyttävää; viikkoon ei yhtään järjellistä tekstiä hampunvastustelijoilta. Ovatko he siis täysiä hörhöjä kaikki?
Enpä minäkään välttämättä olisi kiinnostunut käymään Äijän kanssa sanan säilää taittamaan hampun vastustuksen nimissä...
"Millaisia ajatuksia tämä teissä muissa herättää?"
Sun kannattaisi yrittää julkaista kirjoituksiasi, esim sanomalehtien mielipidepalstoilla!
Noista kannabinoideista jäi vaivaamaan pari mietettä..
Miten niitä tutkitaan, esim. missä lajikkeessa in mitäkin kannabinoideja?
Valitsetko itse omat suosikkihamppulajikkeesi kannabinoiden perusteella, ja mitkä lajikkeet on sinun suosikkeja?
Niin. Palstaa vähääkään lukeneet tietänevät, ettei kunnollisin lähdeaineistoin (Alkaen WHO, loppuen ties mihin) varustautuneen hampuusin kanssa tule jutella narkoottipolitiikasta, siinä vain munaa itsensä kun ei voi itseään häpäisemättä toistaa itseään Sontavuorena!
Kirjoitit:
"Noista kannabinoideista jäi vaivaamaan pari mietettä..
Miten niitä tutkitaan, esim. missä lajikkeessa in mitäkin kannabinoideja?
Valitsetko itse omat suosikkihamppulajikkeesi kannabinoiden perusteella, ja mitkä lajikkeet on sinun suosikkeja? "
Melkoisen vaikeaa on tehdä valintoja kannabinoidien perusteella, koskapa silloin pitäisi olla ensinäkin kemisti, mitä en suinkaan ole. Lisäksi tarvittavat tekniset laitteet ovat sen verran kalliita että mielummin ostaa niillä rahoilla vaikka asunnon.
Kuten tiedät, kahden isoimman alalajiketyypin (Indica/Sativa) risteytyksistä tässä on kysymys. Eri maailmankolkista peräisin olevilla kasveilla, tai siis niiden geeneillä. Puhutaan henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Oman näkemykseni mukaan miellyttävä hamppulajike on samaan aikaan sopivan efektiivinen muttei silti mikään "rautaleka", eli voit rentoutua ilman pelkoa mistään "hirmuövereistä" huimauksineen päivineen. Sellaisen saa aikaiseksi hyvällä Indica-Sativa hybridillä jossa Indica on hivenen dominantti.
Erittäin kiva uutuus on LowRyder.
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Erittäin mielenkiintoinen puheenvuoro sinulla Naapurin äijä, ja sivusi hieman kirjaa jota parhaillaan uudelleenluen : "Is marijuana the right medicine for you?". Kirjassa käydään läpi mm. seuraavia sairauksia: astma, epilepsia ja AIDS.
Itselläni on neurologinen vamma, josta olen kärsinyt nyt kaksi vuotta. Ainoa hoitokeino (ainakin länsimaisen lääketieteen mukaan) on leikkaus. Sairaskertomukseni on aivan liian ikävä ja monimutkainen selitettäväksi, joten annan sen olla. Sairauteen ja siitä aiheutuvaan kipuun söin aluksi lääkärin määräämiä vahvoja kipulääkkeitä. Ongelmia ilmeni pian. Lääke turrutti vartaloni niin etten enää tunnistanut varoitussignaaleja, ja muutaman kerran vahingoitin itseäni. Nopeasti kävi selväksi, etten voinut jatkaa niin ja lopetin kipulääkityksen.
Noihin aikoihin löysin alussa mainitsemani kirjan ja harkitsin aikani kannabiksen käyttämistä kipulääkkeenä. Se epäilytti, koska olin aikaisemmilla kerroilla havainnut aineen herkistävän tuntemuksia, ja pelkäsin että se jotenkin nostaisi kipua. No, näin ei tapauksessani käynyt. Kannabis nosti mielialaani ja toi fyysisesti paremman olon, ja koska se ei turruttanut vartaloa pystyin tuntemaan varoitussignaalit. Kannabis vaikutti myös masennuksenpoikaseen mikä oli kasvanut sairauden aiheuttamista limitaatiosta. Oli ja on helpompi nauttia elokuvista, hyvästä ruuasta jne. Ja parasta on että kun on kivuton päivä (niitäkin onneksi on) niin voin aivan hyvin olla ilman.
Huomauttaisin, että itse nautiskelen hyvin pieniä määriä, joten käyttöni ei ole päihtymishakuista. Kannan nautiskeluni on enemmän mausteena toimivaa elämässäni. Mielestäni se on toiminut paremmin kuin ne reseptilääkkeet mitä minulle on määrätty.
Sanoisin vielä sanasen alkoholin käyttämisestä lääkkeenä. Moni suomalainen hukuttaa surunsa viinaan kuten kaikki hyvin tiedämme. Useimmat meistä pitävät tätä täysin normaalina (mikä on pelottavaa). Viina vahvistaa egoamme, rakkaudet ja vihat tavallaan suurenevat ja kontrolli katoaa. Viina vahvistaa suruakin.
Kannabis taas auttaa nauttimaan, näin sen itse koen. Kannabis voi myös auttaa katselemaan maailmaa vähemmän arvostelevin asentein. Tosin totta on varmaan sekin ettei kannabis sovi kaikille. Itselleni se on toiminut paremmin kuin tupakka ja alkoholi, kahta jälkimmäistä en enää nauti.
Hyvää kevättä vain kaikille, sekä myönteisille että kielteisille taajuuksille. Pitäkää huolta terveydestänne ja nauttikaa kohtuudella!!
minullakin.
Siltikin se kannabis on ja pysyy laittomana SUOMENMAALLA :)
On vain ajan kysymys milloin kannabis laillistetaan suomessa...
Jo yli puolet AA-klinikoiden johtajistakin ovat sitä mieltä, että kannabis tullaan laillistamaan suomessa... Jos kannabista myytäisiin alkon/apteekin hyllyillä, tai missä tahansa muuten LAILLISESTI, vähentäisi se suomen ongelmia vahvojen huumeiden käyttäjistä ja rikollisuudesta.
Diilerit ovat niitä, jotka juuri sanovat tyyliin "sori ei oo enää sitä mut kyl täs olis pari tällasta hassua nappia jos kiinnostaa?". Tästä joku klubille menevä parikymppinen nuori ajattelee että ei tästä varmaan harmia ole ja tätä kautta niin sanottu "porttiteoria" toteutuu. Kuitenkin tämä "porttiteoria" pätee jo alusta alkaen kun nuori kokeilee tupakkaa ja viinaa ylä-asteella :D Kannabiksen kohdalla porttiteoria tuskin enään paikkaansa pitäisi jos sitä saisi muiltakin kuin diilereiltä (porttiteoria on siis teoria, jonka mukaan lievemmästä huumausaineesta siirrytään vahvempiin). Tämän takia kotikasvatus ja yksityisen käytön laillistaminen toisi varmasti vain hyvää suomen yhteiskunnalliseen tilaan.
Eli älkää pojat ostelko keltään diilereiltä vaan ottakaa itse selvää ja kasvattakaa itse niin tiedätte että tavara on taatusti laadukasta ja hyvää, eikä asiaan liity muuten rikollisuutta muuten kuin suomen perustuslakia vastaan :P Mutta jos sitä kaikessa rauhassa pienissä mittakaavoissa osaa harrastaa ja ei ala mitään myyntiverkkoa rakentamaan niin ongelmitta pitäisi selvitä :D
Onnea kaikille ja kannabis rules!