Vammaisuus kuvaa rajoitteita, jonka vuoksi henkilö syystä tai toisesta ei pysty toimimaan täysipainoisesti yhteiskunnan rakennetussa tai sosiaalisessa ympäristössä.
Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Ne kenellä on facebookissa profiili niin niin vois liittyä ryhmään...
Vammaisuus ei ole tarttuvaa, asennevammaisuus on!!
Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Ne kenellä on facebookissa profiili niin niin vois liittyä ryhmään...
Vammaisuus ei ole tarttuvaa, asennevammaisuus on!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vammaisuus todellakaan ei ole tarttuvaa, eikä moni muukaan juttu.
Tässä nyt on vaan pikkanen perusvika. Missään nimessä vammaiset ei saa lokeroitua omiin facebook-piireihinsä. Kun sitten ne hajaantuu vielä pienenpiin piireihin ja ryhmiin jne. Eristäytyvät omiin parinkaverin salaseuroihinsa. Tai miten sen nyt sanoisi.
Sitä eo pidä tehdä. Jos nyt jollakulla on jokin vamma, samallalaillahan sitä kaikki on ihmisiä. Pitäisi toimia nimenomaan päinvastoin. Integroitua ihan normaaleihin kuvioihin, se ja sama onko vammaisia mukana tai ei.
Mulla on itellä vammaisia kamuja. Osa toimii "normi" hommissa kaikkialla, muutamat on erakoituneet. Net jotka on erakoituneet, net on siis erakoituneet. Ne jotka heiluu tavallisesti mukana, pärjää ihan ok. Ja kaiken lisäksi tekevät erittäin arvokasta PR- hommaa vammaisten puolesta ihan päivittäin.
Mä oon tätä mieltä.
=DW=
näin on ei ole tarttuvaa,mutta on ihmisiä ,jotka kohtelevat esim pyörätuolissa olevaa
aivan,kuin häneltä olisi järkikin mennyt liikunnan myötä. itselläni on omakohtaista kokemusta,
kuin muilla pyörätuolillaliikkuvilla ystävillä . keskenään on aina keskusteltu ja naureksittu mitä sattunut.
itse olen ja menen ja tapaan ihmisiä.
on erilaisia harrastuksia.
kun yksin on niin kaipaa välillä muitten seuraan.
käyn teatterissa ja konseteissa silloin tällöin aina jonkun kaverin kanssa tai yksinkin.
me ihmiset olemme erilaisia,en itsekkään tiennyt,että pyörätuolia tulisin tarvitsemaan,mut tässä ollaan.
on vain mentävä eteenpäi eikä jäädä murehtimaan muuten elämä jää elämättä.
ei vain ole esteetöntä liikkumista,jokapaikkaan.
esim.jossain et pääse wc.hen on katukiveykset korkeat,
portaita,mut ei luiskia pyörätuolin kanssa päästä.
tai liian jyrkät luiskat näkee,että terveet suunnitelleet.
ym..ym..
hyvää syksyä kaikille !
olipa vamma mikä hyvänsä.
t.pyörätuolilainen
kiitos kiito!
sorsaposki
näin on ihmisiä olemme.jokainen olimmepa millaisia tahansa
t.pyörätupolilainen
No, mulla on parikin kelaavaa kaveria. Tolleen jos ollaan liikenteessä, set kyllä ei häpeile pyytää apua jos tarvivat. Muuta eroa ei ole. Lisäksi net osaa hyödyntää asiaa pikkaisen. Aina jonojen ohi, saattajat pääsee tietysti mukana, auto aina oben eteen jne. Siinä pitää olla pikkasen härski.
Tuosta tuoliasiasta on olemassa ihan rakennusmääräyksiä. Tuolilla pitää päästä julkisiin paikkoihin jne. Kaikki paikat vaan eivät ole julkisia. No joo, ei tuolilla liikkuva ihminen muuta hissittömään kerrostaloon, mutta yllättävän harvaan taloon muuten edes pääsee sisälle tuolissa. Siis vanhempiin.
Ja toinen vika on tuolien suunnittelussa. Ne on tehty sisäkäyttöön. Sähkötuoli painaa aika paljon, ja siinä on pienet eturattaat ja takaveto. Pitäisi olla jonkinlaisia "maastomalleja". Joka kulmassa isot maastorenkaat, paljon maavaraa ja neliveto. Eipä ole sellaista tuolia näkynyt myynnissä mun tietääkseni.
Kehitys kuitenkin kehittyy. Yks kaveri oli jossain laitoksessa duunissa. Siellä just suunniteltiin apuvälineitä vammaisille. Kävin aikanaan katsomassakin. Ok, oli näitä sähkömoottoreilla liikkuvia keittiön kaapistoja jne. Mutta suurimman vaikutuksen muhun teki ovellinen kylpyamme. Idea tosin on, että ensin siirrytään tuolista ammeeseen ja sitten vasta laitetaan vesi. Ja sitten pitää muistaa laskea vesi pois ennen oven avaamista....
Mutta kakenlaisia apuvälineitä on kyllä olemassa. Ne vaan ei ole halpoja ja kun monellakin liikuntavammaisella on toi tienestipuoli vähän heikoilla, kaikesta joutuu riitelemään jonkun soskun kanssa.
kyllä yleinen suhtautuminen vammaisiin on kohtuullista jo nykyään. Tokikin, jos puhe on kehnoa, saattaahan siinä tulla vittumaisia tilanteita. Mulla on kuitenkin sellanen käsitys, että on helpompaa olla suomessa vammainen, kuin kielitaidoton värillinen maahan muuttaja. Miten niin paha vertaus? Totta mun mielestä, erikoisryhmiä kumpikin.
Ai niin. Mulla on toi yks ikivanha kamu. Se on kelannut koko ikänsä. Se saa allergisen kohtauksen, kun joku pyörätuoli-ihminen tulee sille nariseen. Katos, jos ei ole muuta yhdistävää tekijää kuin tuoli, ei siinä paljoa juttua saa aikaiseksi. Se lähtee yleensä aina kelaan pois, jos joku torvelo tulee sille selittään "Sinäkin olet invalidi". Vähän tuolla perusteella olen sitä mieltä, että ei pidä kerääntyä yhteiseen märinäseuraan. Tokikin on tärkeää vaihtaa tietoja ja vaikka tehdä lakialoitteita jne. Mutta kyllä sitä tuol-ihminen on kuitenkin vaan ihminen ihmisten joukossa.
=DW=