Onko tämä enää elämisen arvoista elämää...
Toiset käy lenkillä, kaupassa, kylässä, elokuvissa, matkoilla ym. mitä vaan ja meikäläinen vaan LEPÄÄ kotona että pääsis sellaiseen kuntoon että vois taas töihin yrittää. Nyt kuukauden makoillut kun mitään ei voi tehdä edes kotona. Väsyttää vaan ja sängystä sohvalle josta taas illalla sänkyyn. Nyt 1kk s-lomaa takana eikä vieläkään kunnossa. Toinen tabu kortisooni menossa ja lääkitykset maksimissa lekurien mukaan. Silti edes kuukaudessa en ole kokonaan toipunut ehkä just sen verran että töihin huomenna KOKEILEMAAN. vaikka miten olisi positiivinen niin ei jaksa enää uskoa että juuri nyt tämä kokeilu töihin paluusta onnistuu. Työnantaja on määrätty pitämään ilmastointia jatkuvasti päällä, vaan eipä ne ole eikä kukaan voi asialle mitään (2,5v yritetty kaikkien mahdollisten henkilöiden voimin).
Alkaa kyllä v-tuttaa tämä jatkuva sairastelu ja se ettei mistään saa apua. Ihan sama vaikka täältä lähtis vapaaehtoisest i- ei tämä ole elämisen arvoista enää.
Toiset käy lenkillä, kaupassa, kylässä, elokuvissa, matkoilla ym. mitä vaan ja meikäläinen vaan LEPÄÄ kotona että pääsis sellaiseen kuntoon että vois taas töihin yrittää. Nyt kuukauden makoillut kun mitään ei voi tehdä edes kotona. Väsyttää vaan ja sängystä sohvalle josta taas illalla sänkyyn. Nyt 1kk s-lomaa takana eikä vieläkään kunnossa. Toinen tabu kortisooni menossa ja lääkitykset maksimissa lekurien mukaan. Silti edes kuukaudessa en ole kokonaan toipunut ehkä just sen verran että töihin huomenna KOKEILEMAAN. vaikka miten olisi positiivinen niin ei jaksa enää uskoa että juuri nyt tämä kokeilu töihin paluusta onnistuu. Työnantaja on määrätty pitämään ilmastointia jatkuvasti päällä, vaan eipä ne ole eikä kukaan voi asialle mitään (2,5v yritetty kaikkien mahdollisten henkilöiden voimin).
Alkaa kyllä v-tuttaa tämä jatkuva sairastelu ja se ettei mistään saa apua. Ihan sama vaikka täältä lähtis vapaaehtoisest i- ei tämä ole elämisen arvoista enää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
että menet jatkuvasti takaisin samaan työpaikkaan kokeilemaan ?
Eihän siinä ole mitään järkeä. Vai onko tehty remonttia tai pääsetkö eri tiloihin ?
Jos mitään muutosta ei ole tapahtunut, niin ei kannata mennä samaan paikkaan takaisin.
Sairastut aina vain pahemmin. Pyydä vain lisää sairauslomaa.
Työnantaja on velvollinen järjestämään altisteettomat tilat.
Vaikka tiedän kokemuksesta, että ei se monestikaan niin mene.
Mutta ei kannata sairastuttaa itseään pahemmin.
Kaksi työpaikka siirtoa takana, nykyisessä ollut nyt kolmisen vuotta. Puhtaaseen siirrettiin, mutta oireilen jatkuvasti, näin keväällä 2009 puhtaan työpaikkani paperin missä jo 2005 ollut suuria mikrobimääriä sädesieniä ym. korjauksia tehty 2006 ja 2007. Vielä 2008 työsuojelupiirinkin mukaan talo täysin terve. Sitten sain tietooni että ongelmia tässäkin talossa ollut. Kyllä sen tietää että jotain on kun oireilee, mutta kun tieto pimitetään...nyt kesällä tehty korjauksia mutta silti oireilen ja taas kuulin työsuojelupiiristä että kaikki korjaukset ei ole onnistuneet ja tutkimuksia tehdään...
Altistumisia ollut jo yli 20v, aina jälkeenpäin sit selvinnyt että talo olikin sairas. En saisi enää olla sellaisissa tiloissa silti mitään ei myönnetä olevan vialla ennen kuin vuosia jälkeenpäin,kun tilanne levinnyt käsiin ja pakko myöntää. Täysin arvoton on yksilö tässä pyörityksessä, terveys menee eikä vastuuta ole kenelläkään, kun kaikki tekee ns. parhaansa. Nyt pitää taas mennä kokeilemaan. Eläinrääkkäystä tämä jo on!
että älä luota työsuojelupiiriinkään mitä tulee työpaikkasi puhtauteen. Joskus sieltä voi saada jonkun rehellisen kiinni, joka kertoo totuuden, mutta se on yleensä se säännöstä poikkeus. Jostain syystä, kun korppi ei korpin silmää noki, niin puhtaalta näyttää, vaikka seinien välissä sädesienet kasvaakin ja lattiaa viimeistelee viimeisen vaiheen mikrobit. Itse luotan vain omiin oireisiini ja ekat kymmenen minuuttia riittää arvion tekoon. Kauempaa ei yksinkertaisesti ole varaa olla ellei halua sairastua viikoiksi vuodepotilaaksi. Kyllä se melko erikoista on, että jos on paha kosteusvaurio ollut ja sitä on vuositolkulla korjattu, niin se olisi saatu kuntoon, ettei altistunut oireilisi. Yhtään edellisen kaltaista rakennusta ei ole tullut vastaan viimeiseen viiteentoista vuoteen. Älä kokeile enää liian pitkää jaksoa, vaan tunnistat heti ne ensioireet ja lääkäriin. Eläinrääkkäykseen voi saada jotain helpotusta, kun ei yksinkertaisesti suostu rääkkäämään itseänsä enää henkihieveriin. Vaikea on tilanne jokaisen altistuneen kanssa ja melkoinen lottovoitto on, jos oikeasti puhtaan tilan löytää.
Joka paikasta olen minäkin apua yrittänyt saada: työsuojeluvaltuutetulta, -päälliköltä, liiton lakimieheltä, ts-piiristä, on pidetty palaveria työterv.huollossa, mutta käytännössä juuri mitään ei tapahdu. Kaikki pallottelevat asiaa. Työpaikan tiloja on remontoitu, mutta en pysty olemaan niissä sittenkään. Työnantajan ei näköjään tarvitse tehdä muuta. Minä joudun vain olemaan sair.lomalla. Muuta ei tarjota.
monilla on sama kohtalo kuin sinulla, toisilla jo takana pahimmat päivät ja kuukaudet.
Paskamaistahan se on, mutta kyllä siitä selviää - aikanaan.
Jos syy on työpaikan kosteusvauriot niin ainakin sinulla kaiketi on puhdas koti, jossa voit toipua.
Kyllä sinne lenkille ja kauppaan ehtii, kun kunto antaa periksi pienissä erissä.
Kuukauden sairasloma on vasta alkua monelle jolta työkyky menee pidemmäksikin ajaksi.
Joten nyt vain kärsivällisyyttä, pientä liikuntaa,puhdasta ruokaa,vitamiineja,lepoa ja kaikkea
mistä kuvittelet saavasi edes hieman apua.
niin... nyt kuukausi...viime talvena yhtäpäätä 4kk ja useita pieniä pätkiä. altistus alkanut todistettavasti 90alust. Ammattitauti on mutta haittaluokka 5 niin pakko aina vaan töihin kun vähänkin toipuu. Tähän vuosia kestäneeseen rumbaan olen kyllästynyt, kun elokuusta touko-kesäkuuhun aina sairastan. Oon jo alkanu ajatella että oikeasti parempi kun tilttais kunnolla ja pääsis pois. Tää on niin perseestä aina sairastaa. Tiedän että moni muukin mut kun kaikki on kuulema tehty ei voi enää mitää... eli apuja ei enää tuu kun lääkärit tehneet mitä voivat.
enää työkokeiluun.Yksinkertaisesti tee pääätös:se on nyt loppu.Tuosta päätöksestä ei voi seurata muuta kuin hyvää pitkällä aikavälillä.Paa tiukalle työnantajas,jotainhan ne joutuu tuollaisessa tilanteessa tekemään.Näin minä tein.Enkä oo katunut päivääkään päätöstäni vaikka sillä olikin seuraukset.
Mä olen käynyt samanlaista taistelua työpaikalla. Saan aina pari päivää/viikkoa saikkua, vaikka oireet on tosi pahoja. Olen nyt kieltäytynyt menemästä enää töihin. Kuolen sinne muuten. Mietin justiin, että mitä voi enää tehdä. Työsuojeluvaltuutetut ei oikein tajua kuinka isosta ongelmasta on kyse. Nyt pitää soittaa terveystarkastajalle. Tiedän kyllä että mun työnteko loppuu tähän, mutta vaihtoehto on että loppuu elämä. Ärsyttää myös työkaverit, jotka oireilee, mutta vaan on siellä ja vetää kortisonia. Eikä valita eteenpäin. Näille asioille tapahtuisi jotain jos kaikki alkaisi protestoida. Kortisonin syöminen oikeasti vaan pahentaa asiaa, uusi myrkky elimistöön jottei elimistö edes tajua enää että se myrkyttyy. Omasta mielestäni näitä oireita ei pitäisi tukahduttaa vaan kuunnella -> välttää paikkoja joissa ne tulee. Oletko varma että sun asunto on ok, jos oireet jatkuu sielläkin? Itse sairastuin pahasti koska sekä asunto että työpaikka oli homeessa.
Voimia sinulle.
oli heitä, jotka kuuluvat siihen lääkkeitä vetävään laumaan, itseasiassa melko suuri joukko. Joukkovoimalla asioihin saadaan parannusta, mutta ei sillä, että osa ryhtyy martyyriksi työnantajan silmissä. Ilmeisesti toisille meistä oman terveyden haavoittuminen ei merkitse mitään.
Olet oikeassa, että ainut selviytymiskeino on välttää paikkoja, joissa oireita tulee. Useinkaan sitä ei hyväksytä käypähoidoksi, vaikka se on sitä parhaimmillaan, mutta eihän tuollaista hoitoa määrätessä ropise rahaa kenenkään kirstuun. Työsuojeluvaltuutettu oli meilläkin ihan lapanen ja hänen taktiikkansa oli leikkiä tietämätöntä, ei edes osallistunut palavereihin, jotka aiheesta järjestettettiin.
Suuri osa minunkin työpaikallani on jollain tavalla sairas ja lääkkeitä kuluu.
Ihmiset eivät uskalla puhua, siellä vain sinnittelevät.
Minäkin olin lääkekierteessä, ja yritin sinnitellä, mutta lopulta ei vain auttanut. Ja vasta monen kuukauden sairausloma sai minutkin tajuamaan, mistä oikeasti on kysymys.
Oireet hävisivät ja lääkkeet jäivät pois.
Mutta jokainen kokeilu hometyöpaikalla tuo kyllä oireet takaisin.
Pitäisi vain löytää puhdas paikka, niin töihinkin saattaisin pystyä.
Kirjoituksestasi päätelleen TTL on todennut sinulla ammattiastman.
Maksimilääkitys astmaan jo ennestään päällä ja jouduit astman pahenemisen takia kuukauden sairaslomalle kera kortisonitabujen.
Kun sinulla on pitkäaikainen kosteusvauriomikrobialtistus takanasi ja TTL:n toteama ammattiastma, niin eikö työterveyslääkärisi (keuhkolääkärisi) otatatattunut sinulta spiroa kun totesi JÄLLEEN keuhkojesi olevan TOIPUMISloman, siis työpaikka-altistuksesta pois vaiheessa?
Ennen työpaikallesi menoa keuhkojesi kunnon selvittämiseksi olisi tullut suorittaa jälleen spirotestaus ja mikäli keuhkosi eivät näyttäisi kostisonilääkityksestä huolimatta sinulle tyypillisiä lukemia, lääkärin olisi tullut jatkaa työkyvyttömyysaikaasi.
Kun työterveyslääkärimme näyttävät laiminlyövän yhä edelleen AMMATTIASTMANKIN pahenemisvaiheen TIETEELLISEN toteennäyttämisen aiheuttajana TYÖPAIKAN MIKROBIALTISTUS työkyvyttömyyttä silmälläpitäen (tapaturmaeläke), niin ammattiastmaatikon on ITSE HUOLEHDITTAVA siitä, että tt-LÄÄKÄRI MÄÄRÄÄ SPIRON OIKEA-AIKAISESTI.
Oman Piko-mittarin tuloksia tt-lääkäri ei pysty´kiistämään.
Työpaikkakroonisestikuumeilevien olisi syytä vaatia tt-lääkäriltä spiroseurannan lisäksi jossain vaiheessa myös HRCT-kuvantoa.
Kun kerroit kuukauden pituisella sairaslomalla energiasi riittäneen VÄSYMYKSEN takia vain makoiluun sohvalla, josta yöksi sänkyyn ja kun tt-lääkäreiden tapana on ollut kosteusvauriomikrobialtistuksesta tulehduskierteeseen joutuneen valittaessa väsymystä antaa lähete mielenterveystoimistoon, niin pyytäisitkö lähetteen tt-lääkäriltäsi VÄSYMYKSEN takia mielenterveystoimistopsykiatrille tai yksityiselle psykiatrille, KOSKA VAIN psykiatrilausunolla on painoarvoa työkyvyttömyyseläkepuolella.
Valittaessasi väsymystä tt-lääkärille, hän saattaa määrätä sinulle piristyspillereitä (masennuslääkitys), ja kun lääketiedeoppisesti vain psykiatrin diagnosoima masennus on SAIRAUS, niin siltä pohjalta nähtynä vain psykiatrikoulutuksen saaneella on oikeus määrätä jatkuvassa kosteusvauriomikrobialtistuksessa olevalle piristyspillereitä masennuksen takia ottamalla huomioon ko. altistus, ei tt-lääkärillä.
Kun mielikuvissasi välkkyy ettei elämäsi ole enää elämisen arvoista, niin voisitko mielikuvaltaa itsesi sotatantereella olevaksi OIKEUSTURVASI PUOLESTA TAISTELIJAKSI, josta palapelin osasia kokoamalla selviydyt voittajana.
Kun valtaapitävät kautta ihmiskunnan historian ovat sodittaneet äitien kasvattamia nuorukaisia, tuoreita isiä
tapattamalla heitä sotatantereilla, niin valtaapitävät ovat mielikuvittaneet heidät taistelutahtoisiski.
Kosteusvauriomikrobisairaiden pitäisi kasvattaa omasta itsestään kumpuavaa taistelutahtoa sen puolesta ettei yksikään isä/äiti, lapsi, koululainen, opiskelija, työntekijä sairastuisi maassamme enää kosteusvasuriomikrobialtistusten takia.
Taistelutahtoa toivon sinulle oman oikeusturvasi toteutumisen puolesta kuin myös kohteena, että kosteusvauriomikrobisairastuneet saisivat vihdoin viimein äänensä kuuluviin tässä maassa.
Ei ole spiroa otettu kun viimeksi ttl viime kesänä. Ja joo on ttl:n altistamana todettu ammattitauti. Heti kun työt alkoi loman jälkeen niin pariviikkoa meni jotenkuten peffit laskeneet tasaisen aaltoilevasti. kesällä 600-630 nyt kokoajan 400-450 vaikka max lääkitys päällä ja toinen 20mg prednisolon menossa. Tabut sain ja puhalsin keuhkolääkärin johonkin tötteröön ei pef vaan joku muu ja sanoi että 92% maksimista näyttää kone. Kuuri loppui mutta omalla piko1 mittarilla pef pysyy vaan 450 paikkeilla. fev lukemat parhaimmat kesällä 3.6-3.7 nyt 2.8-3-4 vaihtelevasti. eli siinä ei niin paljoa laskua.Keuhkolekuri sanoi että tule sitten jos kuume nousee yli 38. Sanoin kyllä että minulla terveenä aika tarkasti 36. Nyt 36.5-37 ihan jatkuvasti ja joskus kun aamuyöllä herään ja paleltaa niin 35 laskee- sahaa ihmeellisesti ja se vie voimat!
Näinhän se menee.
Oma lämpö norm.36,6c.
Homekämpäs asuessa aamusin yleensä aina alilämpöö, pudoten aina 35,3c lukemiin.
Heti heti jalkeille noustessa, viimeistään 2h kuluttua lämpö oli 37,3 - 37,6c.
Eihän sitä kestäny todistetusti kuin vuoden, joka päivä.
Muuton jälkeen "puhtaaseen"asuntoon alilämpö jäi pois, mutta lämpöily jatkui, joskin hieman lievempänä.
Myös astmat räjähtivät silloin käsiin, epäily oli jo aiemmin ollut. Muutojen(2kpl) perkulehan sen teki.
Vasta uusittuamme kaikki vaatteet, pehmeät kalusteet, tietokoneen, ym., kuumeilu loppui. Sitä on ajoittain enää lievänä. Astmat ja herkistyminen sen sijaan ainakin jäi, eikä oikeen minnekkään voi mennä..
Kiitos terveystarkastajan "ammattimaisen" toiminnan. Hänhän kehoitti muuttamaan vain pois tilan ahtauden takia. Hometta ei tämän asiantuntijan mielestä ollut. Olihan hän vain ollut oikeutta myöden todistamassa naapuriasunnon olevan terveyshaitta, sädesienipitoisuuksien ollessa 1000-kertaiset silloisiin raja-arvoihin nähden.
No ny on koko talo "jyrän alla"! Seinustoja kaivetaan, vesi lilluu, katot, lattiat, seinät homeessa.
Kiitos TERVEUDENSUOJELUVIRANOMAISET, kun estitte terveyshaittamme, ettekä tutkineet asuntoamme pyynnöstä. Vasta Lääninhallitukseen valittamalla ja muuttamalla pois sekin onnistui. Olosuhde seurasi mukanamme, romuttaen keuhkomme lopullisesti!
jne.