koska olen vaan niin katkera. Aloitettiin yrtittäminen ja eiköhän jossain vaiheessa ystävä ilmoitti olevansa raskaana neljättä kertaa. Tuli itku.
Tämä kerta oli vahinko ja ystävä myönsi yhdessä vaiheessa että oli harmistunut raskaudesta; hänen oli ollut tarkoitus palata työelämään. Aha.
Ja sitten tietenki hän pyysi minua kummiksi. Ajattelin että kai viimeistään silloin meilläkin on tärpänny, ristiäisten aikaan. No viikko ennen ristiäisiä alkoi taas menkat.
En vaan pystynyt menemään ja jäin pois sairauden varjolla.
Olen surkea ystävä. MEILLÄ piti olla ristiäiset lapselle tänä syksynä eikä ystävän vahinkovauvalla.
Tämä kerta oli vahinko ja ystävä myönsi yhdessä vaiheessa että oli harmistunut raskaudesta; hänen oli ollut tarkoitus palata työelämään. Aha.
Ja sitten tietenki hän pyysi minua kummiksi. Ajattelin että kai viimeistään silloin meilläkin on tärpänny, ristiäisten aikaan. No viikko ennen ristiäisiä alkoi taas menkat.
En vaan pystynyt menemään ja jäin pois sairauden varjolla.
Olen surkea ystävä. MEILLÄ piti olla ristiäiset lapselle tänä syksynä eikä ystävän vahinkovauvalla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tunteesi on täysin ymmärrettäviä. paljon voimia sinulle! kyllä lapsettomuudesta kärsivien ystäväpiirin pitäisi olla sen verran ymmärtäväisiä että eivät tuollaista päästä suustaan...
niin, ymmärrän sua. Itselläkin kova kaipuu tulla äidiksi, yritystä n. vuosi takana. ja melkein kaikki ystävät ja sukulaiset odottavat vauvaa, tulevat herkästi raskaaksi.
Sitten niitä kysymyksiä, et no millons teille tulee perheenlisäystä? Tai anoppi joka tokaisi minun hakiessani nyt vakityöpaikkaa että no sittenhän jos saat vakiduunin niin minä voinkin aloittaa odottaa niiden kaksosten syntymistä... Niinpä niin. Kun syntyisi edes se yksi joskus.:(
mennyt? Hyväksy vaan että et tuu helposti raskaaks, ehkä et koskaan, äläkä syyllistä tuolla tavoin ystäviäsi!
ystäväsi saa tietää miksi et mennyt... Se että et tule raskaaksi ei ole ystäväsi syy, ei kyllä sinunkaan mutta oikeuttaako se käyttäytymään noin lapsellisesti?
rajallinen määrä vauvoja, joista haikara toi sitten teidän vauvan ystävällesi? Vaadi vauva takaisin ystävältä jos näin on. Ei toisten ihmisten lapsia voi niin vaan viedä, käy tekemässä rikosilmoitus!
edelliset kommentit on selvästikin ymmärtämättömiltä henkilöiltä joilla ei ole omalla kohdallaan hajuakaan lapsettomuudesta ja sen kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta elämään!
Kaverillani on ollut jo kaksi raskautta sinä (3,5 vuoden) aikana kun itse olen jumittanut samassa lähtöpisteessä. Toisen raskauden aikana en enää jaksanut nähdä häntä enkä mennyt ristiäisiin. No eipä tullut kutsuakaan.. Viimeksi on nähty ennen joulua, lahjojen vaihdon merkeissä. Sen jälkeen ystävänpäivä- ja synttärikortit yms., mutta siinä se melkein nykyään on. Kun tilanteet on niin erilaiset, niin yhteisiä puheenaiheita on hankala löytää. Minua ei kiinnosta vauvaperheen arki -jutut, enkä toisaalta viitsi jauhaa sellaisen kanssa omista hoidoistani, masennuksista jne. tähän liittyvästä sellaselle joka niistä ei voi mitään tietää, eikä vertaistukena olla.
Hiljattain kuulin että toinenkin ystäväni on jättänyt ehkäisyn pois, joten kohta ei sitten varmaan ole sitäkään jäljellä. Ei voi mitään, paskaltahan tuntuu etäännyttää ne ja vaan tän takia, mutta kun näkeminen tuntus vielä paskemmalta.. Minulla on kuitenkin oikeus olla itsekäs ja suojella psyykeni ylimääräiseltä rasitukselta. Ymmärtäköön sen tai sitten ei. En todellakaan aio muita miellyttääkseni piilotella kateutta ja katkeruutta, teeskennellen olevani onnellinen muiden raskauksista. Negatiiviset tunteet on ihan luonnollisen inhimillisiä, eikä niistä pidä tuntea mitään syyllisyyttä!
Minusta on surkeaa että lapsettomuudesta kärsivät ihmiset ovat noin katkeria ja sitten niille annetaan korvikkeeksi adoptiolapsi, jonka tehtävä on poistaa se katkeruus. Se ei lapselta onnistu ja sitten on taas yksi onneton ihminen lisää kärsimässä, se adoptiolapsi.
Adoptiolapsen elämä on kärsimystä kun vanhemmat ovat katkeria lapsettomuudesta eikä se adolapsi ole kuitenkaan oma lapsi. Adolapsen pitää olla kiitollinen siitä että saa hoitoa.
Lapsettomuudesta aiheutuva katkeruus ei ikinä poistu. Ei ainakaan sillä että annetaan adoptiolapsi.
Itsekkin selittämättömästä lapsettomuudesta kärsivänä ymmärrän toisaalta aloittajan pahan olon. Mä pelkään koko ajan sitä, että joku läheinen ystävä tulee taas raskaaksi. Se vaan tuntuu pahalta, vaikka tahtoisi olla toisen puolesta iloinen. Mutta huonosti on edellisen kommentin kirjoittajalla, jos se ei tiedä, ett adoptiolapsia ei anneta.. Kyllä se vaan on niin, että joutuu adoptiolapsen saadakseen käymään melkoisen prosessin läpi. Tai ainakin näin mä oon asian ymmärtänyt..
En ymmärrä, mitä tälläkin palstalla tekevät ihmiset, joilla ei selkeästi ole mitään käsitystä lapsettomuudesta ja sen aiheuttamasta pahasta olosta! Pitääkö tulla vielä pahentamaan toisten mieltä asiattomilla kommenteilla? Mitä nämä kirjoittajat oikein tästä saavat? Ja sitten vielä loukataan adoptiovanhempia myös. Adoptiolasta ei tosiaankaan helpolla saa, ja sehän ON oma lapsi ja vanhemmilleen ihan yhtä rakas kuin biologinenkin lapsi!!
Sulle aloittaja sanoisin, että ymmärrän todella hyvin. Itsekin olen käynyt samat tuntemukset läpi niin moneen kertaan. Nuo toisten raskaudet vaan tuntuvat niin epäreiluilta. Itse olen jäänyt esim. yksistä häistä pois, kun en kestänyt nähdä raskaana olevaa sukulaista.
Itse sain vihdoin lapsen ivf:n avulla. Nyt olen huomannut, että jotkut lapsettomat kaverit eivät enää ole niin innokkaita näkemään ja ymmärrän sen hyvin. Tilanteemme ovat yhtäkkiä niin erilaiset. Mutta yllättävää kyllä, lapsi ei korvaa ystäviä, ja ikävöin näitä paria ystävääni kovasti. Varmaan sinunkin ystävälläsi voi olla kova ikävä sinua ja hän ei välttämättä tiedä, mistä johtuu, että pidät etäisyyttä. Mielestäni ystäväsi pitäisi ymmärtää, jos kerrot ihan oikean syyn siihen, miksi jäit pois. Ehkä hän sen jälkeen osaa asettaa omat sanansakin hienovaraisemmin.
Mä ymmärrän sua täysin. Kyllä mä välttälen ihmisiä, jotka on raskaana jo ties kuinka monetta kertaa, jotka jauhaa vaan niitä vauvajuttuja ja kun sanot, että hei ollaan tässä pidempään yritetty, ei mitään ole näkynyt, että tää on ihan ..raskasta. Vastaus on vaan kyllä se sieltä tulee, tekis mieli kysyy, että millahan perusteella sä voit noin sanoa. Se asia ei vaan nyt ole niin, olis pikkusen helpompi alkaa hyväksyy itsenäsä lapsettomana, jos joku ympäriltä eka hyväksyisi mut lapsettomana. Mutta,kun sanotaan , että sitten kun sullakin on tollanen pikkunen käärö niin tehdään sitä ja sitä... siinä ei muutakuin tuska syvene.. Mä olen sitä mieltä, että ihmiset jotka ovar käyneet läpi lapsettomuuden, ovat sitten saaneet ikinä biologista lasta tai adoptiolasta ovat muuttuneet. Koska kun sä kävittelet näin syvältä sya repivän asian, sä muutut, kun sä rääyt silmät päästä jo sadatta kertaa tän asian takia, sussa jokin sisällä muuttuu. Mä itse haluan ajatella, että tämä on mulle elämän korkeakoulu, toivottavasti mä muutun ihmiseksi joka löytää muutakin kuin oman napansa ja osaa auttaa muita..
no,mun ENTINEN kaveri alko oottamaan lasta..alunperin sanoi ettei ikinä never ever tee pentuja tähä maailmaan.hakkas veljesä kun se oli pieni,piilotti hiustuppoja kun vanhemmat tuli kotiin. hakkas lemmikkisä. sitten kuvitteli saavansa täydellisen elämän kun sai lapsen..hahah.nooh,vauvasta alkoi löytymään mustelmia,ja kynnenjälkiä. aina löytyi selitys. vauva itki jatkuvasti. soitin lastensuojeluun.tulivat viikon päästä,ilmoittivat "äidille" etukäteen tietenkin. sitten tää saikin lapselleen sairaalaan lähetteen,kuulemma paha adhd. ja lievä autismi. eikun meni muutama kk,toinen lapsi tulossa. tällä sama kohtalo. nyt tää akka kantaa lapsiaan sairaalaan,että saa rahaa elämiseen. keksii vaikka ite lapsista vikoja. mutta pahinta on se että nimittelee lapsia homoiksi,vitun idiooteiksi,antaa miesystävänsä kohdella näitä samalla tavalla. säälin lapsia,säälin elukoita joita sillä saatanalla on,mutta katsokaas, ei paha saa palkkaansa nykyään! uskokaa minua.
minulla on syytä inhota "rottia" jotka sikiää tänne vailla minkäänlaista vastuuntuntoa OMISTA LAPSISTAAN!
eiköhän tollekinn hullulle löydy täältä puolustaja ..löytykööt.tiedän totuuden. kukaan ei vaan välitä. ja yhteiskunta maksaa tälle ämmälle,ja se taas laittaa rahat rakkaan ukkonsa lapsiin,koska ne ovat täydellisiä YÖKÖTTÄÄÄ!
osuiko jotenkin oikeaan kun kukaan ei noteeraa.. aika outoa..no..olkaatten ja kerätkää adressia elukkoitten takia.
ja kyseessä oli siis kummityttö
Sut pyydettiin kummiksi, et kieltäytynyt kunniasta vaan jätit menemättä ristiäisiin? Jos on valittu
kummiksi niin tuskin tulee erikseen kutsua ristiäisiin.
Me olemme lapseton pariskunta, keskenmenoja yhden käden sormien verran. Ja me nautimme kohta 1v kummilapsen hoitamisesta. On hienoa seurata pienen ihmisen kasvua, oppimista. Tunnen vain ja ainoastaan onnesta pakahtumisen tunteita kun olen kummilapseni seurassa.
Olen myös rypenyt tuossa samassa paskassa ja surkutellut omaa huonoa kohtaloani. Sitten päätin että
on muutakin elämää kuten mies ja eläimet ja muut tärkeät asiat joiden vuoksi en voi enää olla kiukkuinen ja masentunut. Edelleen käydään hoidoissa, tärppiä ei ole käynyt mutta elämänlaatu on parantunut.
Suosittelen myös puhumista, mene vaikka psykologille juttelemaan niin saat kipeät asiat selviksi itsesi kanssa ja niiden käsittely on varmasti helpompaa.
myöhemmin kylässä kun "pakko" näyttää naamaansa, yritän kuitenki vältellä.
minkäs teet, katkera olen ja pysyn
vauvan kanssa...Paskaltahan se tuntuu, kun haluaisin itsekin lapsia mutta mulla on vielä surkeampi tilanne mulla ei oo edes miestä, joten ole onnellinen siitä sun miehestä... Ja no mut voihan sitä niinkin ajatella, että voishan sitä olla kateellinen kaikesta muustakin ei vois mennä ystävän luo ku niillä on hienompi asunto kun itselle, hienompi auto, on laihempi, rikkaampi, hienompi työ, kauniimpi, pidemmät hiukset jne, että onkohan siinä mitään järkeä olla toisen onnesta pahoillaan... olisitko sitten onnellinen jos se lapsi olis vaikka kuollut mahaan tai tuli kätkytkuolema, tuskin tai ei tiedä, vahingoniloinen...
entäs sitten kun vihdoin teillä tärppää ja odotat omaa lastasi. Kaipaat varmasti ystävääsi jakamaan ilon. Luuletko, että hänen pitää ymmärtää epäkunnioittava käytöksesi viatonta lasta kohtaan ja olla jälleen ystäväsi? Kukin tyylillään toki mutta se, että joku saa ei ole minulta tai sinulta pois..