Suomenruotsalaisten keskuudessa leviää hämmennys, epäusko ja katkeruus. Monet kielivähemmistöön kuuluvat katsovat, että heidän perustuslaillisia oikeuksiaan loukataan Suomessa yhä julkeammin. Luettelo kielivähemmistön näkökantojen sivuuttamisesta on pitkä ja koostuu niin isoista hallinnollisista ratkaisuista kuin yksittäisistäkin päätöksistä.
Sipoon länsiosa liitettiin Helsinkiin piittaamatta paikallisten asukkaiden kiihkeästä vastarinnasta. Sipoossa ruotsinkielisten osuus on suuri. Tammisaaren synnytyssairaala lakkautetaan välittämättä paikallisten ihmisten ilmaisemasta halusta pitää sairaala toiminnassa. Sairaalan säilyttämistä perusteltiin muun muassa tarpeella saada synnytyssairaalapalveluita ruotsin kielellä. Käräjäoikeudet koottiin suurempiin tuomiopiireihin kiinnittämättä sen suurempaa huomiota ruotsinkielisten vaatimuksiin saada oikeutta omalla äidinkielellään. Poliisihallinnon uudistuksessa ei ole ruotsinkielisten mielestä liioin kiinnitetty riittävästi huomiota kielivähemmistön oikeuteen saada poliisipalveluita äidinkielellään. Hälytyskeskukset kootaan niin ikään kattamaan suuria alueita. Keski-Pohjanmaata ollaan hallinnollisesti liittämässä suomenkieliseen Ouluun siitä huolimatta, että maakunnassa on suuri ruotsinkielinen vähemmistö. Vaihtoehto olisi kaksikielinen Vaasa.
Ja äskettäin Hufvudstadsbladet kertoi, että Espoossa pohditaan ruotsinkielisten koulujen yhdistämistä suomenkielisiin kouluihin. Koska suomenkielisten ylivalta on niin suuri, yhdistämisten pelätään murentavan oppilaiden ruotsinkielistä identiteettiä.
Osa edellä mainituista päätöksistä on tehty huolellisen valmistelun jälkeen, eivätkä ne heikennä ruotsinkielisten palveluita sen enempää kuin suomenkielistenkään. Luettelossa on myös päätöksiä, joissa perustuslakiin kirjattu vähemmistön oikeus asioida viranomaisen kanssa omalla äidinkielellään on kylmästi todettu toissijaiseksi asiaksi.
Muutos asenteissa on tapahtunut muutaman vuoden kuluessa. Asenneilmaston kovenemiseen on monta syytä. Yksi syy on politiikassa vallalle noussut usko suuruuden tuomaan tehokkuuteen. Kun hallintoa kootaan aiempaa suuremmiksi yksiköiksi, vähemmistön oikeuksia on vaikeampi ottaa samalla tavalla huomioon kuin tähän saakka.
Toinen syy on uuden sukupolven nousu politiikkaan ja virkakuntaan. Monet johtavista poliitikoista eivät enää edes osaa kunnolla ruotsia, ja vaikka he osaisivat, EU-maailmassa ruotsin kielen asema on heille marginaalinen kysymys. Kolmas syy on verkkokeskusteluissa lietsottu hurriviha, joka hitaasti kasvattaa tilaa kielivähemmistön vähättelemiselle myös muussa yhteiskunnassa.
Ruotsinkieliset ovat itse suhtautuneet kielioikeuksiinsa jyrkällä puolustusasenteella. Se on ruokkinut suomenkielisten parissa mielikuvaa eristäytymisen halusta ja joustamattomuudesta sekä vähentänyt monien ymmärtämystä ruotsinkielisten huolia kohtaan. Kielienemmistöön kuuluvan on toisaalta vaikea tajuta, miltä maailma näyttää sellaisen kielivähemmistöön kuuluvan ihmisen silmin, jonka mielen täyttää huoli omasta identiteetistä ja oikeuksista.
Johtavien poliitikkojen ja virkamiesten pitää ottaa kansallisen kielivähemmistömme huoli kulttuuri- ja kansalaisoikeuksistaan vakavasti. Ruotsinkieliset ovat yhtä suomalaisia kuin suomenkieliset. Heidän kulttuuriset juurensa ulottuvat Suomessa historian alkuhämärään. Heidän panoksensa suomalaisessa kulttuurissa, tieteessä, talouselämässä ja maamme kansainvälisissä yhteyksissä – ylipäätään suomalaisessa yhteiskunnassa – on kansakunnalle suuri rikkaus ja voimavara.
Sipoon länsiosa liitettiin Helsinkiin piittaamatta paikallisten asukkaiden kiihkeästä vastarinnasta. Sipoossa ruotsinkielisten osuus on suuri. Tammisaaren synnytyssairaala lakkautetaan välittämättä paikallisten ihmisten ilmaisemasta halusta pitää sairaala toiminnassa. Sairaalan säilyttämistä perusteltiin muun muassa tarpeella saada synnytyssairaalapalveluita ruotsin kielellä. Käräjäoikeudet koottiin suurempiin tuomiopiireihin kiinnittämättä sen suurempaa huomiota ruotsinkielisten vaatimuksiin saada oikeutta omalla äidinkielellään. Poliisihallinnon uudistuksessa ei ole ruotsinkielisten mielestä liioin kiinnitetty riittävästi huomiota kielivähemmistön oikeuteen saada poliisipalveluita äidinkielellään. Hälytyskeskukset kootaan niin ikään kattamaan suuria alueita. Keski-Pohjanmaata ollaan hallinnollisesti liittämässä suomenkieliseen Ouluun siitä huolimatta, että maakunnassa on suuri ruotsinkielinen vähemmistö. Vaihtoehto olisi kaksikielinen Vaasa.
Ja äskettäin Hufvudstadsbladet kertoi, että Espoossa pohditaan ruotsinkielisten koulujen yhdistämistä suomenkielisiin kouluihin. Koska suomenkielisten ylivalta on niin suuri, yhdistämisten pelätään murentavan oppilaiden ruotsinkielistä identiteettiä.
Osa edellä mainituista päätöksistä on tehty huolellisen valmistelun jälkeen, eivätkä ne heikennä ruotsinkielisten palveluita sen enempää kuin suomenkielistenkään. Luettelossa on myös päätöksiä, joissa perustuslakiin kirjattu vähemmistön oikeus asioida viranomaisen kanssa omalla äidinkielellään on kylmästi todettu toissijaiseksi asiaksi.
Muutos asenteissa on tapahtunut muutaman vuoden kuluessa. Asenneilmaston kovenemiseen on monta syytä. Yksi syy on politiikassa vallalle noussut usko suuruuden tuomaan tehokkuuteen. Kun hallintoa kootaan aiempaa suuremmiksi yksiköiksi, vähemmistön oikeuksia on vaikeampi ottaa samalla tavalla huomioon kuin tähän saakka.
Toinen syy on uuden sukupolven nousu politiikkaan ja virkakuntaan. Monet johtavista poliitikoista eivät enää edes osaa kunnolla ruotsia, ja vaikka he osaisivat, EU-maailmassa ruotsin kielen asema on heille marginaalinen kysymys. Kolmas syy on verkkokeskusteluissa lietsottu hurriviha, joka hitaasti kasvattaa tilaa kielivähemmistön vähättelemiselle myös muussa yhteiskunnassa.
Ruotsinkieliset ovat itse suhtautuneet kielioikeuksiinsa jyrkällä puolustusasenteella. Se on ruokkinut suomenkielisten parissa mielikuvaa eristäytymisen halusta ja joustamattomuudesta sekä vähentänyt monien ymmärtämystä ruotsinkielisten huolia kohtaan. Kielienemmistöön kuuluvan on toisaalta vaikea tajuta, miltä maailma näyttää sellaisen kielivähemmistöön kuuluvan ihmisen silmin, jonka mielen täyttää huoli omasta identiteetistä ja oikeuksista.
Johtavien poliitikkojen ja virkamiesten pitää ottaa kansallisen kielivähemmistömme huoli kulttuuri- ja kansalaisoikeuksistaan vakavasti. Ruotsinkieliset ovat yhtä suomalaisia kuin suomenkieliset. Heidän kulttuuriset juurensa ulottuvat Suomessa historian alkuhämärään. Heidän panoksensa suomalaisessa kulttuurissa, tieteessä, talouselämässä ja maamme kansainvälisissä yhteyksissä – ylipäätään suomalaisessa yhteiskunnassa – on kansakunnalle suuri rikkaus ja voimavara.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi ruotsinkieliset siirtyivät Nuijasodassa Jaakko Ilkan joukoista Flemingin puolelle, ja näin pettivät muut, sodassa vero-orjuutta vastaan?
Vastaus: He vetosivat omaan ruotsinkieliseen enemmistöönsä.
Se siitä.
Juu, raskauttavien asianhaarojen vallitessa, kun Jaakko Ilkka oli häviämässä, ruotsinkieliset Pohjanmaalla, toimivat näin.
Mitä noita vanhoja muistelemaan.
Meillä suomessa ruotsinkielisiä sorretaan jo siinä määrin esimerkiksi muihin vähemmistöihin verratessa, että siihen pitäisi jo valtiovallankin puuttua. Meillä ruotsinkieliset joutuvat opiskeelemaan pakolla suomenkieltä jota me vihaamme sitä erityisesti ja pidämme sitä ihan turhana meille ruotsinkielisille vähemmistölle kuuluvana pakotteena.
Mutta muille vähemmistöihin kuuluvien tulisi osata myös ruotsia ja ehkä osittain myös suomeakin.
Olemme ja elämme ruotsalaisessa yhteiskunnassa täällä maassa missä vähä-älyiset suomalaiset elävät.
Minun puolestani te hurrit voitte vaatia jatkossakin palvelua omalla kielellänne, ainut "pieni" vaatimukseni on vain se että maksatte itse tämän turhan hölmöilynne...
Eli koska Suomessa asutaan, niin yritetään nyt vain pärjätä sillä suomenkielellä...
Sillä tämä nk. "kaksikielisyys" syö joka vuosi järjettömiä summia valtion budjetista...
"Sillä tämä nk. "kaksikielisyys" syö joka vuosi järjettömiä summia valtion budjetista"
Mitenkähän paljo/ hur mycket?
Ne rahathan voitaisiin antaa sinulle, eikö
Totean vain, että itse kannatan sitä, kun ruotsinkielisillä on omat koulut. Itse asiassa tämä periaate pitäisi laajentaa kaikkeen ruotsinkieliseen palveluun eli kaikki suomenruotsalaisuus ihan omaan hoitoonsa palvelkoot itse itseään.
Yleisesti ottaen suomenruotsalaiset ovat äärikiihkoja ruotsalaisia.
"Yleisesti ottaen suomenruotsalaiset ovat äärikiihkoja ruotsalaisia."
Väitteestäsi päätellen et tunne varmaankaan kovin monta Suomenruotsalaista...
Meillä suomessa on parempi jos kaikki suomeen jääneetkin ruotsalaiset poistuisivat maastamme.