Oka vai Natal?

Riippuu mitä lemmikiltään haluaa, mutta jos haluaa muutakin kuin katselulemmikin, niin kumpikaan noista lajeista ei ole kovin varma valinta. Okia itselläni ei ole ollut, nataleita neljä aikuista yksi poikueellinen.

Omista nataleista urokset ovat luonteeltaan enemmän sellaisia lemmikkimäisiä. Iso poika on varsin rauhallinen kaveri ja tulee aina terran liuku-oville nameja kerjäämään. Käsissäkin pysyy hyvin ja antaa hyvin käsitellä. Pikkupoika on vähän varautuneempi. Yleensä se on ihan nätisti, mutta kerran sekin on sitten säikähtänyt ja purrut kunnolla. Nämä pojat ovat olemukseltaan muutenkin hieman rottamaisia; rakastavat tasoja, ja tykkäävät välillä nukkua riippumatossa.

Naaraat puolestaan havainnollistivat hyvin sitä, mitä tarkoitetaan sillä, että natalit purevat ja poikkoilevat. Heti ensimmäisenä päivänä siirtäessäni naarasnatskun boksista terraan, se tikkasi käteeni viidesti ja onnistui hyppäämään lattialle - tämä siitä huolimatta, että avasin boksin puoliksi terran sisällä.

Poikasten kohdalla sitten ajattelin, että eiköhän ne päivittäisellä käsittelyllä nyt ainakin kesyiksi saa. Muuten hyvä suunnitelma, mutta kaatui siihen kun poikaset alkoivat yksi toisensa jälkeen tikkailla sormeen ollessaan pari viikkoisia, ja pian sitä luopui kokonaan niiden käsittelystä paljain käsin, kun kyllästyi olemaan puruleluna.

Todella kauniita ja pehmytturkkisia otuksiahan nuo ovat, ja mielenkiintoisia katsella. Itse kuitenkin päädyin siihen, että myin naarasnatalit toiselle ruokakasvatukseen ja jätin vain pojat itselle lemmikeiksi, ja näiden jälkeen uusia nataleita tuskin tulee. Kesyhiiret ja rotat kun ovat luonteensa puolesta niin paljon helpompia lemmikeiksi; niiden kohdalla voi ihan oletusarvoisesti lähteä siitä, että ne eivät poukkeile tai pure. Tokihan niitä on myös jalostettu lemmikeiksi huomattavasti pidempään, eli eiköhän natskuillakin potentiaalia lemmikeiksi ole, etenkin kun luonne saadaan jalostettua tasaisempaan suuntaan (Rapunzelilla on tästä ainakin projektia).

Ja jos natskuihin päädyt, niin terran murtovarmuus on a ja o; nuo kun ovat oikeita houdineita ja muovi ja alumiini eivät ainakaan ole edes kunnon hidasteita, jos niissä mitään tarttuma pintaa on, eli varmin asumus on lasiterraario tukevalla, painolla varustetulla verkkokatolla.

Okahiiristä olen tutulta kuullut, että olisivat huomattavasti kesyhiiriä vilkkaampia ja siten monesti hankalia käsitellä. Ja käsiteltäessä pitää aina varoa häntään tarttumista, koska se murtuu okilla helposti. Katselueläiminä kuitenkin mukavia ja ilmeisesti todellisia akrobaatteja kunnon kiipeilymahdollisuuksilla varustetussa terraariossa.

Saatavuus on molemmissa lajeissa aika huono Suomessa, eli omiaan kannattaa sitten varautua etsimään pidempään ja hakemaan pidempien matkojen päästä, ainakin jos ei ihan pääkaupunkiseudulla asu, tai muuten paikassa jossa on enemmän hiiriharrastajia ja näyttelyitä, joiden kautta hiiret voivat helposti kulkeutua kauempaakin.