Kokenut*

Onerva kirjoitti:

Tuon oman mielipiteeni aborttikeskusteluun; kun sain esikoiseni olin 31-vuotta vanha ja toinen lapsi syntyi kun olin 35-vuotias.Molempien lasten odotusaikana sairastuin raskaudenaikaiseen diabeettekseen,sekä minulla oli raskausmyrkystys vaara,olin sairaalalevossa.Lapseni syntyivät terveinä, mutta minä sairastuin molempien lasten syntymän jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tuo aika oli todella rankkaa, jos äitini ei olisi minua tullut vuoteesta nostamaan olisin kai siellä vieläkin, hän laittoin ruuat ja auttoi lasten hoidossa sekä piti kotiani siistinä. Tästä kaikesta kuitenkin selvittiin,päätimme mieheni kanssa että minut steriloitaisiin ja näin tehtiin.Kaikki oli hyvin kunnes PAM! ja minä olin raskaana..vain puoli vuotta sterilisaation jälkeen!Nyt kysymykset nousivat pintaan,apua mitä tehdään?No itse asiassa päätös oli meille heti selvä,raskaus keskeytettäisiin. Menin lääkäriin,lääkäri tutki paperini ja hän ymmärsi ratkaisumme.Sitten odottamaan aikaa jolloinka keskeytys saatettaisiin tehdä, sen voin teille sanoa se aika tuntui iäisyydeltä.Keskeytys tehtiin,joskus vain joskus mieleeni hiipii ajatus;olisikohan lapsi muistuttanut yhtä paljon sisaruksiaan kuin nyt nämä kaksi todella Rakasta Lastani muistuttavat toisiaan.Kuitenkin minulla on kaiken tämän jälkeen Rauhallinen sekä Onnellinen olo. Me rakastamme toisiamme ja meillä on näinkin hyvä olla yhdessä.Aborttia pitää katsastella useammasta näkökulmasta eikä vain yksisilmäisesti! Hyvää jatkoa teille kaikille!Ps.Nyt minulla on se epäonnistunut sterilisaatio sekä hormoonikierukka!Niin ja tietysti maailman ihanin perhe mies ja kaksi ihanaa lasta!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä