Seurustelin kerran aivan mahtavan ihmisen kanssa. Olimme nuoria ja vaikka kaikki oli periaatteessa hyvin, jätin tämän ihmisen. Halusin antaa molemmille mahdollisuuden elää nuoruutta ja tehdä päätöksiä ilman, että tarvitsisi miettiä ja murehtia asiaa toisen näkökulmasta. Ero oli erityisen vaikea tälle toiselle osapuolelle ja hän olisi vielä myöhemminkin halunnut palata yhteen. Mutta ajattelin, että ero olisi parasta meille molemmille.
Olen nyt myöhemmin nähnyt ja kuullut, että tällä ihmisellä menee asiat hyvin. Opiskelemaankin lähti eri paikkakunnalle. Ja tapasi uuden puolison ja kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Se tuntuu hyvälle. Tuntuu, että päätös erosta oli oikea, vaikka se olikin vaikea paikka. Toivon, että hän on oikeasti onnellinen. Hän on hieno ihminen, jota en varmasti koskaan unohda. Ehkä joskus tapaan vielä hänet ja kuulen, että asiat todellakin ovat menneet hyvin.
Löysin itsekin myöhemmin ihanan ihmisen. Pitkän yhdessäolon jälkeen suhde alkoi rakoilemaan, mutta jatkoimme eteenpäin. Ero oli jälleen kuitenkin väistämätön. Oli hyvä olla yksin. Oli mahtava elää omaa elämää. Pidin yhteyttä exääni ja olimme hyvissä väleissä. Kumpikin jatkoi eteenpäin omaa tietään, mutta emme katkaisseet yhetydenpitoa. Ajattelin, että olemme ystäviä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että hän olisi halunnut palata yhteen. Tilanne oli vaikea, sillä jos välittää toisesta, niin se vaan on pirun vaikea sanoa, että tämä on lopullisesti ohi. Ehkä mieleeni tuli ensimmäisen suhteen loppumisen jälkeinen raskas aika. En tiennyt mitä tehdä. Yhtä äkkiä myös hoksasin, ettei ole ketään kenelle puhua. Olin vain painanut eteenpäin. Töitä, töitä. Olin yksin. Vaikka ympärillä oli ihmisiä, olin yksin. Hoksasin, etten enää osannut tai halunnut tavata uusia ihmisiä. Varmaankin pelkäsin sitä, että joudun taas tuottamaan pettymyksen jollekin. Se on raskasta, kun näkee toisen tuskan ja on itse vielä siihen tavallaan syyllinen.
Joskus taakka on raskas, mutta ei siitä ehkä kannattaisi tehdä raskaampaa. Ei tätä elämää voi elää ilman pettymyksiä. Et sinä, eikä läheisesi. On vain mentävä eteenpäin. Aina joku pettyy, mutta se kasvattaa. Aurinko paistaa aina - se vain ei aina näy.
Olen nyt myöhemmin nähnyt ja kuullut, että tällä ihmisellä menee asiat hyvin. Opiskelemaankin lähti eri paikkakunnalle. Ja tapasi uuden puolison ja kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Se tuntuu hyvälle. Tuntuu, että päätös erosta oli oikea, vaikka se olikin vaikea paikka. Toivon, että hän on oikeasti onnellinen. Hän on hieno ihminen, jota en varmasti koskaan unohda. Ehkä joskus tapaan vielä hänet ja kuulen, että asiat todellakin ovat menneet hyvin.
Löysin itsekin myöhemmin ihanan ihmisen. Pitkän yhdessäolon jälkeen suhde alkoi rakoilemaan, mutta jatkoimme eteenpäin. Ero oli jälleen kuitenkin väistämätön. Oli hyvä olla yksin. Oli mahtava elää omaa elämää. Pidin yhteyttä exääni ja olimme hyvissä väleissä. Kumpikin jatkoi eteenpäin omaa tietään, mutta emme katkaisseet yhetydenpitoa. Ajattelin, että olemme ystäviä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että hän olisi halunnut palata yhteen. Tilanne oli vaikea, sillä jos välittää toisesta, niin se vaan on pirun vaikea sanoa, että tämä on lopullisesti ohi. Ehkä mieleeni tuli ensimmäisen suhteen loppumisen jälkeinen raskas aika. En tiennyt mitä tehdä. Yhtä äkkiä myös hoksasin, ettei ole ketään kenelle puhua. Olin vain painanut eteenpäin. Töitä, töitä. Olin yksin. Vaikka ympärillä oli ihmisiä, olin yksin. Hoksasin, etten enää osannut tai halunnut tavata uusia ihmisiä. Varmaankin pelkäsin sitä, että joudun taas tuottamaan pettymyksen jollekin. Se on raskasta, kun näkee toisen tuskan ja on itse vielä siihen tavallaan syyllinen.
Joskus taakka on raskas, mutta ei siitä ehkä kannattaisi tehdä raskaampaa. Ei tätä elämää voi elää ilman pettymyksiä. Et sinä, eikä läheisesi. On vain mentävä eteenpäin. Aina joku pettyy, mutta se kasvattaa. Aurinko paistaa aina - se vain ei aina näy.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.