Olimme sisaruksina hyvin läheisiä lapsuudessa,teinikäisinä sitten ajauduimme eriin porukoihin ja yhteen kuuluvuuden tunne katosi ja muuttui joksikin kaunaksi,olisiko syynä ollut ihan perinteinen sisarusten välinen kateus tai jotain sen suuntaista,se jäi minulle auki.
Kuitenkin aikuisina tiemme kohtasivat,minun puoleltani siinä oli kysymys uudesta alusta puhtaalta pöydältä ja turhan vihan pidon lopettamisesta,ymmärsin niin että ajattelimme molemmat samoin.
Kuitenkin selittämätön katkeruus tai jonkinlainen kateus ajoi yllätyksekseni meidät taas välirikkoon,tunsin olevani syytön siihen mistä minua syytettiin ja mietin oliko oikeata syytä edes olemmassakaan vaan kaikki vihanpito kumpusi sieltä hänen vanhoista tunteista minua kohtaan.
Alkoi vuosien vihanpito minua kohtaan joka ilmeni milloin mitenkin,välimme katkesivat kokonaan mutta vihanpito jatkui silti saaden aina uusia ilmenemisen muotoja.
Vaikka olin päättänyt vuosikausien kestoisen piinan jälkeen etten edes halua väliemme korjaantuvan enää,ja rukoilin iltaisin että hän antaisi minulle anteeksi ja lopettaisi kostotoimensa,jättäisi minut jo rauhaan ...
Olen miettinyt silti,onko aihetta edes yrittää korjata välejään,kysymyksessä on kuitenkin oma sisar ja onko sellainen oikein ettemme koskaan enää näkisi toisiamme?
Ymmärrän että joskus vaan ihmiset muuttuvat ,mutta voiko ihminen muuttua todella niin kovaksi ja pahaksi ettei edes halua yrittää tulla toimeen sisarustensa kanssa ,voiko kukaan unohtaa niin täysin juurensa?
VAI onko parasta tehdä niin että antaa asioiden olla ?
Kuitenkin aikuisina tiemme kohtasivat,minun puoleltani siinä oli kysymys uudesta alusta puhtaalta pöydältä ja turhan vihan pidon lopettamisesta,ymmärsin niin että ajattelimme molemmat samoin.
Kuitenkin selittämätön katkeruus tai jonkinlainen kateus ajoi yllätyksekseni meidät taas välirikkoon,tunsin olevani syytön siihen mistä minua syytettiin ja mietin oliko oikeata syytä edes olemmassakaan vaan kaikki vihanpito kumpusi sieltä hänen vanhoista tunteista minua kohtaan.
Alkoi vuosien vihanpito minua kohtaan joka ilmeni milloin mitenkin,välimme katkesivat kokonaan mutta vihanpito jatkui silti saaden aina uusia ilmenemisen muotoja.
Vaikka olin päättänyt vuosikausien kestoisen piinan jälkeen etten edes halua väliemme korjaantuvan enää,ja rukoilin iltaisin että hän antaisi minulle anteeksi ja lopettaisi kostotoimensa,jättäisi minut jo rauhaan ...
Olen miettinyt silti,onko aihetta edes yrittää korjata välejään,kysymyksessä on kuitenkin oma sisar ja onko sellainen oikein ettemme koskaan enää näkisi toisiamme?
Ymmärrän että joskus vaan ihmiset muuttuvat ,mutta voiko ihminen muuttua todella niin kovaksi ja pahaksi ettei edes halua yrittää tulla toimeen sisarustensa kanssa ,voiko kukaan unohtaa niin täysin juurensa?
VAI onko parasta tehdä niin että antaa asioiden olla ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.