Kaikki ihmiset on niin inhottavia ja loppujen lopuksi ajattelevat vain itseänsä.
Oon ollu jo yli 5 vuotta ilman kavereita tai sosiaalista elämää ja oon yrittänyt kaikkea mahdollista että saisi kavereita ja oon aina auttanu muita kaikessa ja ollu ystävällinen ja kohtelias kaikille ja en koskaan puhu kenestäkään pahaa ja silti mulle vaan nauretaan selän takana ja vittuillaan päin naamaa.
Mut en enään sillä en enään edes halua saada kavereita sillä olen menettänyt toivoni ihmisiin, en enään koskaan aio olla kiltti tai edes auttaa muita ihmisiä, vaikka näkisin kadulla että joku makaisi tiellä puolikuolleena en soittaisi ambulanssia sillä ihmiset ovat niin vittumaisia vaikka esittävät muuta, mun puolesta kaikki saa painua helvettiin ja ajatella siellä itseänsä ihan rauhassa.
Ei ole mitään järkeä olla mukava muille kun muut ovat niin helvetin kusipäitä.
Elän mielummin loppuelämäni täysin yksin kuten tähänkin menessä eipähän ainakaan tarvitse kokea pettymyksia, valheita, kieroiluja joita muut ihmiset aiheuttavat.
Ja ei kavereista ei oo mitään muuta kuin haittaa, vaikka oon ollut jo 5 vuotta ilman kavereita niin sitä ennen mulla oli kavereita mutta kiitti vitusti niille sillä ne PILAS mun elämän että kiitos vaan niillekkin ku oli niin ihania kavereita, toivottavasti ne saa kaikki syövän tai jotain.
Oon ollu jo yli 5 vuotta ilman kavereita tai sosiaalista elämää ja oon yrittänyt kaikkea mahdollista että saisi kavereita ja oon aina auttanu muita kaikessa ja ollu ystävällinen ja kohtelias kaikille ja en koskaan puhu kenestäkään pahaa ja silti mulle vaan nauretaan selän takana ja vittuillaan päin naamaa.
Mut en enään sillä en enään edes halua saada kavereita sillä olen menettänyt toivoni ihmisiin, en enään koskaan aio olla kiltti tai edes auttaa muita ihmisiä, vaikka näkisin kadulla että joku makaisi tiellä puolikuolleena en soittaisi ambulanssia sillä ihmiset ovat niin vittumaisia vaikka esittävät muuta, mun puolesta kaikki saa painua helvettiin ja ajatella siellä itseänsä ihan rauhassa.
Ei ole mitään järkeä olla mukava muille kun muut ovat niin helvetin kusipäitä.
Elän mielummin loppuelämäni täysin yksin kuten tähänkin menessä eipähän ainakaan tarvitse kokea pettymyksia, valheita, kieroiluja joita muut ihmiset aiheuttavat.
Ja ei kavereista ei oo mitään muuta kuin haittaa, vaikka oon ollut jo 5 vuotta ilman kavereita niin sitä ennen mulla oli kavereita mutta kiitti vitusti niille sillä ne PILAS mun elämän että kiitos vaan niillekkin ku oli niin ihania kavereita, toivottavasti ne saa kaikki syövän tai jotain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärrän tuskasi. Se on kumma miksi ihmisten täytyy puhua pahaa ja kieroilla ja valehdella. Erityisesti jos on kiltti ja herkkä niin täytyy olla varuillaan koska ihmiset yrittävät käyttää hyväkseen. Herkkyyskin on lähes tulkoon rikos nykypäivän yhteiskunnassa. Sehän on kamalaa heikkoutta! Itse olen ujo ja myös hyvin herkkä (salaa mielessäni) ja kärsin lähes koko ajan jostain. Joskus tuntuu kuin olisi arvoton ihminen täällä paskareiässä jossa näköjään arvostetaan eniten materiaa, rahaa ja pintakiiltoa kaikissa ikäpolvissa.
Yks juttu vaan. Jos näet jonkun lojuvan maassa puolikuolleena niin kannattaa kyllä soittaa ambulanssi, se on kansalaisvelvollisuus ja auttamatta jättäminen on heitteillejättöä. :)
Aloittajalle tsemppiä. Älä katkeroidu vaikka kuinka vaikeaa olisi, olet parempi ihminen.
Samanlaisia tunteita ja kokemuksia täälläkin. En puhu pahaa selän takana ja yritän ymmärtää kaikkia. Siitä huolimatta minä olen aina se, jolle kerrotaan, etten kelpaa tai etten ole tarpeeksi hyvä. En osaa kuunnella, en osaa puhua oikein, olen taakka, minusta ei saa mitään jne. Kun itse pyrin olemaan lojaali enkä ala ihmisten (omasta näkökulmastani) pikkuvirheistä huomauttelemaan heille, saankin havaita olevani se, jolle huomautellaan jatkuvasti. Minut on helppo painaa alas, koska en nouse alistajiani vastaan. Minua on helppo moittia, koska selviää vastamoitteitta.
Nyt kaikki tietenkin sanoisivat, että älä alistu kynnysmatoksi. En alistukaan. Tuo alistumattomuus on kuitenkin sisäinen voima, joka ei tarvitse ulkoista purkautumistietään jatkuvina moitteina ja kelpaamattomina ystävyyssuhteina. Mitä vanhemmaksi, sitä vahvemmaksi olen tullut. Olen havainnut, että olenkin vahvempi kuin ne ihmiset, jotka omaa itsetuntoaan nostaakseen tai syyllisyyttään peittääksen alentavat ja haukkuvat minua. Minun ei tarvitse polkea muita kokeakseni olevani jotain. Minulla on voimaa ja koen paljon positiivisia tunteita itseäni ja muita kohtaan. Se onkin paras kostoni, enkä muuta edes kaipaa.
niin samanlaisia kokemuksia teillä on kuin minullakin... Kaiken kaikkiaan minun olisi varmaan järkevintä lopettaa itseni, etten olisi rasittamassa yhteiskuntaamme toistuvilla burn outeillani (?) Joutuvat kustantamaan terapiaa ja sairaalajaksoja, kuntoutusta ym. Eikä loppua näy. Mulla ei vaan ole keinoja tehdä sitä lopullista ratkaisua.
Ei lääkkeet, ei terapia, ei ystävien tuki. Kaikki toivo on menetetty. Elämä on lyhyt kamppailu ja sitten koittaa kuolema.
Mä olen niin väsynyt tähän kaikkeen ja mitä edellisessä viestissä kirjoitin pitää mun kohdallani paikkansa.
tähän voi sanoa.
On maailmassa niitä hyviäkin ihmisiä olemassa, meillä joillakin vaan on tämmönen paskamgneetti joka vetää puoleensä niitä ilkimyksiä.. ja ne hyvät on "piilossa".
Mulla 30 lähestyy ja toivon että löydän ihanan miehen ja muutaman hauskan ystävän ilahduttamaan elämääni, toivottavasti magneettini kääntyy ja löytäisin edes muutaman ihanan ihmisen elämääni hauskoja hetkiä tuomaan.
Koeta jaksaa, muista ettet ole ainoa väsynyt ja kolhittu, ehkäpä ensivuonna aurinko alkaa paistamaan, toivoa älä heitä etteikö sitten joskus voisi olla paremmin.
Samanlaisia tuntemuksia: huomasin että ympärilläni oli pääasiassa vain ilkeitä ihmisiä, jotka puhuivat pahaa. Sitten päätin yksinkertaisesti rajoittaa kanssakäymistä näiden kanssa (sisältäen narsisti-äitini) ja hankin tilalle uusia kavereita, jotka eivät puhu pahaa. Uskoni ihmisten hyvyyteen alkaa pikkuhiljaa palata.
Toivottavasti onnistut tekemään samoin.