Mitä mieltä olette kun vanhemmat pukevat vajaa 2-vuotiaan tyttärensä kamaliin kulahtaneisiin poikamaisiin vaatteisiin (isoveljen vanhoihin), ja kun sukulaiset ja ystävät ostavat vaikka lahjaksi jotain kaunista käyttövaatetta, myydään ne kirppiksellä tai huutonetissä pois kun "ei kuulema tarvita". Eiväthän he sitä suoraan lahjojen antajille kerro, mutta muille kyllä. Tuntuu vaan vähän omituiselta...
tytön rumat vaatteet
mummi---
392152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Luulisi että jokainen äiti haluaa pukea tyttönsä nätisti! Itsekin tiedän yhden tällaisen äidin joka ei anna sukulaisten ostaa tyttärelleen vaatteita! Onko se jotain kateutta tai katkeruutta tyttölasta kohtaan vai mitä?
Meillä pikkuprinsessa on onnessaan näteistä vaatteista, vaikka mukisematta pukee kotona "kotivaatteet". Ei ole siis mikään nirso vaatteitten suhteen vaikka ollaan hemmoteltu... vaatteista ei ole tehty suurta numeroa.
Makuja on monenlaisia..Ehkäpä se äiti ei vain tykkää sukulaisten antamista vaatteista tai niiden väreistä, kauneus kun on katsojan silmässä. Ei kaikkia tyttöjä ole pakko pukea vaaleanpunaiseksi prinsessaksi, jos ei halua...ja jos lasta käy silti sääliksi, niin pikkuisten tyttöjen äitinä voin sanoa, että pian lapsi kyllä luultavasti alkaa ilmoittaa mistä itse pitäisi.
Olen sitä mieltä, että mitä asia sinulle kuuluu. Mielestäni lapsi vaatteiden sisällä on tärkeämpi kuin se mitä lapsen päällä on.
Meillä yli 90 % lahjavaatteista päätyy kirppikselle.
Syyt:
1. Ovat väärän kokoisia tai lapsen vartalonmuotoihin sopimattomia eli ovat jostain tiukkoja (usein vyötärö / hihansuut), vaikka koko olisi muuten oikea.
1 b. Kauteen sopimattomia. Esim. joululahjaksi tulee jotain mitä ei voi talvella pitää ja keväällä ovat jo pieniä.
2. Seksistisiä! 1-vuotiaalle ei mielestäni sovi olkapäät paljastavaa paitaa tai paitaa, jossa on kirjoitus tai kuva, jonka viesti on jotain "sexy-girl" -tyylistä.
3. Tyylimieltymyksiin sopimattomia. Itse en tykkää vähääkään mistään prinsessapitsihörselöistä, vaan enemmänkin sporttisesta tyylistä, jotka ovat lisäksi mukavia päällä paljon liikkuvalla lapsella.
4. Suorastaan rumiakin vaatteita on niin väreiltään kuin malleiltaan, vaikka lahjan antaja olisi niistä haltioituneen ihastunut itse.
Kyllä sinullakin on pienet murheet elämässä, mutta onnittelut siitä!
todella nättejä ja siistejä, ihan tavallisia käyttövaatteita. En ole siis heidän mumminsa. En vaan ymmärrä tuota toimintaa, kun lapsellehan ne lahjat ovat, eivät vanhemmille kirpparille myytäväksi. Eipä tämä sen ihmeellisempi murhe ole (missä niin väitin?) kummastuttaa vaan. Siksi kysyin mitä mieltä muut ovat asiasta. Mikä saa ihmisen haluamaan pukemaan lapsensa todella rumasti, vaikka kauniita siistejä vaatteita saisi lapsi pitää? Suloinen ja ihana tyttö kamalissa kulahtaneissa vaatteissa vaan jotenkin pistää silmään puhumattakaan tuosta myynti toiminnasta..
Teethän sinäkin valinnan oman mieltymyksesi mukaan.Kirppikselle vaan,jos ei sinua miellytä.Onko lapselta kukaan kysynyt mitään? Jos lapsi vaikka haluaisikin joskus pitää jotakin prinsessahörhelöä tai sen väristä tai mallista josta sinä et pidä?
Juu.. 2-vuotias ei tee omia vaatevalintojaan vielä. Murkkuikäiseni ostaa jo omat vaatteensa. Lapseni saavat pitää mitä vaatteita haluavat, kunhan ovat säähän sopivia, mutta vauvat ja sensellaisen ikäiset eivät vielä pysty haluamaan tiettyjä vaatteita.
Kiva kun ajattelet lasten mielipidettä, mutta vielä kivempaa, että ajattelen minäkin ;)..
..kyllä 2-vuotiaskin jo osaa sanoa, mitä haluaa pukea päällensä, ja ainakin itse olen antanut 2-vuotiaan tyttärenikin päättää esim. minkä paidan hän haluaa päiväkotiin laittaa!! Äitinä tietenkin sitten teen "lopullisen hyväksynnän", että kelpuutanko lapseni valitsemat vaatteet...ja huolehdin että vaatteet ovat lämpimät ja tilanteeseen sopivat!
Tee ihan mitä haluat, toiset tekevät mitä haluavat. Ei ole yhtä ainoaa tapaa tehdä asioita.
Paljon on siitä kiinni mitä lapselleen opettaa. Eli voi opettaa tekemään päätöksiä ja antamaan valtaa asioissa joissa joku muu ei näe tarvetta sen ikäiselle antaa. Lapsesi siis saa vallan päättää, jonka sinä mahdollisesti eväät, jolloin annat hänelle viestin ettei hän ole kuitenkaan vielä kykenevä itsenäisiin ja johdonmukaisiin päätöksiin. Lapsen itsetunnon kannalta kehittävää vai latistavaa..
Tuli tällainen näkökulma mieleen omia lapsia muistelessa, että entä jos lapsi ei halua pitää niitä hienompia vaatteita, vaan hänen mielestään on ihanaa pukeutua niihin vanhoihin? Kokemusta on omista lapsista, mustaa piti olla jo ihan pienenä....
Meillä 2,5 -vuotias tyttö ei halua hameita ja tukan pitää olla vapaana. Mieluiten olisi aina alasti, mutta Suomen oloissa se on vähän hankala toteuttaa.
On saatu lahjaksi vaikka mitä vaatetta ja KAIKKI on jäänyt pitämättä, kun tyttö ei niistä tykkää päällänsä. Itse tiedän mitä hän pitää ja missä viihtyy ja sen mukaan vaatteita ostelen. Minusta vaateostokset kuuluvat vanhemmille, ja onhan se jotenkin tylyä antaa perheelle vinkki ettei heillä olisi varaa elättää lastansa, kun pitää vaatteissakin avustaa. Ehkä ennen vanhaan oli "normaalia" antaa vaatteita, mutta nykyään on eri meininki, kun vaatteita saa niin edukkaasti uutena ja kirppareita on joka kulmassa, jos ei uusiin raaski rahojaan laittaa.
Miksi ihmeessä aloittaja edes ostaa vaatteita kyseiselle perheelle, kun tietää miten siinä käy!? Kumma kun ei jollain mene asiat jakeluun..
Ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että vaatteen antaminen lahjaksi olisi epäkohteliasta ja vihjaus siitä, ettei vanhemmilla ole varaa elättää lastansa. Anteeksi nyt vaan kaikille, joille olen kehdannut vaatteita ostaa lahjaksi.:)
Minä ainakin ilahdun, jos joku ostaa vauvallemme vaatteita lahjaksi ja jokaista lahjavaatetta ollaan käytetty, vaikka ei juuri sellaista itse oltaisi ostettu. Ja varaa on kyllä ostaa ihan itsekin niitä, että ei sen puoleen.:) Mielestäni vauvat ja lapset näyttävät kaikissa vaatteissa suloisilta. Se on tietysti sitten eri juttu, jos lapsi itse ei suostu pitämään tiettyjä vaatteita.
... jota en ole kyllä henkilökohtaisesti ikinä ymmärtänyt. Varsinkin ennen Suomessa oli sellaista asennetta, että ulkoinen vaatimattomuus ja köyhyys on jotenkin ylevämpää kuin hienot vaatteet. Mutta erityisesti jos aikuinen itse pukeutuu nätisti, niin miksi lapsen täytyy näyttää siltä kuin se olisi repäisty jonkun lumpputehtaan kolosta. Ja toisaalta, vaikka ei itse välittäisikään pukeutumisesta, niin miksi lapsi ei saisi olla nätti ja miellyttävän näköinen. Jos lapsi on puettu tosi nyppääntyneisiin vaatteisiin ja 10 cm liian lyhyisiin lahkeisiin ja hihoihin, niin kyllä mieleeni tulee spontaanisti heti mieleen, että millaisethan vanhemmat tuollakin on. Lapsi on perheensä käyntikortti ainakin tietyyn pisteeseen saakka.
Olen aivan vakuuttunut siitä, että lapsesta ei kasva turhamaista ja vinoutunutta ihmistä, jos hän saa olla siisteissä, sopivissa ja kauniissa vaatteissa. Ja varsinkin tyttö saa vain positiivista vauhditusta naiselliselle itsetunnolleen ja viehättävyyden tunteelle, jos hän saa silloin tällöin positiivista palautetta vaikkapa näteistä vaatteista. Kyllä ainakin oma 3-vuotiaani nauttii selvästi, kun hänen uusi talvihaalarinsa tai mekkonsa huomataan. Ja nyt mut kyllä lynkataan taas kerran, mutta kyllä mun mielestä on kivempi lähestyä lapsia (esim. tarhassa), jotka ovat puhtaita ja puhtaissa ja siisteissä vaatteissa. Ja sama pätee lasten välisiin suhteisiin. Jos aamulla syliin tuotiin nuhjuinen lapsi, jolla oli paidassa eilispäivän ruokalista ja vaipassa yölliset kuset, niin ei kyllä iskenyt kipinää! Tuollaisia lapsia on muuten yllättävän paljon fiksuissakin perheissä; äiti on viimeisen päälle laitettu ja kappas vaan, 4-vuotias tenava tuodaan 92-senttisissä vaatteissa ja reikäisissä sukkahousuissa, ja tukkakin on viimeksi pesty viime kuussa... Se on tietenkin muistettava, että ammatillinen täytyy olla ja lapsen vika ei ole, jos hänen ulkoasustaan ja hygieniastaan ei välitetä.
Rahaahan meidän perheessä ei tunnetusti ole, mutta siistejä vaatteita saa kirpulta tai huutonetistä. Ollaankohan me sitten aina ostettu ne vaatimattomien ihmisten uutena saamat lahjat? Ja silläkin on merkitystä, miten vaatteensa pesee. Valkoiset erikseen ja sitten sävytkin voi miettiä, kannattaako lyödä kirkkaanpunaista, farkkua ja hennonvihreää samaan pyykkiin. Eli tämäkään ei ole todellakaan mikään raha-asia, vaan viitseliäisyyskysymys.
En minäkään pue muksuillemme anopin ostamia vaatteita!
mikset?
Ilmeisesti teillä ei ole kyse vaatteesta, vaan antajasta?
kun hän jatkuvasti ostaa "poikain värisiä" vaatteita ja ilmeisesti oikein kiusallaan kun sanoo että "ostin tän ja tän värisin kun teillä on aina niitä punasävyisiä". Kiusaa se on pienikin kiusa.
Tässäkin perheessä vanhemmat itse kulkevat kyllä fiksuissa vaatteissa. Tuntuu omituiselta, en ole ennen törmännyt tähän touhuun, itselleni on aina ollut nautinto pukea kauniisti niin tytöt kuin pojankin vaikka rahaa ei ole nimeksikään ollut. Tässä em. perheessä tyttöä ei kukaan ole koskaan arvannut tytöksi, kiusallista kun ihmiset kysyvät isoveljeltä "minkä ikäinen pikkuveljesi on" jne. Todella söpö tyttö kaikin puolin ja rumissa nukkasissa ja värjäytyneissä vaatteissa pistää silmään ikävällä tavalla ja etenkin vanhempien myymis-touhut :( Onko se edes oikein evätä toiselta synttäri- ja joululahojaan? Viime jouluna sai aivan ihania vaatteita, jotka menivät heti myyntiin lappujen kera. Ikävää lapsenkin kannalta.
Joo,totta, en tykkää antajasta, enkä kyllä sen ostamista vaatteistakaan!
Lapset haluavat leluja! Itse inhosin lapsena aina pehmeitä paketteja. Lopettakaa se vaatteiden antaminen ja ajatelkaa lapsen onnea vieläpä toivotuista tavaroista (jouluna lahjalista pukille).
Tuntuu, että ainoa ongelma tässä jutussa on sinulla itselläsi. Uskoisin, että kyseinen perhe haluaa rikkoa iänikuisia sukupuoliroolijakoja, jota sinun on vaikea hyväksyä ja sulattaa. Se mikä sinusta on ihanaa, ei kaikille sitä ole. Hyvä jos ostamasi kamppeet menevät sinne missä niistä pidetään.
Onko heillä puutetta rahasta? Jos vaikka annat ensijouluna rahaa, millä he voivat ostaa semmoisia vaatteita mistä tykkäävät tai käyttää rahat vaikka ruokaan. Ehkä he eivät kehtaa sanoa, että myyvät vaatteet siksi, että niistä saa rahaa ja tytär ei vielä valita veljensä vanhoista vaatteista.
Monilla perheillä on taas jo kaikki kaapit täynnä leluja.Varsinkin jos on useampia lapsia.Eivät lapset ehdi niillä edes kaikilla leikkiä ja lisää vaan tulee.Harvemmin ostan lapsenlapsilleni leluja juuri tämän takia,saavat niitä kuitenkin ihan tarpeeksi.
Minua harmittaa lasteni puolesta tuo yleinen harhaluulo! Vaikka toivomuslistalla on toiveita yhtäkään niistä ei toteuteta. Monta joulua on mennyt niin ettei ole yhtäkään lelua tullut ja minä sitten joulun jälkeen olen kirpparilta ja kaupasta niitä hankkinut. Rahaakaan ei ole tullut, että voisi vaikka niillä tehdä leluostoksia. Tosi tylsää lapsille, kun saavat vain vaatteita, joista eivät usein edes tykkää. Jättäkää lahjat kokonaan ostamatta, jos ette yhtään viitsi kunnioittaa lahjan saajan toiveita. Ihan tosi, voin minä lelut itsekin ostaa, mutta jos joku haluaa ostaa lahjan joka tapauksessa, niin kunnioitusta lahjan saajalle, kiitos!
Lasten kasvaessa lelujenkin tarpeet kasvavat. Lelut menevät useimmiten kiertoon kirpparien tai "UFF": kautta, joten turhaa huolehditte lelujen kasaantumisesta kaappeihin.
tuo kieltämättä oudon kuuloista, mutta heidän oma asiansa kuitenkin. Jos lapsella on säänmukaiset vaatteet, niin kyseessä ei ole mikään laiminlyönti. Ehkä he haluavat tietoisesti mennä toiseen suuntaan kuin valtavirta?
Voisiko heillä olla rahat loppu ja siksi myyvät vaatteet..
vaikka näin olis,eipä oo silti oikein mennä lapsen lahjoja myymään!sossuun sitten vaan jonoon!!kyllä ne lahjat sille lapselle on ostettu,ei vanhempien rahapulaan!!
Onhan se vähän erikoista jos heti myydään uudet ja varsinkin juuri jonkun antamat vaatteet pois. Minä ostan itse lapselleni mielestäni ihan nättejä vaatteita, käytännöllisyys ja hinta ovat ulkonäköäkin tärkeämmässä osassa. Emme ole köyhiä mutta kyllä joudumme vähän laskemaan mihin rahamme käytämme nyt kun olen hoitovapaalla. Minulle ei tulisi mieleenkään myydä tai antaa tai olla pukematta lasta vaatteisiin joita joku muu meille antaa. Onnellisena otan vastaan vaatteita lapsellemme ja olen niistä erittäin kiitollinen. Vaikka pahin viholliseni (kukahan se sitten olisikaan) toisi hyvän vaatteen niin takuulla pukisin lapseni siihen, ehken vaan inhoa ketään niin perin pohjin että se vaikuttaisi.
Tietenkin makuja on monia ja jotkut vaatteet mitä lapsemme on saanut, eivät ole ollee ihan mieleisiäni mutta mitä sitten jos ovat sopivia ja siistejä, käyttöön menevät silti.
Aivan kuin tytär ei olisi ansainnut pitää kaunista ja siistiä vaatetta päällänsä, vaan vanhemmat itsekkäästi pistävät lapsen saamat lahjat rahoiksi kirpparilla. Todella omituista. Ja törkeää sekä lahjojen antajaa, että tyttöä kohtaan.
Minun tyttäreni kyllä ansaitsee muuta, kuin vanhoja kauhtuneita ja kulahtaneita lumppuja. Tosin törkyä en nurkissani säilytä edes.
hyvä kikka siihen, että tutut ja sukulaiset tuovat uusia vaatteita, joita voi myydä kirpparilla. ;o)
Itse olen ottanut vauvalle (tyttö) käytöön sellaisia vaatteita jotka ovat olleet minulla vauvana päällä.Äitini on säilyttänyt ne todella hyvin, eikä ne kaivanneet kuin pesun pölyn takia.
Ja käytän myös serkultani saamia,hänen poikansa vanhoja, vaatteita.Eivät ole mitään "liian" poikamaisia.
Suurimman osan olen ostanut kirpparilta.Uusia ovat äitiyspakkauksesta tulleet, ja nuo muutamat lahjat.joita ei paljon ole (siis lahjoina saatuja) koska olen sanonut että mielummin rahana tytön omalle säästötilille,josta emme käytä itse tippaakaan, vaan todellakin se on tytön OMA säästötili.Ja olen myös selvästi sanonut minkälaisia vaatteita en halua,tarkoittaen nyt epäkäytännöllisiä.
Mitään en heitä pois, ellei mene rikki, enkä laita kirpparille, vaikka rahalle käyttöä olisikin.Vaan teen samalla tavalla kuin minun äitini, saa sitten lapseni itse päättää mitä niillä tekee,säilyttääkö vielä mahdollisesti omalle lapselleen.
Eli siis, sanokaa mitä haluatte ja mitä ette.
onpa lahjoista tehty iso numero nykyään. Alunperinhän tarkoituksena on ollut kai ostaa toiselle jotain kivaa pientä, juuri häntä lämmöllä ajatellen. Nykyään annetaan tilinumeroita ja pyydetään rahaa, jo lapsillekin. Näköjään vaatelahjatkin myydään kirpparilla ja lapsi puetaan vanhoihin lumppuihin, kun halutaan (vanhemmat haluavat) se kaunis huiman 20 euron vaatesettikin pistää rahoiksi.
onpa lahjoista tehty iso numero nykyään. Alunperinhän tarkoituksena on ollut kai ostaa toiselle jotain kivaa pientä, juuri häntä lämmöllä ajatellen. Nykyään annetaan tilinumeroita ja pyydetään rahaa, jo lapsillekin. Näköjään vaatelahjatkin myydään kirpparilla ja lapsi puetaan vanhoihin lumppuihin, kun halutaan (vanhemmat haluavat) se kaunis huiman 20 euron vaatesettikin pistää rahoiksi.
...se ole parempi että vanhemmat sanovat suoraan mitä tarvitaan ja mitä ei? Siis jos rahaa tarvitaan, vaikka äiti ja isä eivät sitä käyttäisikkään, niin minun mielestäni on ok pyytää sitä.Jos kerta vaatteita on enemmän kuin tarpeeksi, niin mitä järkeä niitä on lisää ostaa.Käyttämättä jää osa jos niitä on "liikaa".Meilläkin on kaiken kokoisia ja värisiä vaatteita enemmän kuin tarpeeksi,osaa ei oikeastikkaan ole edes ehditty käyttämään, kun ovat jo jääneet pieniksi (mikä harmittaa), ja suurin osa niistä on lahja vaatteita..hienoja sellaisia.
Raha on lapselle tulevaisuudessa erittäin hyvä asia..sitä menee elämässä joka paikkaan,esim. opiskeluun, ajokorttiin (sitten kun sen aika on), lapsi saa itse ostaa omat vaatteensa kun ikää on tarpeeksi...jne.
Elikkä siis minun (ja varmasti moni muukin on samaa mieltä) mielestäni ei todellakaan ole mitään pahaa pyytää että isovanhemmat ja muut jotka haluavat muistaa jotenkin, niin laittavat sen rahana lapsen säästötilille.Niin, ja eihän tuossa yhdessä kirjoituksessa (nimimerkki: ppppppp) puhuttu ainakaan mitään kirpparista..hän aikoo säästää kaikki vaatteet, mikä on mielestäni erittäin fiksua.
Itse taidan kuulua niihin, jotka eivät juurikaan kiinitä huomiota muiden eikä juuri omaankaan pukeutumiseen.
Toisaalta omat lapset (pienet. Isommilla jo varsin hyvin kehittynyt oma vaatemaku, jonka mukaan pukeutuvat omalla tyylillään) minä puen mielelläni kauniisti, koska koen, että siinä vaiheessa kun ihmisen itsetunto on vasta kehittymässä kaikki positiivinen palaute on hyvästä psyykkeelle.
Eli se, kun mummot vanhainkodilla toteavat tytölle, että "Onpas kaunis mekko" tai "Kylläpä olet sievä noissa leteissä" tai mitä vain vastaavaa, on tavallaan pieni lahja vanhemmiltakin lapsille.
Vielä merkittävämpi moinen kohteliaisuus on, jos vaate on sellainen jonka lapsi/nuori on itse suunnitellut tai tehnyt tai jota oman makunsa mukaan tuunannut.
Toisaalta en hyväksyisi sitä, jos ulkonäkö (saatikka vaatteet) olisi AINOA asia josta lapset saisivat myönteistä palautetta. Se mielestäni tukemisen sijaan vääristäisi lapsen omakuvaa.
Itse muille antamiani vaatelahjoja (lähinnä sisarusten lapsille ja kummilapsille) en perää enää kerran ne annettuani. Joko menevät käyttöön, tai sitten eivät mene. Jos eivät tule käytetyiksi niin kiva, jos saavat edes kirpulla tai huutonetissä lahjasta pienen ilon. Koen, että vanhemmilla on täysi oikeus pukea lapsensa nimenomaan oman makunsa mukaan. Eri perheet elävät kovin eri tavoilla ja se aettaa erilaisia vaatimuksia vaatetuksellekin.
..ihmiset, ottakaa oppia kahdesta viimeisimmästä (ennen minun kirjoitusta) kirjoituksesta!
Molemmissa on asiat selostettu järkevästi!
"Eli se, kun mummot vanhainkodilla toteavat tytölle, että "Onpas kaunis mekko" tai "Kylläpä olet sievä noissa leteissä" tai mitä vain vastaavaa, on tavallaan pieni lahja vanhemmiltakin lapsille."
Aika erikoinen ajatus. Eipä ole tullut tuollainen koskaan mieleen, että lapset puetaan tietynlaiseksi sen takia, että jonkun kommentit pukeutumisesta nostaisivat lapsen itsetuntoa. Mietinpä vain miten paljon taas ulkonäköpaineita jo lapsille kasataan, jos pukeutumisen motivaatio lähtee siitä mitä muut ajattelevat. Vaatemaku on jokaisella eri ja jos kalastelee kommentteja tietynlaisesta pukeutumistyylistä, on tietenkin mentävä paikkaan, jossa juuri sitä makua arvostetaan (esim. vanhainkoti -> vanhukset -> vanhoillisesti letit ja rimpsut jne..)
"Toisaalta en hyväksyisi sitä, jos ulkonäkö (saatikka vaatteet) olisi AINOA asia josta lapset saisivat myönteistä palautetta. Se mielestäni tukemisen sijaan vääristäisi lapsen omakuvaa."
Se, että toisaalla lievennät ensimmäistä ajatusmallia, ei kuitenkaan poista sitä, että "vahinko" pääsee kuitenkin tapahtumaan.
jos kohta yhden asiavirheen joudun korjaamaan. Koska en ole ikinä mitenkään eritysiesti pitänyt rimpsuista ja röyhelöistä sun muusta niin lapseni eivät moisia myöskään pieninä ollessaan käyttäneet joten vanhainkodin mummojen ja paappojen vaatteisiin(kin) kohdistuneet kohteliasuudet lapsille eivät ole perustuneet mitenkään erityisen "vanhoilliseen" pukeutumiseen. :-)
Toinen asia mikä pisti silmään, mutta menee toki enemmän mielipiteen puolelle on ajatuksesi, että jonkun lapset kävisivät ystäväpalvelussa vanhainkodilla "kalastellakseen" kommentteja. Sellainen ei ole koskaan käynyt mielessäni, mutta huomioin sen nyt uutena mielenkiintoisena tapana tarkastella asiaa jonkun omista (ja omistani kovin poikkeavista) arvolähtökohdista.
Huomasithan,että "väitöskirjaa tekevä blondiäidin sisko" on jälleen seurassamme?
Ihan sama ja EVVK.. Miksi edes selittelet tekemisiäsi..
Itse olen jo kyllä teini, mutta pienenäkin käytin poikien vaatteita, koska ne ovat usein väljempiä ja mukavampia päällä. En esimerkiksi voi sietää hameita : D
Eli, eivät kaikki tykkää siististä ja sievästä.
Äitinikään ei ole tästä huomautellut, mummo kylläkin. Tietävät kyllä ettei tyyli vaihdu.
Älkää pakottako lapselle pikkulissuvaatteita : D
-poikatyttö.
elikkäs tuohon äskeiseen jatkoa; suurin osa vaatteistani on aina ollut kirppareilta, sieltä kun löytyy siistejäkin. Katson vain ettei ole kauhean likainen.
Minusta käytetyt vaatteet ovat mukavampia päällä, en sitten tiedä miksi : D
-poikatyttö, vaatetusalan opiskelija