Haluaisin löytää miehen, johon rakastua. En rakentaa pesää, ainoastaan rakastua ja tavata silloin tällöin. Olen hieman alle kuudenkymmenen ja tämänikäisenä tietenkin työelämässä mukana. Mutta löytyykö mistään ihan livenä? En tykkää kapakoista enkä tanssilavoista. En kuulu kirkkoon enkä muihinkaan aatteellisiin yhteisöihin, joiden puitteissa ihmiset kokoontuvat.
Muistan, että täällä on ollut puhetta siitä, miten perinteiset miehiä passaavat naiset löytävät seuraa. Mutta entä tämmöinen omien polkujen kulkija?
Muistan, että täällä on ollut puhetta siitä, miten perinteiset miehiä passaavat naiset löytävät seuraa. Mutta entä tämmöinen omien polkujen kulkija?
Vastaukset 89
Vanhimmat
on ikämiehiä, jotka eivät saa ilman vaimoa edes vaatteita päällensä! Mitä avuttomia sitten lienevätkään nämä äitien pilaamat?
Todellakin ikuisuuskysymys, johon voit oikeastaan vastata vain itse, joko ikuisesti vaiti ollen tai olemalla rehellinen itsellesi. Ihmetyttää kyllä se, että sinulle eivät kelpaa seurat tai muut yhteisöt tai paikat, joista seuraa yleensä haetaan tai joissa on suurempi mahdollisuus törmätä vastakkaiseen sukupuoleen keskusteluyhteydessä kuin kadunkulmissa kuikuilemalla tai kyselemällä täältä neuvoja. Tuntuu myös oudolta, että olet ehtinyt melkein kuusikymppiseksi etkä ilmeisesti osaa tutustua ihmisiin, sillä eihän tässä voi olla pelkästään miehistä kysymys. Naisetkin toimivat verkostona, joten jos sinulla olisi tuttavia tms. eli aitoja sellaisia, johan verkosto olisi sinulle tupannut tyypin tai toisen esittelylle joko suvustaan tai muista ystävistään. Jos jättäydyt yksin, sinun pitää ainakin saada suusi auki sopivissa kohdissa eli kouluttautua sosiaalisemmaksi.
Niin, kyllähän miehiä passaavat löytävät seuraa, mutta siinä ei ole kysymys vain toisen passaamisesta vaan toisen huomioonottamisesta. Se on hieman eri asia ja paljon suurempi juttu kuin pelkkä mekaaninen passaaminen. Passaajat ovat yleensä kiinnostuneita ihmisistä ja tekevät passaamisen mielellään, ei siksi,että "nyt mun on pakko totakin passata". Hampaat irvessä toimiminen näkyy eikä se saa ketään syttymään, ei edes miehiä.
Jotenkin vaikuttaa,että juttusi on feikki, anteeksi nyt. Ja sellaiseksi sen tekee ote "...ainoastaan rakastua ja tavata silloin tällöin.... Ehkä olet keksinyt aiheen piruuttasi, yleensä tällaiset saavat vastauksia, vaikka aihe on sekä naiivi että kulunut. Jos sinulla olisi oikeasti kokemuksia rakkaudesta, tietäisit, että rakastunut haluaa kyhnätä koko ajan toisen vieressä ja ainakin pitää yhteyttä jatkuvasti, ei suinkaan vain tavata silloin tällöin. Että se siitä ja sen pituudesta.
Vastauksesi kertoo sinusta itsestäsi ja siitä, millainen oletat ihmisen automaattisesti olevan. Ja totta mooses jokaisella tämänikäisellä on kokemusta pari- ja seksisuhteista.
Sinusta on ihmeellistä, etten kuulu kirkkoon enkä muihinkaan aatteellisiin yhdistyksiin? Etten käytä alkoholia enkä ole oppinut tanssimaan?
Olen ollut rakastunut useita kertoja elämässäni, mutta ei niihin suhteisiin ole liittynyt halua passata toista ihmistä poskettomasti. Passaaminen on naisen taholta pelkkää vallankäyttöä, halua sitoa toinen ihminen tekemällä tämä avuttomaksi.
Kyllä minulle sopisi suhde, jossa nähdään vaikkapa viikonloppuisin ja loma-aikana. Haluan käyttää aikaa myös harrastuksiin, erityisesti yhteen, joka vie kovasti aikaa. En halua käpertyä toisen kainaloon ja mättää naamaani kynttiläillallisia. Istua kylpyammeessa piirtämässä vaahtoon sydämiä. Kyllä suhde voi toimia niinkin, ettei koko ajan kyhnytetä toisen kyljessä.
Erilaisuuden hyväksyntä näyttää olevan täällä huipussaan!
Viikonloppuisin,lomalla......raitis. Olisipa kiva tavata.
Ihan vain piruuttani kerron sinulle salaisuuden: kaikki kirjoittamamme kertoo meistä itsestämme, niin muodoin sinun kommenttisi sinusta ja aloittajan juttu aloittajasta. Jos emme saa tulkita (= käsittää) jotakin kirjoitusta kukin tavallamme eli omalla tavallamme, loppuu keskustelu siihen tykkänään, mitä ajatuksia silloin vaihdettaisi, kun kaikkien mielipide on sama... Älä siis kiellä sitä, ettenkö saa olla omaa mieltäni. Halusin feikkiväitteelläni selvittää, onko kyseessä hörhö vai ei. Selvisikö se, en kommentoi. Automaattisesti toimii kone, ei ihminen. Mielipiteitä voi olla, vaikka ei automaattisia. Ja se pitää kyllä sinunkin sallia, meidän ei tarvitse veisata samaan ääneen, vaikka olisi kysymys miehistä.
Jos ei halua passata eikä miellyttää toista sukupuolta, mutta haluaa kuitenkin sellaisen edustajaan rakastua ja tavata, ihmettelen edelleen, miten se mahtaa käydä päinsä muuten kuin kirjeitse ja olemalla vain kaukoyhteydessä, jolloin saa pitää suurimman osa omista kuvitelmistaan. Mutta lottovoitoista sopii tietysti haaveilla mummunkin. Tulee vaan mieleen (eikä välttämättä AUTOMAATTISESTI) ,että ehkä aloittaja haluaa enimmäkseen rakastua omiin tunteisiinsa mieluummin kuin toiseen IHMISEEN. Sillä onhan mieskin ihminen - vai onko?
jo ihan suosiolla! Miehet ja rakkaus kuuluu nuorille. He pystyvät sopeutumaan. Vanha ihminen on niin kaavoihin kangistunut ettei suhde onnistu. Minä erosin kun minulla oli 3 lasta. Sitten muutaman vuoden kuluttua tapasin yhden miehen. Hänen äitinsä ei hyväksynyt naista, jolla oli lapsia. Ja mies totteli äitiään. Joskus ajattelin, että huolisinko miehen sitten kun tämän äiti olisi kuollut. Pari vuotta sitten hän sitten kuoli. Totesin, etten halua jatkaa suhdetta, vaikka mies sinne päin vihjailikin. Siitä oli kulunut sentään 30 vuotta. En halunnut muuttaa elämässäni mitään, olen tottunut asumaan yksin ja päättämään itse kaikesta. En todellakaan halunnut elämääni ketään passattavaa. Joten en ole kuullut enää miehestä mitään.
Harrastuspiireissä, näyttelyissä, kuntosalilla tai jopa ostoskeskuksissa joskus tulee ihan mukavaa juttua ja seurustelua eri ihmisiin. Joskus olen jopa bussipysäkillä jutustellut mukavan kanssaihmisen kanssa ja tästä on kehkeytynyt ihan hauska seurustelusuhde. Pilkettä vaan silmäkulmaan ja liiku avoimin mielin.
Käyn toki siellä täällä silloin tällöin, eiköhän kutakuinkin kaikki käy. No joillakuilla on kiire kotiin työstä toisia passaamaan ja teeveetä katsomaan.
Kyllä ihmisten kanssa saattaa kehkeytyä keskusteluita missä milloinkin, yhtä lailla miesten kuin naisten. Mutta siihen se sitten jääkin. Tosin en kulje sillä tavoin tuntosarvet pystyssä, että ajattelisin kaikkialla, että onkohan siellä nyt miehiä.
Arvelen, että meillä useimmilla on ajatus, että vain tietyt paikat ovat sitä varten, että niissä tutustutaan vastakkaiseen sukupuoleen. Kapakassa on luontevaa kysyä jutusteluhetken jälkeen, että istuttaisiinko samaan pöytään. Mutta kysypä samaa kirjamessuilla, Picasso-näyttelyssä tai kirpputorilla...kynnys on melkoisen korkea. Ihan ymmärrettävää se on, niihin ei lähdetä varta vasten seuraa hakemaan. Eikä tiedetä, onko se joka ehkä kiinnostaisi, edes vapaa.
Toki on niin, että monet harrastuspiirit ja tapahtumat ovat täynnä naisia. En rupea käymään raveissa tai hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, jos ne ei muuten kiehdo. Autoista en ymmärrä muuta kuin öljyn tarkistuksen ja jääkiekkomatsit on tylsiä.
Ja mitä tulee ostoskeskukseen, niin siellä eivät tutustuneet edes pääministeri ja Ruusunen, vaikka niin annettiin ensin ymmärtää.
Kirjoittelustasi saan sen käsityksen että et ihan oikeasti edes halua miestä, kun et sen eteen ole valmis tekemään yhtään mitään. Et käymään paikoissa joissa miehet hakevat naisia, et katso kaupungilla kulkiessasi miehiä "sillä silmällä" ja lisäksi kammoksut kaikenlaista "passaamista" ja ajanhukkaamista turhiin "romanttisiin " höpötyksiin.
Olen itse 3 vuotta etsinyt miestä ja suostunut istumaan ravintoloissa ja käynyt tanssilavoilla säännöllisesti, lisäksi tykään miehen passaamisesta. Se on toisen huomioimista ja siitä saa itsekin hyvän mielen.
Olen myös kasvattanut naisverkostoani, ja sitä kautta on tullutkin uusia näkökulmia. Mutta se oikea ei ole vieläkään tullut eteen, kymmeniä ei-oikeita kylläkin.
Eli miehen metsästys on totista työtä, usko pois!
ovat minulle tärkeät miehet löytyneet. Jos on ollut haku päällä, niin mitään ei ole tapahtunut. Aktiivinen pitää silti olla, kotiin ei vielä kukaan ole ilmestynyt. Mutta sellaisen henkilön löytyminen, jonka kanssa synkkaa, on onnen kauppaa. Itse tykkään Laittaa ruokaa mielitietylleni, se ei ole jokapäiväistä. Enpä taida kokeakaan koskaan sitä, että asun saman katon alla miehen kanssa.
vielä. tuskin tuleekaan aika. vartavasten ei ole tarvinnut ukkoo lähtee metsästämään. aina on joku roikkunut hameissa.
Kyllä ihmiselle tekee hyvää ihastua tai rakastua usein .
usein? eipä se sitten rakkautta ollutkaan, tuskin edes ihastumista.
hehheeh
Ensin sinun täytyy kelvata itsellesi, olla sitä mieltä, että olet ihan hyvä tyyppi ja kelpaat
juuri sellaisena kuin olet, ja olet myös hyvää seuraa, mukava keskustelukumppani.
Jos et pienen tarkastelun jälkeen kelpaa itsellesi, tee sille asialle jotain. Mene kuntosalille, kosmetologille, kampaajalle, päivitä vaatekomerosi. Ruikuttamalla se asia ei parane.
Ja kun olet hyvinhoidettu, mukava, ja hyvä olosi heijastuu sinusta uloskin päin, kyllä sinut
huomataan ja seuraasi hakeudutaan. Ihmisiä tapaa kaikkialla, matkoilla, konserteissa, teatterissa,
lentokoneessa, junassa, bussipysäkillä, kaupan kassajonossa, hiihtoladulla, onkikilpailussa, kirjastossa.... Pilkettä silmään, elämäsi mies odottaa sinua jossain. ;-)
noissa mainitsemissasi paikoissa voi tutustua siihen mieheen. On sitten kuinka itsensä hoitanut ja tykkää itsestään. Mistä sitä tietää, onko joku mies varattu tai vapaa. Useammin taitaa olla kyllä varattu, jos on vähänkin siisti mies kyseessä.
No ehkäpä se onnenkantamoinen jostain tulla tupsahtaa. TIedä häntä.
...ihmisen kohdatessasi, onko hän vapaa vai varattu? Minulla ei onneksi ole minkäänlainen haku päällä,
ja juttelen ihmisten kanssa mitä moninaisemmissa paikoissa. Monenlaisia mielenkiintoisia ihmisiä
tavannut ja hienoja keskusteluja käynyt.
Taitaa rajoittaa kovinkin ihmisten kohtaamista, jos on pakkohaku päällä. Kannattaisi ehkä hetkeksi
unohtaa se löytämisen pakko, on nimittäin paljon helpompi elää ja hengittää.
tämä ketjun aloittaja juuri haikaillut miehen perään. MIstä löytäisi miehen, johon rakastua vielä. Kyllä se on vaikeaa tässä iässä, jos todella haluaa löytää mukavan ja siistin miehen. Ei niitä ole paljon tarjolla. Sinun lähtökohtasi ovat toiset. Ei tässä mikään pakkohaku ole päällä, mutta olisihan se kiva vielä löytää se rakas ystävä.
Viihdyn hyvin näinkin, mutta joskus kaipaan sitä Ihmistä, vaikka olenkin ihmisten joukossa ja juttelen monen kanssa. Näin se vaan nyt on.
Eipä tuohon ole juuri lisättävää.
Parisuhteessa elävänä miehenä totean , ilman mitään hakua, mielelläni aloittavani keskustelun noissa mainitsemissasi paikoissa, kokonaishahmoltaan ryhdikkään, hyväntuulisen, hoidetun näköisen naisen kanssa.
Jos olisin leski niin saattaisin "haistella" tilannetta.
Yliampuvan itsevarmat, omaan erinomaisuuteensa vakuuttuneet ovatkin sitten toinen juttu.
Ps. Aikanaan erään seminaarin avauksen yhteydessä vetäjä antoi 5-minuuttia aikaa mittiä kaksi asiaa joissa kukin meistä on OMASTA mielestään hyvä.
Parista kymmenestä osanottajasta minun lisäkseni ainoastaan yksi pystyi siihen.
Itse joudin valitsemaan vaihtoehdoista mahdollisimman yleisesti ymmärrettäviä.
En esimerkiksi pätevyyttäni heittovalmentajana.
..tiesit, mitä tarkoitin.
Jos ihminen jo olemuksellaan sanoo: "Anteeksi, että olen olemassa.", hän tekee itsestään yhtä
hankalasti lähestyttävän kuin se itseään täynnä oleva tyyppikin.
Me viestimme tahtomattammekin olemuksellamme itsestämme paljon asioita.
samanlainen, itsensä lainen, - sillon kelpaa..
Itseni kaltainen noin hyvin pitkälle olisikin se tavoite, jos näin voi sanoa, sillä eihän elämässä sillä tavoin mitään varsinaisia tavoitteita aseteta. Toisin kuin esimerkiksi jossain harrastuksessa tai työelämässä, jossa tietoisesti voi pyrkiä tiettyyn asiaan. No toki joku voi asaettaa tavoitteekis miehen löytämisen, mutta selloin se menee epätoivoiseksi etsimiseksi, joka paistaa ihmisestä pahimmillaan läpi, siitä joku täällä jo mainitsikin.
Eiköhän nuo perusasiat ole tässä iässä yleensä ihmisiäälä handussa. Maininta "itsenä hyväksymisestä" sun muusta tuntuu halvalta psykologialta. Elämässä kaikki lähtee itsestä ja vain ja ainoastan itsestä, siinä se.
Olen tehnyt elämässäni hyvin paljon itseni eteen ja olen siitä ylpeä. Eikä ne jutut ole mitään kosmetologillakäyti- tai kuntosalijuttuja, näitäkään asioita väheksymättä, mutta en pidä niitä minään varsinaisena tekemisenä. Olen myös hyväksynyt sen, etrtä on asioita, joita en yrittämälläkään ole kyennyt muuttamaan, en esimerkiksi ole oppinut tanssimaan. Lienee kokolailla pieni puute elämänmittaisessa juoksussa.
Itsensä kaltainen: joillekuille meistä on sellaisia enempi kuin joillekuille toisille, se on tosiasia. Se lienee myös yksi syy siihen, että joillakuilla on koko ajan niitä, jotka roikkuu hameessa, kuten yksi keskustelija totesi. Joku ihminen tuntuu tutummalta kuin joku toinen eikä nämä ole vain parisuhdejuttuja.
Sanoisin, ettei valmista kaavaa voida antaa: kun teet siin, niin siitä seuraa sitä ja sitä. Miksi aloitin keskustelun? Koska nämä lienee niitä ikuisuusjuttuja, jotka kuitenkin kiinnostavat niin itseäni kuin monia muitakin. On mukava poiketa netissä rentoutumassa kesken päivän silloin tällöin, olen tehnyt sitä kohta 15 vuotta. Mieluummin juttelen näistä kuin jostain kirkkokonserteista tai sienien säilönnästä tai hautajaisiin sopivasta hatunväristä. Ei täsä missään epätoivon suossa olla, mutta mies silloin tällöin olisi mukava lisä elämään. Sokeri kahvissa, vaikka en sokeria käytäkään.
kiinittää huomio kehonkieleensä, - en tarkoita kikattelua ja muuta tyhmää, vaan ettei ole torjuvan, umpimielisen näköinen - oloinen, äsh..on vaikea ilmaista sanoiksi mitä tarkoitan..
P.s. paras lasten kasvattajakin on lapseton, ja niin kai tässä tapauksessa varattu..vanha muija :)) - sori..
Olen sinun ikäisesi nainen,itsellä ei vielä ole ollut pulaa seurasta,mutta olen iloinen,puhelias ihminen.
Käyn tanssimassa,siellä seuraa löytyy,kannattaisiko sinun opetella tanssimaan
Onhan näitä kursseja,missä voi opetella,sielläkin on miehiä ja tutustuu uusiin ihmisiin.
Ystävättäreni on etsinyt ihmistä vierelleen monia vuosia,mutta syy on varmaan hänellä liian suudet odotukset sitä ihmistä kohtaan.
Hän ei itsekkään varmaan huomaa,että sellaista ihmistä ei olekkaan joka täyttäisi ne vaatimukset.
Itselläni on juuri tälläinen suhde mitä tarkoitat,tavataan viikonloppuisin,joskus hän piipahtaa viikollakin,lomaillaan yhdessä,käydään risteilyllä,teatterissa ja vietetään aikaa mökillä,tanssimassa käymme parikertaa kuukaudessa.
Tansseissa hänet tapasin,jatkamme tätä "tanssimista" niin kauan kun molemmat sitä haluaa ja hyvältä tuntuu.
"Passaamme" toisiamme näinä hetkinä kun yhdessä ollaan,molemmilla on oma koti ja pysyy,emme suunnittele mitään yhteenmuuttamista,näin on hyvä.
minullakin. Ensitreffeistä lähtien tuntui kuin aina olisimme olleet yhdessä. Tansseissa olimme lauantaina ja maanantaina. Totesimme, että liian tiheään ja palailemme tavalliseen arkeen. Nyt on etäjakso menossa.
saavasi täältä sen tiedon?
Jos et ole kelvannut tähänkään asti, niin katso peiliin, vastaus löytyy sieltä.
Kaakattava katkeroitunut kanalauma, ei sitä sinulle kerro.
Etsivät itsekin sitä ihmemiestään.
Kuvittelevat, kaakatuksen siihen auttavan.
Me miehet pysymme kyllä täältä pois, jos jutunaiheet ovat pissiksien tasolla.
Niin viestistä päätellen - mitä katkeruutta oikein tunnet?
Mielestäni ketjussa ei kukaan ole kaakattanut ja katkeruutta en ole havainnut tai jos sitä on ollut, olen hypännyt sen yli.
mies (?), älä vain mene pois. Kerro, mikä olisi sinua kiinnostava jutunaihe? Minäkin - vanhempi pissis - yritän parhaani mukaan jutella kanssasi, jos en nyt ihan henkeviä, niin ainakin järkeviä. Lupaan, etten kaakata katkerana.
Miten miehekkään ytimekäs ja toteava, noin käytettynä omaperäinenkin, olikaan tuo "katso peiliin" kehoituksesi, ihan ilahdutti tällaista tasa-arvofeministiä. Tuskin koskaan kuulee miehen naiselle noin sanovan.
Ero on se, että mies luulee, kun nainen avaa keskustelun, että tämä etsii valmista ratkaisua. Näinhän ei ole, vaan nainen usein keskustelee keskustelun vuoksi. Ei keskustelulla ole mitään lopputulosta,se vain lopahtaa jossain vaiheessa, kun kaikki joita asia kiinnostaa (sekä ne jotka haluavat tulla ketjuun muista syistä) ovat sanoneet sanottavansa sillä erää.
Toki otsikkoni muodossa "kelpaanko" sisälsi kysymyksen, mutta se oli harkittu. Houkuttelemaan enempi juttua asiasta. Kelpaaminen, jos sitä sanaa halutaan käyttää, on molemminpuolista. Ei minullekaan kaikki ns. kelpaa, mikä ei tarkoita, että jossakussa olisi jotain vikaa, vaan tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, etten kovin perinteisen miehen kanssa viihtyisi eikä hänkään kanssani, vaikka muu olisi kohdallaan. Toki jos suhde on väljempi ja kumpaisellakin oma elämä muuallakin ja omat huushollit, niin silloin ei arvoerot niin kovasti haittaa. Kokemusta siitäkin.
Niinhän se varmasti onkin, ja siksi en saatakaan uskoa miehen kirjoittamaksi kommenttia, johon ensin vastasin.
naistentansseista. Olin sunnuntaina elämäni ensimmäisissä. Illan aikana ehtii hakea montaa ja voi tehdä havaintoja siitä, mitä on tarjolla. Aika moneen elämässäni tärkeään mieheen olen tutustunut tanssimalla eli tanssikurssille vain ensin. Sitten voisit vaikka aktivoitua poliittisesti.
Ilmeisesti olet niitä, joiden mielestä ihmisen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi? No olen minä muuttunut kaksi- ja kolmekymppisestä hurjan paljon. Mutta kommenttini kohdistui siihen, että esitetään asioita, jotka olen rajannut tietoisesti elämästäni pois.
Tanssikursseilla olen käynyt enkä ole niillä oppinut tanssimaan. Useampi mieskin on opettaa yrittänyt, kun asia on ollut heille eläämää suurempi kysymys. Kävin joskus nuorempana naistentansseissa juuri siksi, että voisi "tanssia" vain kappaleita, joissa ei tanssita oikeasti, laahataan vain jalkoja. Sellaisia ei taida pahemmin olla. Poliittisesta toiminnasta sain tarpeekseni 1970-luvulla, sitä joutu pakostakin sivusta katsomaan opiskeluaikaan, vaikka ei millään tavoin osallistunut. Tunnuslause oli, että jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Vierastan sitoutumista muutenkin, niin uskonnollista, poliittista kuin kaikenlaisia yhden asian liikkeitä. En tarvitse sellaisia kainalosauvoja. Uskon ainoastaan yksittäiseen ihmiseen ja hänen kykyynsä tehdä elämälleen jotain, siitä kaikki lähtee.
Tämä puheenvuoroni on ohi sen, löytyykö mies vai ei, se on ihmisen omaehtoisen olemisen puolesta. Oikeudesta olla yksilö ja päättää itse, mitä asioita elämäänsä haluaa.
Aina ei voi itse päättää, mitä asioita elämäänsä haluaa. Me olemme ns. verkossa, eikä kaikki oleminen ja eläminen ole omaehtoista.
Eihän me voida edes päättää, mihin me synnytään. Jo lähtökohdat on erilaiset ja räikeän eriarvoiset. Kohtalo jakaa kortit ja me pelaamme, on sanonut joku.
Siksi kannattaakin keskittyä niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Kyllä sen voi päättää, mitä asioita elämäänsä haluaa ja myös sen, mitä ei. Sitä, toteutuuko ne, sen sijaan ei aina voi. Elämän suuntaa on monesti rukattu uusiksi, kun tulee näitä väliintulevia muuttujia, esimerkiksi työstä saneerataan pihalle.
Mutta eikun uutta pökköä pesään vaan ja elämä uusiksi. Moni ovi sulkeutuu, mutta moni myös avautuu, jos ei koputtamalla, niin hivuttamalla ja tempaamalla vaikka väkisin. Pitää vain löytää ne oikeat ovet.
voi tulla pysähdys, joka muuttaa kaiken.
Siinä sitä vaan laineilla kellutaan, rullatuolissa.
että ihmiset muuttuvat. Aloituksesi sai vain minut muistelemaan, miten olen elämässäni tärkeät miehet tavannut eli keinot ovat olleet "tuottoisia", vaikka olen tosi kranttu miesten suhteen. Miehiä ei ole parveillutkaan ympärilläni. Pikkuisen pitää kyllä joustaa eikä pitää kynsin ja hampain kiinni periaatteistaan. Jos kirjoitat hyvin, voisit miettiä kirjeenvaihtoa. Leskeyteni aikana vastasin yhteen kontakti-ilmoitukseen, joka ärsytti minua. Kirjeeni sai kohteen kiinnostumaan minusta ja aloimme tapailla. Seurustelu muuttui ystävyydeksi, joka kesti hänen kuolemaansa asti. Nykyisen miesystävän olen tavannut kurssilla. Olin silloin varattu, mutta vapaudun ja lehdessä julkaistu kirjoitukseni sai miehen ottamaan yhteyttä. Avioliittoni aikana olin mukana politiikassa ja yksi mies kiinnostui minusta mielipiteideni vuoksi. Olin varattu ja leskeydyttyäni hän oli varattu. Pidämme harvakseltaan yhteyttä, olemme yhdessä julkaisseet lehtijutunkin. Koko ajan olen ollut oma itseni, en esim. meikkaa paljon.
Voi varautua myös siihen, että käy hyvin, no toki sitä pitää hiemen tai vähän enempi avittaa.
Ei kai me nyt täällä sitä varten eletä, että asennoidutaan että on vain ajan kysymys, koska rattijuoppo tulee autosta läpi, tavallista isompi hirvi tai sitten lentokone putoaa.
Mistä tulee ylimääräiset rivinvälit tekstiin?
silti, istun, tai makaan, kun muutakaan ei voi.
En tiedä, rivien väleistä, miten on tavallisessa tietsikassa näkyvillä, tässä ei ole. Ylimäääisiä.
Riippuu tietenkin vähän sun asettamasta kynnyksen korkeudesta! Mutta meitä miehiä on pilvin pimein eikä ikä aseta siihen mitään estettä:-)
http://www.youtube.com/watch?v=kuR_LU6T5So
Nythän on tässä netissä helppo, pitää vain kalenteri olla ajan tasalla.
Tässä nytkin poronsarvia imeskelen ja ruusunmarjoja syön.
Tapaamiset eivät ole oikein onnistuneet.
ettei ole tapaamiset oikein onnistuneet.
Siis jos olet muissakin asioissa yhtä erikoinen kuin ruokatottumuksiltasi.
kukaan, tai OLIS suuri ihme jos tielleni sattuis ihminen joka MIUNLLE KELPAISI !!????
Mistä tiedät niin hyvin, että itse kelpaat?
Miksi kranttuudesta on tehty hyve?
Kun 'poikaystäväni' sanoi ettei minua olisi olemassakaan, ellei minua olisi luotu miehen kylkiluusta!
ihana että joku jaksaa vaan odottaa vuosia ,, se on TOSI mukava tunne, eihän koskaan tiedä vaikka lähtisin vielä "lentoon" ......
Tyypillinen seinäruusun kirjoitus sulta, näin ne kaikki sanoo.
sain paljon olla nuorena eikä tanssilattioilla nytkään aina käy tuuri. Silti elämässäni on ollut ja on vieläkin ihania/ihana miehiä/mies. Joten älä mollaa.
Seinäruusu sanaa käytetään meillä päin yleisesti, ei vain tanssipaikoilla olevista.
Valitettavan usein kuulee, en halua miestä (totuus:haluan miehen)
En halua laihtua (totuus:haluan laihtua)
jne.....
on valitettavaa? Leskeydyttyäni olin valmis elämään täysin ilman parisuhdetta. Ajattelin, että onnellisen liiton koettuani olin saanut osani. Elämä vaan yllätti. Ja myönnän, että haluaisin vähän laihtua.
Mielestäni on "valitettavaa", jos aikuinen ihminen ei voi olla edes itselleen rehellinen.
Onko sitten muillekaan?
- Katsella avoimin silmin ympärilleen... Ja jos löytyy sellainen, vihdoinkin, jolle kelpaa ihan omana itsenään, teeskentelemättä... Niin siinä se sitten on. Vai?
ihan noin...
Mutta, on se hyvä alku. Ja ainoa oikea alku, minunkin mielestäni.
mutta on mukava kuitenkin haaveilla jos vielä joskus jaksais...
taitaa olla turha toivo , ei ihminen nuorru, kyllä se vanhenee joka päivä vaan..
haaveeksi jää vaikka kuinka joku odottaa,, ku ei jaksa ...
Kyllä kaikilla pitäis olla oikea ystävä joka aina vaan odottaa ja odottaa , vaikka toinen ei tuu ...
- Jos jo alussa joutuu miettimään että voinko tehdä nyt näin, mitä hän tähänkin sanoo, niin huonolta näyttää.
- Jos kelpaa ihan sellaisena kuin on, teeskentelemättä, on mielestäni jo vahva pohja mihin tehdä sitä hienosäätöä mitä kuitenkin tulee. Tän ikäisillä on kuitenkin kaikenlaisia omia tapoja ja tottumuksia, ja niitä luurankojakin kaapeissa, ainakin näin halloweenina...
On naisia enemmän kun miehiä. Ainakin Itä ja Pohois-suomessa on paljon yksinäisiä, yksin asuvia miehiä.
Olen jutellut parinkin yksin asuvan naapurin kanssa, ovat 60 niinkuin mekin.
He ainakin haluaisivat kumppanin, joten ei ole löytynyt oikeaa reittiä yksinäisten kohtaamiseen. Monet ikäisemme eivät halua enää opetella netin käyttöä. Netissäkin löytyy treffipalstoja, se on yksi keino saada yhteys toiseen yksinäiseen.
Jos on auto ja ajokortti niin ei välimatka ole mikään este tapailulle.
Itse haaveilen huolettomasta elämästä, valitettavasti mieheni on petiin hoidettava.
Päivät kuluvat hoitohommissa, illat kun hän menee nukkumaan ovat omaa aikaani.
Saan vapaatakin välillä, onneksi.
Monet ikäisemme ja meitä vanhemmat ovat käyttäneet nettiä hyvän matkaa toistakymmentä vuotta, yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä. Nettiin tulivat suhteellisen pian myös treffilapalstat, tutustuin sitä kautta useampaan mukavaan mieheen, jonkun kanssa seurusteltiinkin, jonkun toisen kanssa tapailtiin useampia kertoja ja jonkun kanssa kirjoiteltiin muuten vaan. Ja todellakin: ei maantieteellinen etäisyys ole mikään este, tutustuin myös pariin Pohjoisen poikaan ja tapasin heitäkin.
Vaikka maantieteellisiä esteitä ei olisi ollut, niin netti oli hyvä keino tutustua myös sellaisiin miehiin, joihin en koskaan olisi törmännyt elävässä elämässä. Toimimme esimerkiksi ihan eri ammattialoilla eikä ollut yhteisiä harrastuksia. Siinä ei ollut muuta "vikaa" kuin että naisia oli ihan liikaa yhtä miestä kohti. Yksi tutustumani mies (hänen kanssaan ei kyllä ollut sen kummempaa) sanoi suoraan, että hän kerää naisystäviä ympäri Suomea, niitä oli kymmeniä, joita hän tapaisi vuorotellen. Haluamatta sitoa ketään en kuitenkaan haluaisi olla se, jota tavataan joka kuukauden ensimmäinen maanantai, kun kuukauiden kaikki muut päivät on varattu muille naisille, jokainen päivä eri henkilölle.
Kenties laitan nettiin ilmoituksen, kenties en. Asia ei ole niin polttavan tärkeä, että olisin sen toistaiseksi tehnyt. Ja olisi mukava tutustua ihan livenä. Tavata ensin sattumanvaraisesti jossain yhteydessä ja sitten kiinnostua vähitellen ja tutustua pikku hiljaa, nähdä, onko sitä vetoa. Mies (tai nainen) voi olla kaikin puolin ok, mutta kaikkien kanssa ei kaikilla sitä ole. Sopiva itsevarmuus, huumori, siivollinen ulkonäkö ja särmä persoonassa, se on lähtökohta.
jos ei hänelläkin, miehelläsi, "otan osaa" vaikkei vainjaa olekaan. Usokoisin elävän kuolleen puolison olevan todella pahinta mitä voi tapahtua..voimia Sinulle.
Mieheni terv.tilanne ei ole vielä noin pahassa vaiheessa, kummasti vielä kinastelee kanssani :))
eiköhän me kaikki tän ikäset ole jo elämämme eläneet, kuhan jaksaisimme itsemme pitää terveinä ja omatoimisina, siinä on meille aivan tarpeeksi elämän tehtävää, ja ainahan voi jutella jonkun naapurin kassa jotta saa sen puheripulin parannettua.
olisi kiinnostunut miehestä, jolla "morsiamia" olisi siellä sun täällä. Ei tällainen mies muuta ehtisikään kuin touhuta naistensa kanssa. Mutta vaikea on tehtäväsi, mulle ei nuorenakaan sanonut usein "klick" saati sitten tässä iässä. Onnea matkaan.
Huomasin että todella ymmärrät.
Moni ajattelee että siinähän se menee muiden hommien ohessa.
että se pitää vain testata :)
kyllä vielä saa jos menee rohkeasti juttusille. Kun menen kursseille tai johonkin kerhoon hakeudun aina vieraaseen pöytään syömään, kahfeelle. Tervehtii ja aloittaa puhua vaikka päivänpolitiikka. Kyllä alkaa juttu luistaa.
Olin juuri muutaman päivän kurssilla. Ilahduin suuresti että muutama mies ehdotti jatkotapaamisia. Puhelinnumeroita sain muutamia pyytämättäni. Eivat vain kaikki ymmärtäneet hyvällä kun ilmoitin tällä hetkellä tyytyväni lastenlasten seuraan lakanoissa.
Oli siellä upeita harmaapäisiä,liinatukkaisia herrasmiehiä. Soittivat ja lauloivat serenaadeja öisin. Kyllä se mukavalta tuntui kun iso, mies romanttisesti laulaa luikauttaa ja katso syvälle silmiin. Miltei uskoin! Heikotti hiukan ja tuntui pyörrytystä! Että näin me mummukat hurvittelemme huimasti!
minäkin olen tavannut uusia tuttavia ja ystäviä. Tapanani on myös istuutua yksin olevien seuraksi, koska työelämässä jouduin paljon huolehtimaan vieraiden viihtymisestä. Moni mies on tulkinnut tämän iskemisyritykseksi, mutta voihan sitä muutenkin keskustella. Hyvin harvoin olen ollut enemmän kiinnostunut seuralaisesta. Nykyiseen miesystävääni tutustuin kurssilla, vaikka aloimme tapailla vasta puolisen vuotta kurssin jälkeen.
ihmis-suhde kurssiko ??
jolla valmennettiin tukihenkilöksi. Muita tuettavia ei toistaiseksi ole ilmaantunut kummallekaan, joten olemme todenneet, että tukemista se on tämäkin. En tosin ajatellut tämmöistä tukitoimintaa.
oli poppia ikä kaikki. Laulu- ja soittokurssi. Samalla oli ilmaisutaidon kurssi ohjelmia suunniteleville. Olen pitänyt pari vuotta matalaa profilia miesten flörtälemisessä. Oli rankka kokemus tuo viimeinen yritelmä.
Nyt kuitenkin huomasin kauniita silmiä ja innostuin kovasti olemaan seurallinen. Tulin juuri oman yhdistyksen juhlista. Meillä oli kahden kuoron yhteiskonsertti. Oli menestys. saimme myydyksi 150 lippua. Sali oli aivan piukassa porukkaa.
Kyselen uteliaana. Oletteko paljon keikkaileet? Ja laulaneet "tähtien" taustoilla.Enempää en nyt viitsi...
tulihan se sieltä .. kiva ku tuette toinen toistanne hyvä niin..
toki. Olemme vain omassa kerhossa esiintyneet. Minä olen vasta liittynyt kuorooni. Aikaisemmin olen laulanut työpaikkani kuorossa. Siellä lauloimme firmojen juhlissa. Meillä oli samassa talossa useita eri virastoja.
Joulun aikaan kävimme Suurkirkon kryptassa laulamassa. Kun oikein oli kiire ja duuni tuntui tympeältä oli piristävää ruokkisella mennä kuoroharjoituksiin. Sinne unohtui huolet. Laululla ja soitolla on ihmeen parantava voima.
Nyt olen hurahtanut täysin oman eläkeläisporukan puuhista. Olen löytänyt itsestäni esiitymis vietin!
Lajin säilymisen kannalta kellosi on tikittänyt jo ohi. Parisuhteen perimmäinen tarkoitus on lajin säilyminen.
Parisuhteen perimmäinen tarkoitus on tuottaa hupia kumpaisellekin osapuolelle.
kyllä se on suvun jatkaminen, -- sivutuotteena huvi ja nautinto ----
niitä "äpäriäkin".
Itse voit olla.
Kyllä se syy-seuraussuhde menee ihan toisinpäin.
Sivutuotteena ja (toivottavasti) harkitusti ihminen jatkaa sukua.
On onneksi päästy eroon äpärä sanasta.
Se on hirvittävimpiä ilmaisuja lapsen ja äidin kannalta. En ole koskaan, elämässäni käyttänyt sitä sanaa.
Lapsi ei voi valita millaisiin olosuhteisiin syntyy, myös äitejä on turha syyllistää.
On yhtä monta erilaista kohtaloa kuin ihmistäkin.
on menty eteenpäin. Aviottomiin lapsiin suhtaudutaan asiallisemmin kuin ennen.
Tänä päivänä avioton lapsi myös tietää, kuka on isä.
Minä en tiedä vieläkään.
avioliiton ulkopuolella, joten äiti on vastuussa tekemistään !!
Nainen on AINA vastuussa seksisuhteistaan, lapset ei koskaan ole syyllisiä ÄIDIN tekemisistä !!
Mikä ihmeen auli-auli?
kuten kirjoitin, on niin monta ihmiskohtaloa kuin on ihmistäkin.
Muistan kun viisikymmentäluvulla eräs tyttö teki lapsen sukulaismiehelle ollessaan hädin tuskin 14v.
Hänen elämänsä oli sen jälkeen vaikeaa, tyttöparka tuomittiin, kävihän mies linnassa mutta jatkoi elämäänsä sen jälkeen ilman painolastia, ihmiset unohtavat, paitsi sen että jonkun lapsen syntyperästä ei olla varmoja.
Paljon on samanlaisia esimerkkejä, jopa meidän sivistysvaltiossamme. Siksi pidän hyvänä asiana että ei lasta eikä äitiä tuomita enää nykyisin.
Panin merkille että painotit äidin osuutta asiaan, ei isäkään ulkopuolinen asiaan ole.
Tiedän kyllä olevan ongelma-äitejä, on huumeita ja alkoholinkäyttöä.
Minä jopa puolustaisin raskaana olevien päihdeongelmaisten äitien pakkohoitoon laittamista että lapselle ei tulisi myöhemmin terveydellisiä ongelmia.
minulle.
Se on nimimerkkini.
Kokeilin monenlaista nimimerkkiä, lähes kaikki olivat jo käytössä.
Kyllä se jostain putkahtaa, niin kävi minullekin. Lat-suhde on paras ratkaisu tällä iällä, mitä sitä tyhjää pesää rakentamaan. Kummallakin on jo omat kodit, omat lapset ja omat tavat. Miksi tutuksi tullut elämän meno pitäisi hämmentää sekaisin. Omien teiden kulkijana sain huolehtivan ja passavan hyvän miehen rinnalleni arkea jakamaan.
Onnea etsintään ; )
Etsitäänkö täsasä nyt seksiä vaiko rakkautta?
leskeksi jäätyäni muutin eteläisestä Suomesta Lapin kynnykselle,ikäihmisenä tutustuminen oli aika vaikeaa. Hakeuduin treffipalstoille ja sieltä olen löytänyt seuraa. Eräästä miehestä on tullut todella tärkeä henkilö. Tutustelimme kirjoitellen ja jonkin ajan päästä tapasimme, siitä on nyt aikaa puolisen vuotta, suhde on kahden aikuisen rakkaussuhde. Toki seksi on mukana tapaamisissamme.
Jos mielestäsi isän kihlatun ilmaantuminen vakioasukkaaksi huusholliin, jossa on vielä koulua käyviä edellisen avioliiton lapsia on rakkautta ja Lat-suhde seksiä, niin se on sinun kuvasi rakkaudesta ja seksistä ;)))))
Tiedoksi jos olet unohtanut, että seksi kuuluu kahden toisiaan rakastavan ihmisen suhteeseen, asuvatpa he yhdessä tai erillään. Kihlattuni asuu tuossa 500 metrin päässä minun ja poikieni kodista.
Niin, kenelle?
Olet varmaan hyvä ihminen, mutta kuinka voi löytää..
Oli ikä mikä hyvänsä, niin naisen pitää pelata, juosta karkuun, leikkiä vaikeasti tavoitettavaa.
Väsyttävää.
kertoa, että vielä väsyttävämpää on olla avoin ja juosta perässä.
Nim. merk. pelinsä pelannut ja niihin kyllästynyt.