Minulla ja exälläni on kohta 2 vuotta täyttävä poika. Meillä on yhteishuoltajuus. Kun meillä meni sukset ristiin exä muutti yli 200 km päähän. Poika on ollut ensimmäisen kerran isällään yötä kun oli 10kk ikäinen. Aluksi oli kaikenlaisia ongelmia exän kanssa ja kun asioihin puuttui exän silloinen "vaimoke". Nyt on asiat mennyt hyvin eikä ole riitojakaan ollut. Mutta nyt exä on keksinyt että jos poika voisi olla hänellä pari viikkoa putkeen vaikkapa aina kuukauden alusta ja toiset pari viikkoa minulla. Mitä mieltä olette asiasta? Omasta mielestäni se on ihan järjetöntä! HUOM! exä asuu edelleenkin 200 km päässä....Poika joutuisi olemaan kahdessa eri hoitopaikassa, eihän se ole lapsen kehityksellekkään hyväksi....Antakaa neuvoja....
Kaksi hoitopaikkaa
mamma25
11425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mielummin vaikka niin että lapsi ovat loma-ajat isällään... vaikka sitten joulut myös..Jos isä haluaa vietää aikaa lapsensa kanssa on se minusta erittäin suuri lahja lapselle eikä siihen pidä puuttua, mutta tapaamiset on hoidettava mutkattomasti myös lapselle.
Minusta on aina ihanaa, että lapsesi isä haluaa olla lapsensa kanssa. :) Se on todella hieno juttu, varsinkin kun nykyään löytyy niitäkin tapauksia, joissa vanhemmat tappelevat siitä, että kuka saa olla etä.
Miehelläni oli sellainen kuvio, että aluksi oli lähi ja sitten jossain tuon ikäisenä siirtyi viikko-viikkoon. Ja tarhakuvio oli eri. Eikä siitä lapsi mitenkään kärsinyt, että on saanut olla paljon aikaa sekä äitinsä luona että isänsä. Mutta vaatii toki vanhemmilta kypsyyttä, sopuisuutta ja kykyä sitten elää pidempiä aikoja. Ei nyt tullut viitettä, että exäsi ei osaisi tätä - riitaisuudesta en tiedä.
Probleemana en näe tuota tarhaa vaan sitten myöhemmin alkavan koulun. Koulusta ei voi olla pois joka toista viikkoa tai käydä kahta eri koulua. Ja 200 km koulumatkat eivät nyt tietenkään käy. Eli jos kuvio on tuo, niin viikko-viikkoa ei ole mahdollista pitää vaan lapsi myöhemmällä iällä joutuisi tottumaan uuteen kuvioon ja se muutos voisi olla vaikeaa, kun tottunut, että isänsä kanssa saa olla pidempäänkin. Jos ex ei ole valmis muuttamaan samalle alueelle siten, että koulunkäynti onnistuisi, niin miten kuvittelee itse kestävänsä sen ajan, kun tulee eteen tuo seinä? Se tulisi olemaan todella rankkaa henkisesti, jos sitten joutuisikin etäisäksi, sekä lapselle että isälle. Kun tuo välimatka koulujen alettua muodostuu sellaiseksi esteeksi, ettei sitä voi millään muulla korjata kuin muutolla.
Eli vasta sen jälkeen, kun tuo on varmistettu ja täysin pitävä, että se muutto tapahtuisi sitten ennen koulujen alkua tai heti, voisin tuota vko-vkoa tarkemmin harkita. Sitä en tosin näe kehitykselle haitalliseksi, että lapsella olisi suuremmat piirit. Miehen pojasta on ainakin kehittynyt oikein kiltti ja sosiaalisilta taidoiltaan mahtava poika ja sai paljon kehuja aikoinaan. Kaikki riippuu enemmänkin siitä, että miten nämä aikuiset ihmiset osaavat toimia lapsen ympärillä.
Ja neuvoni: Älä järkyty ja raivostu, vaan rauhoitu! :) Vaikka teillä asiat meni ristiin, niin exäsi haluaa olla osa lapsensa elämää ja lapsellasi on välittävä isä. Plussaa siitä. Rauhallisesti nyt vain otat esiin tuon epäkohdan, koska oikeasti sitä ennen ei kannata alkaa setvimään. Ja kehoita harkitsemaan oikeasti mitä seuraisi viiden vuoden päästä (se on tosi lyhyt aika). Näistä asioista voi keskustella eikä sen enempää tarvitse panikoida. Ja jos teillä nyt ollut riitaisia välejä, niin tämän homman hoitamisella rauhallisesti ja aikuismaisesti voitte lähteä ponnistamaan vähän paremmalta pohjalta ja sopuisammin.
Jäi kiinnostamaan, että mitä itse ajattelet: Onko taustalla jotain sellaista, että itsellesi tuntuisi tuskalliselta ajatus, että olisit erossa lapsesta sen toisen viikon? Suostuisitko oikeasti, jos mies asuisi lähempänä?
Ja taas perkele! "Minusta on aina ihanaa, että lapsesi isä haluaa olla lapsensa kanssa. :) Se on todella hieno juttu" Eikö sen nyt luulisi olevan itsestäänselvyys että ihminen haluaa olla lapsensa kanssa? Sama kun sanoisit että " minusta on ihanaa kun exäsi pyyhkii perseensä paskottuaan, se on todella hieno juttu.
Ymmäårtääkseni miehet eivät ole tunteettomia robotteja, minkä perkeleen takia heittäydytään palvoen polvilleen jos mies osoittaa kiintymystä omia lapsiaan kohtaan? Että on se niin jumalattoman hienoa ja ihailtavaa kun se vallan haluaa lastaan tavata.. Voi että.
Joskus on vaan auttaa siinä pahimmassa kiukunpuuskassa muistella niitä hyviäkin asioita. Taustalla riitoja ja nyt vasta toipumassa niistä. Ja edessä vielä Piiiiitkä aika vaihetta, jossa sen exänsä kanssa vaan yksinkertaisesti on tultava toimeen.
Valitettavasti niitä kylmiäkin robotteja löytyy ihmisistä (miehistä ja naisista), jotka eivät välitä.
meille kaikille nyt aluksi että miten tuo heikentäisi lapsen kehitystä? en vaan ymmärrä kuinka isän luona oleminen ja asuminen voi olla lapsen kehitykselle haitaksi. onko se ainoa syy sinulla vastustaa isän ehdotusta? jos ei niin kerro ihmeessä muita parempia ja TODELLISIA syitä siihen miksi 2vk isällä ja 2vk äidillä ei sovi lapselle/sinulle?
hitto siinähän niitä syitä ladeltiin aikalailla edellisessä viestissä vai onko luetun ymmärtämisessä vikaa.. siinä taas kommentoi yksi näitä putkinäköisiä jotka ei nää lapsen etua olleskaan.. Se on nyt itsestäänkin selvää ettei noin pientä lasta voi retuuuttaa isältä äidille 2vk kerrallaan, haloo.. Ilman muuta siinä lapsella menee pasmat sekaisin jos 2vk ollaan oltu täällä ja taas mennnään tonne ja hoitopaikat vaihtuu ja koteja on kaksi.. ja vanhempia ties kuinka monta.. Teini-ikäisenä sitten, mutta silloinkin on koulut... Isukki muuttaa vaan lähemmäs asumaan jos haluaa tuollaisen ratkaisun.. Mutta hoitopaikka täytyy edes lapsella on sama.. Vaan olen sitä mieltä ettei noin pientä lasta saisi äidistään kuitenkaan vielä 2vk kerrallaan erottaa. Viikonloppu on riittävä. Äiti se on kuiteskin lapselle tärkein noin pienenä vielä.
aloittaja? jos olet niin sun käytös ja kielikuvasi perusteella sulta pitäis ottaa huoltajuus pois kokonaan. jos et ole aloittaja niin älä vastaa mulle kun en sulta edes kysynyt mitään. aloittaja vois vastata kylläkin kyssäreihini.
en ole aloittaja,mutta haluan myös kommentoida agressiiviselta vaikuttavaa kysymystäsi äidin motiiveista.
Meilläkin harkittiin tuota 50/50 huoltomuotoa,vaikka lapsi oli jo aloittanut koulunsa,asuimme samassa kaupunginosassa joten olisi siinä suhteessa onnistunut.
Mutta mutta: Lastenvalvoja sekä myös lapsen eroahdistusta hoitanut psykoterapeutti olivat vastaan tätä suunnitelmaa!!
Jos aloittajalla on noinkin pieni lapsi,ja kuuntelee auktoriteettien mielipiteitä,ei ole ihme että alkaa miettimään asioita!
Ei jokaisella lapsen etua pohtivalla ole aina etävanhempaa vastaan mitään,vaan oma usko kasvatukseen heikoilla kun "viisaammat" neuvovat..
Meidän tapauksessa olisin jättänyt "viisaampien" neuvot pienemmälle arvolle kuin oman tuntemukseni lapsen parhaasta.Vuoroviikko-systeemi ei kuitenkaan toteutunut isän elämän kiireisyyden vuoksi..
Esimerkiksi vanhemmalla lapsella on jo ehtinyt muodostumaan ne omat kaveripiirit ja ymäristöt. Siinä viikko erossa heistä voisi olla vaikeaa, vaikka koulussa näkisikin. Pienellä lapsella tuo on vähän erijuttu, mutta sekin mielestäni sellainen, että jos erosta jo jonkun aikaa ja tottunut vain käväisemään toisella vanhemmalla, niin niitä tapaamispituuksia pitää pikkuhiljaa venyttää.
Toisaalta sellaiset viikonlopputapaamisetkin voivat olla stressaavampia. Lapsi lähinnä vain matkustaa ja juuri kun on asettunut kodiksi, niin sitten pitää taas lähteä. Tässä myös suhde toiseen vanhempaan voi jäädä etäisemmäksi kuin tarvitsisi. Ja monet lapset ovat tykänneet paljon siitä, että saavat olla kummallakin vanhemmallaan. Joillekin se ei taas sovellu ollenkaan. On se joka toinen viikonloppu kuitenkin eri kuin arkekin pidemmin viettää.
Mutta tässä tullaan aina siihen, että sitten pitää kummankin vanhemman olla motivoituneita. Ja jos ei osata edes eron jälkeen toimeen tulla, niin eihän siinä saa mitään toimivaa kuviota rakennettua - oli se vaikka vko-vko tai tapaamiskuvio.
että lapselle kaksi hoitopaikkaa on se ongelma (toki sekin voi olla lapsikohtaista). Hän tottuu kyllä molempiin. Muutaman vuoden päästä koulu onkin jo eri asia, enkä pitäisi hyvänä sitä, että lapsi nyt yllättäin joutuu viikonlopputapaamisten jälkeen kahdeksi viikoksi kerralla isälle (ja eroon äidistä). Tapaamisia pitäisi pidentää vähitellen, mikä hankaloittaa taas niitä hoitojärjestelyjä. Eikä hyvä juttu ole sekään, että lapsi sitten muutaman vuoden päästä joutuu taas olemaan viikot vain toisella vanhemmalla koulun takia, jos ensin tottuu kaksi viikkoa kerralla olemaan toisella.
Vuoroviikkosysteemi sopii joillekin lapsille, mutta kyllä se edellyttäisi sitä, että vanhemmat asuisivat sen verran lähellä toisiaan, että lapsella säilyisi sama koulu (ja mielellään hoito ja kaverit).
Suuri kiitos neuvoistanne...
Asiasta on keskusteltu ja exä ymmärsi oman kantani tähän asiaan. Ainakin pidemmät lomat kuten talviloma, kesäloma ym. poika olisi hänellä sen pari viikkoa.
Luultavasti exä ei oikein ymmärtänyt ehdotustaan silloin kun sitä minulta kysyi. Kerroin että poika aloittaa kolmen vanhana kerhon sen jälkeen esikoulun ja sitten koulun, että ei se 2viikkoa/2viikkoa ole kovin hyvä järjestelmä loppujen lopuksi. Omasta mielestäni lapsella pitää hoitopaikka,kerho,eskari ja koulu pysyä samana.