Kommentteja, risuja, ruusuja. Kannattako ylipäätänsä eden jatkaa?
Se makasi siinä sohvalla. Sen vaaleat hiukset kiiltelivät auringon paisteessa. Ja ne silmät. Ihanat smaragdin vihreät silmät. Niihin katsoessa meinaa mennä jalat alta, yhä uudestaan ja uudestaan. En vieläkään voi uskoa, että Se on nyt, vihdoin mun. Yksin mun. On sillä nimikin, Mikko. Niin kauan kun mä siitä haaveilin ja vihdoin rohkenin ja kerroin tunteistani. Ensin se meni ihan hiljaseks. Sitten se alkoi nauraa. Olin ihan varma, että olin mokannut. Käännyin hitaasti ja olin juuri lähdössä pois kun se sanoi mun nimeni ?Satu, odota?. Käännyin, ja siinä se seiso edelleen vihreiden silmiensä tuikkiessa. Ennen kun ehdin reagoidakaan, olin sen syleilyssä. Mikko halasi mua lujaa. Sitten se päästi irti, otti mua olkapäistä kiinni ja sano että kyllä sekin musta tykkää. Kesti hetken enne kun tajusin mitä se oli juuri sanonut. Kun tieto saapui aivoihini meinasin pyörtyä. Kunnes sain taas puhekykyni takaisin kysyin, miksi Mikko oli nauranut. Hän sanoi, että oli juuri meinannut kertoa minulle saman asian, mutta olin ehtinyt ensin. Halasimme uudestaan. Vaikka siitä ikimuistoisesta päivästä on jo melkein vuosi, saa se minut edelleenkin hymyilemään.
Se makasi siinä sohvalla. Sen vaaleat hiukset kiiltelivät auringon paisteessa. Ja ne silmät. Ihanat smaragdin vihreät silmät. Niihin katsoessa meinaa mennä jalat alta, yhä uudestaan ja uudestaan. En vieläkään voi uskoa, että Se on nyt, vihdoin mun. Yksin mun. On sillä nimikin, Mikko. Niin kauan kun mä siitä haaveilin ja vihdoin rohkenin ja kerroin tunteistani. Ensin se meni ihan hiljaseks. Sitten se alkoi nauraa. Olin ihan varma, että olin mokannut. Käännyin hitaasti ja olin juuri lähdössä pois kun se sanoi mun nimeni ?Satu, odota?. Käännyin, ja siinä se seiso edelleen vihreiden silmiensä tuikkiessa. Ennen kun ehdin reagoidakaan, olin sen syleilyssä. Mikko halasi mua lujaa. Sitten se päästi irti, otti mua olkapäistä kiinni ja sano että kyllä sekin musta tykkää. Kesti hetken enne kun tajusin mitä se oli juuri sanonut. Kun tieto saapui aivoihini meinasin pyörtyä. Kunnes sain taas puhekykyni takaisin kysyin, miksi Mikko oli nauranut. Hän sanoi, että oli juuri meinannut kertoa minulle saman asian, mutta olin ehtinyt ensin. Halasimme uudestaan. Vaikka siitä ikimuistoisesta päivästä on jo melkein vuosi, saa se minut edelleenkin hymyilemään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tietysti kannattaa!
Olin yksin kotona, olihan sentään kesäloman ensimmäinen päivä. Äiti ja isä olivat töissä ja isosisko todennäköisesti poikaystävällänsä. Hämmästyin siis suuresti kun ovikello soi kymmenen aikaan. Menin ovelle ja avasin sen. Oven takana oli Mikko. Siirryin sivuun ja pyysin Mikon isälle. Suljin oven ja menimme keittiöön. Olin juuri ollut valmistamassa teetä, joten tarjosin sitä Mikolle. Tajusin ettei Mikko ollut sanonut sanaakaan, mutta hänellä oli huvittunut ilme. Kysyin, että oliko hänellä jotain asiaakin, vai oliko hän tullut ainoastaan virnuilemaan. Mikko kaappasi minut syliinsä penkille ja hautasi päänsä hiuksiini. Hetken hiljaisuuden jälkeen Mikko nosti päänsä
ja kysyi että kai hän saa sentään tulle tapaamaan tyttöystäväänsä syntymäpäivänä. Vasta silloin muistin mikä päivä nyt on; 15-vuotis syntymäpäiväni. Sanoin, että tietenkin saa, mutta miksi Mikon ilme oli niin huvittunut. Mikko totesi
vakavana, ettei hänellä kai ole vastaan sanomista jos haluan esiintyä vähissä vaatteissa, kunhan en tee sitä julkisilla paikoilla. Sitten hän nauroi.
Yritin esittää luokkantunutta, koska Mikko ei ollut sanonut sitä aikaisemmin, mutta se oli mahdotonta. Mikko oli kyllä oikeassa. Minulla oli ylläni vain toppi ja alushousut. Hymyillen jätin Mikon keittiöön, ja lähdin huoneeseeni
pukemaan.
Noin vartin päästä laskeuduin takaisin alas, ylläni tällä kertaa caprifarkut ja hihaton paita. Aloimme Mikon kanssa pohtia miten viettäisimme tämän päivän, kun puhelin soi. Se oli äiti, joka kysyi pärjäisinkö minä tämän päivän yksin, jos he lähtisivät isän ja siskon kanssa mummulle yöksi. Lupasin äidille pärjätä. Äiti toivotti onnea ja lopetti puhelun. Äänestä päätellen äiti taisi arvata että en kuitenkaan olisi päivääni yksin. Ei äiti paljon Mikosta tiennyt, mutta ei kuitenkaan koskaan mitään kysellyt. Päätimme siis, että
Mikko jää yöksi. Lähdimme kauppaan, koska jääkaappi oli tyhjä. Siellä oli vain valo, ja pala juustoa. Ostimme kaikkea tarpeellista, kuten limpparia ja karkkia. Ja vähemmän tarpeellista eli kurkkua, leipää, maitoa ja voita. Kotimatkalla kävimme videovuokraamossa, ja vuokrasimme Monsterit Oy:n. Vuokraamossa töissä oleva myyjä katsoi vähän mihin elokuvaan päädyimme, mutta nauroimme vain myyjän hölmistyneelle ilmeelle.
Kotona katsoimme elokuvan ja pelasimme Afrikan tähteä. Voitin lähes kaikki pelit, joko tuurilla, tai sitten Mikko antoi minun voittaa. Viimeisen pelin päätyttyä kello oli jo yhdeksän. Keitin teetä ja söimme iltapalaa. Kysyin nukkuuko Mikko huoneeni sohvalla vai lattialla. Mikolla oli taas se sama huvittunut ilme, kun hän sanoi ettei kummassakaan. Kysyin, että missäs sitten,
vai aikooko hän nukkua ollenkaan koko yönä. Mikko sanoi, että minun vieressäni tietenkin. Nauroin, ja sanoin että se sopii vallan mainiosti, kunhan vain nukutaan. Mikko sanoin että kyllä se hänelle käy, jos vain niin haluan. Menimme ylös huoneeseeni ja vaihdoin vaatteet. Käperryin Mikon viereen sängylle, ja juuri ennen kun nukahdin Mikko suuteli minua. Rutistin Mikkoa lujaa ja
nukahdin.
OLI KESÄINEN ILTAPÄIVÄ