Mtkä teidän mielestä ovat ymmerrettäviä ja mitkä ei-ymmärrettäviä syitä koirasta luopumiselle sen jälkeen kun on sellaisen hankkinut?
Itse en ole koirasta luopumassa, mutta valtavasti koiria joutuu nykyään kodittomiksi.
Itse en ole koirasta luopumassa, mutta valtavasti koiria joutuu nykyään kodittomiksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Omalle kohdalleni ei syytä löydy. Ellen satu itse kuolemaan:-) Eläimet ovat aina olleet minulla koko ikänsä. Vanhin kissa liki 20v. Minkä perheenjäsenekseni omaksun niin kaikella rakkaudella ja kunnioitukella hoidan loppuun asti.
Sama kuin lapsestaan luopuisi jos antaisi pois.
Ymmärrän kyllä jos toisilla on tilanne toinen.
Ymmärrettävä syy luopua koirasta on mielestäni jos lapsi sairastuu hengenvaaralliseen allergiaan. Myös jos itse sairastuu vakavasti niin, että ei kykene tarjoamaan aktiiviselle koiralle tarpeeksi tekemistä, on minusta paras luopua koirasta.
En taas ymmärrä sitä, että koirasta luovutaan jos se ei iahan vastaakkaan sitä mitä luultiin, vaan sen kanssa joutuu tekemään töitä, kouluttamaan yms. En tajua miten ihminen vasta koiran omistaessaan huomaa, että rotu on liian vaativa jos siitä on kasvattajakin kertonut.
Jos koirani puraisisi lastani, niin luopuisin siitä. Tai jollekin perheenjäsenelle tulisi todella kova allergia, niin antaisin sen vanhemmilleni etten kokonaan joutuisi luopumaan siitä.
Jos koira puraisisi lastasi, niin olet kai tietoinen siitä, että mitä todennäköisimmin syyllinen siihen tilanteeseen olisit sinä, koiran omistaja ja ohjaaja, ja kyseisen lapsen kasvattaja?
Se on omistakasta kiinni, tottuuko koira lapsiin vai ei. En ymmärrä niitä, jotka hankkivat koiran, mutta luopuvat siitä sen takia, että se onkin liian hemmoteltu lasten seuralaiseksi.
Se pienempi todennäköisyys osuisikin kohdalle? Aivan kaikki koirat eivät sittenkään ole niin kovin ihmisystäviä...
Oma koirani on JUURI sellainen, että en enää keksi miten voisin saada siitä lapsiystävällisemmän. Joidenkin harvojen tenavien kanssa tulee toimeen, enemmistön ei... valitettavasti.
Ei ole vielä ketään purrut(meillä oloaikanaan), mutta toisaalta enpä ihmettelisi jos... eli parempi kun (vieraat)tenavat ja koira pysyttelevät kaukana toisistaan.
Asia on minusta niinpäin, että ensisjaisesti lapset pitää osata kasvattaa käsittelemään koiria oikein, ja muutenkin käyttäytymään asiallisesti eläimiä kohtaan. Ja sen ihmislapsen oikein kasvattamisen jälkeen vasta tulee eläin ja eläimen kasvattaminen ja kohtelu eläimenä. Tämä siksi, että kai nyt ihmisen huomattavasti älyllisempänä olentona pitää jo kolmevuotiaana tajuta enemmän kuin yksikään koira ikinä. Höh. Vaan eihän se lapsi tajua, jos sitä ei kukaan ihminen opeta. Pah.
Tietysti, lapsellekin täytyy käytöstavat >>opettaa>>, ei se niitä muuten opi. Mutta tarkoitinkin sellaista tapausta, jossa koira ei eides tiedä, mikä lapsi on. Siitä johtuu nekin uutisten tapaukset, joissa koira on hyökännyt lapsen kimppuun, kun on pitänyt lapsen eleitä ja liikkeitä uhkaavina. Sellaiset koirat eivät yleensä ole tavanneet älykkäiksi kypsyttyään edes toisten koirien pentuja. Eli koira on saatava ymmärtämään, että lapsi on vasta lapsi, samoin kuin lapsille, ettei koiria kohdella kovin ottein. Mutta lapsikin oppii sen vasta aikanaan, yleensä kumminkin vielä varsin heikoilla ollessaan.
Minä olen henk.kohtaisesti sitä mieltä , ettei koiran tarvitsekkaan olla kaikkien kakaroitten kaveri, eikä myöskään aikuisten.Koirahan on hankittu vain omalle perheelleen, joten se saa myös valita kaverinsa.En tarkoita sitä , että hyväksyisin mitään murinoita muita ihmisiä kohtaan , mutta ne tilanteet on kuitenkin vältettävissä.Monta mummoa on koiraa päähän taputtamassa , mutta kierrän ne kaukaa, koska ulkolenkit on koiraa itseä varten , ei mummeleiden.
Jos kerran koiruus tulee omien kanssa hyvin toimeen , niin eiköhän se ole paras palkinto !
Allergian nyt ymmärtää mut muuten aika hankala kysymys...
ehkä jos ei oikeesti ole aikaa eikä edes yritä sitä järjestää
niin sekin.
>>ehkä jos ei oikeesti ole aikaa eikä edes yritä sitä järjestää
niin sekin.>>
-En ymmärrä, miksi ihmiset hankkivat koiria, jos heillä ei olekaan koiran elättämiseen suotuisaa aikaa. Koiran hankintaa ja elättämiseen on ehdottomasti tarkkaan varauduttava. On otettava huomioon se asia, että koira vaatii koulutusta, seuraa, liikuntaa ja tekemistä, ja saattaa parhaillaan elää yli 20-vuotiaaksi.
Koirasta luovutaan varmasti nykyään osassa tapauksista ihan liian heppoisin perustein. Kannustan aina jokaista koiran hankkimista harkitsevaa todella miettimään KAUAN millaista koiran kanssa eläminen on ja mitä se vaatii. Ja todella perehtymään eri rotuihin, niiden vaatimuksiin ja erityispiirteisiin.
Jokainen koirasta luopumisen tapaus on aina yksilöllinen.
"Huonoin", typerin syy on se perinteinen "ajanpuutteen vuoksi". Aikatauluaan pitää miettiä ennenkuin koiran elämäänsä hankkii. Samoin monet luopuvat, kun perhe kasvaa, aikaa koiralle ei enää ole. Todellisuudessa aikaa vaan pitää järjestää silloin koirallekin. Allergiatkaan eivät nykytutkimuksen mukaan ole syy luopua koirasta, oikeastaan nykyään tutkimusten perusteella allergisille suositellaan lemmikkiä allergian siedätyksen vuoksi. (Aiheesta on mielenkiintoinen juttu uusimmassa Koiramme-lehdessä.)
Hyvä syy on tietenkin koiran sairastuminen niin vakavasti, että koiran pitäminen elossa olisi eläinrääkkäystä. Fiksu omistaja ymmärtää päästää myös irti rakkaasta lemmikistään kun sen aika on.
Pitäisikö koirasta luopua silloin kun sen kanssa omistaja ei koe pärjäävänsä? Tämä on vaikea kysymys. Joissakin tapauksissa varmasti kyllä, koiralla on parempi olla osaavammissa käsissä. Joissakin tapauksissa taas omistajalle riittää koiran koulutukseen ohjeiden ja avun saaminen. Liian helpolla ei saa omistaja päästä itseään, vaan tulee ensin hakea apua koiran hallittavuuteen - eikä vaan laittaa koiraa monttuun tai kiertoon.
Jos nyt tulisin raskaaksi, ja saisin kolmoset ja mies lähtis lätkimään... Voipi olla että koiralle ei jäisi paljoa aikaa, ja joutuisin luopumaan mahdollisesti siitä. Kumpaakaan näistä en toivo, mutta niinkin voi käydä! Raskautta kyllä yritämme, mutta muuta tuosta en toivo kohdalleni!:)
Eli silloin luopuisin koirasta ajanpuutteen vuoksi.
Sitten kun koiran pito ei enää vastaa tarkoitustaan voi koirasta luopua. Koiran tulee tuoda iloa omistajansa elämään. Jos se ei enää sitä tuota ja omistamisesta tulee taakka, on syytä luopua koirasta. Koirahan on kuitenkin vain ja ainoastaan lemmikkieläin.
Koira ei ole vain ja ainoastaan lemmikkieläin, vaan tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä pysyäkseen terveenä. Hyvässä kunnossa noin yleistasolta ovat ainakin rekikoirat, joiden terveydestä ollaan saatu pidettyä melko hyvää huolta edelleen sekä tarkalla jalostuksella että liikunnalla.
Mutta mitä koiralle sitten tehdään, jos siitä on luovuttava? Tärkeämpää on, että omistaja tuo iloa koiran kuin koira omistajan elämään. Omistajahan koiransa on valinnut, eikä koira omistajaansa.
Itsekkin jouduin luopumaan koirastani, mutta siskoni otti koiran mielellään itselleen. Syitä voi kuulla vaikka minkälaisia, mutta ehkä parhaimmat syyt luopumiseen ovat: Allergia, ajanpuute, rahalliset vaikeudet koiran elättämiseen. Mutta kaikkia syitä ei tarvitse ymmärtää, esim. Sopeutumisvaikeudet..
Mulla oli koira jonka jo pentuna huomasin olevan liian vihainen, olikohan perimässä vikaa tai missä lie,
se oli rotukoira mutta ei papereita, ostin sen aika omituiselta kasvattajalta.
Koira tuli kokoajan vain vihaisemmaksi ja sen kanssa piti olla tosi tarkka, onneksi ei koskaan mitään pahenpaa sattunut. Moni kysyi, etkö pelkää että se joskus puree sua todella, vastasin aina, ei se mua
tosissaan pure.
sitten koira oli jo yli 12v ja kuuro. kuuroksi tulon jälkeen se alkoi tulla entistä vihaisemmaksi.
se yskikin aika pahasti ja olin tilannut lääkärin jos yskälle voisi tehdä jotain, sitten tultiin aamulenkiltä
ja otin siltä valjaita pois, kun se nappasi mua niin että huuli halkesi, oli pakko mennä lääkäriin saman tien.
Olin vihainen, surullinen ja kun meillä oli sitten lääkriin aika sattumalta samana päivänä, päätin lopettaa sen, saihan se onneksi elää pitkän, rakastavan elämän vaikka olikin aika omituinen poika.
Olen kyllä ikävöinyt sitä todella, oli meillä ihaniakin hetkiä.