On kauan siitä kun kävin täällä palstalla katsomassa ja jättämässä itsestäni jonkun jäljen, jota vastaan toiset sitten saattoivat hyökätä. Pidän yhä blogiani, jonka aloitin tammikuussa ja olen kait kirjoittanut sinne jotain 140 artikkelia enemmän tai vähemmän pysyen aborttiasiassa. Kun kirjoittaa abortista niin mukaan mahtuu koko elämä sillä abortti liittyy aina johonkin jollakin tavoin vaikeaan elämäntilanteeseen.
Lauantaina on Pyhäinmiestenpäivä ja olen ehdotellut, että ihmiset sytyttäisivät kynttilöitä myös abortoitujen muistoksi. Viime joulukuussa Viattomien lasten päivänä sytytettiin noin 630.000 vuosina 1950-2008 abortoidun ihmisenalun muistoksi - he eivät elä täällä kansamme ja voisivat olla monelle rakkaita. Jokaista tuhatta lasta kohti sytytettiin punainen kynttilä ja syntyi valtaisa kynttilämeri.
Sytytä sinäkin tietämiesi abortoitujen ihmisenalkujen muistoksi kynttilä.
Lauantaina on Pyhäinmiestenpäivä ja olen ehdotellut, että ihmiset sytyttäisivät kynttilöitä myös abortoitujen muistoksi. Viime joulukuussa Viattomien lasten päivänä sytytettiin noin 630.000 vuosina 1950-2008 abortoidun ihmisenalun muistoksi - he eivät elä täällä kansamme ja voisivat olla monelle rakkaita. Jokaista tuhatta lasta kohti sytytettiin punainen kynttilä ja syntyi valtaisa kynttilämeri.
Sytytä sinäkin tietämiesi abortoitujen ihmisenalkujen muistoksi kynttilä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kukin tietenkin muistaa pyhäinmiesten päivänä tärkeimpänä pitämiään ihmisiä. Minulle esimerkiksi ne ovat itselleni rakkaat ihmiset, jotka ovat tosiaan olleet (tai ovat) monelle rakkaita - jotka olivat ehkä eläneet jo kauan ennen minua ja jotka ovat rakkaudellaan ja persoonallaan minuun tärkeän muistojäljen jättäneet. Koska tiedän, että heille muistaminen olisi ollut tärkeätä.
Jos sinä koet ventovieraiden alkiot muistamisen arvoisina ihan aidosti, ole hyvä. Mutta miksi rajoitat muistamisen siinä tapauksessa vain suomalaisiin abortoituihin alkioihin? Ja saavatko kiinnittymättömänä alkioinakin kuolleet omat kynttilänsä?
useimmiten kuolleet (/jääneet kiinnittymättä) luonnollisista syistä kuten keskenmenneetkin, eikä heitä ole abortoitu.
Onhan tuo nyt aikamoista syrjintää, jos kaikki tarkoituksella tapetut ihmisalkiot eivät olekaan tärkeitä ja muistamisen arvoisia, vaan niistä valikoidaan "muistamisen arvoiset" pelkän iän perusteella.
Mutta en siis ole kiinnostunut kanssasi inttämään, ettei SINUSTA ehkäisyssä tappamisessa ole mitään pahaa ja miksei SINUSTA juuri niiden kuolleiden ihmisten elämät olleetkaan yhtään tärkeitä :)
Aborttiväen egoismi ja ihmisten esineellistäminen ilmenee juuri siinä, että he antavat muille ihmisille arvoa ja ihmisarvoa sen mukaan, kuinka nämä hyödyttävät egoistin etuja.
jos sinusta ihmisen rakastaminen ja muistaminen hänen itsensä takia on egoistista ja esineellistämistä :)
Surku "läheisillesi".
olen aiemmin sanonut että on mahdotonta tietää paljonko alkioita kuolee siksi ettei kiinnittyneet ehkäisyn takia. Ja sinä väänetelet sen mielesi mukaisesti 'ei mitään pahaa' ja ettei olisi siksi muistamisen arvoisia :D
silti on yhtä merkityksellistä kuin abortissakin tapettujen? kai yhtä hyvin voi sytyttää kynttilän heidänkin muistolleen? Tai keskenmenoissa kuolleiden lasten muistoille? Tai kaikille niille, jotka hedelmöityshoidoista eivät hengissä selvinneet tai jäivät vaan käyttämättä?
vain niille läheisillesi, jotka kuolivat luonnollisesti?
aloituksessa taisi olla kyse nyt niistä jotka on surmattu, ts. kuolleet vääryyden uhrina.
Kyseessähän on ihmiselle hyvin luonnollinen perustarve.
Kun joku itselleen tärkeä ihminen kuolee, niin on oman mielenterveyden kannalta todella tärkeää, että surusta syntyy muisto ja että sitä muistoa vaalitaan. Kunnioittamisen arvoinen muisto syntyy vain vainajista joilla oli eläessään positiivista merkitystä ihmiselle, sen ei aina tarvitse olla ollut itseään hyödyttävää etua, vaan se voi olla hyvin monenlaista merkitystä, mikä toisella ihmisellä on eläessään ollut.
Ei todellakaan tarvitse olle egoisti tai muutakaan, että kokee luonnolliseksi ja tärkeäksi hoitaa suhteitaan vainajiin. Voisi sanoa, että jonkinlainen persoonallisuushäiriö on niissä, jotka eivät sitä koe tärkeäksi...
Olen sekä leski että orpo, enkä tunne pienintäkään tarvetta kipitellä sytyttämään kynttilöitä hautausmaalle. Varsinkaan yleisinä hautausmaapäivinä, jolloin ei edes parkkipaikkaa saa tungoksessa. Muulloin hautausmaat ovat mukavia paikkoja rauhallisiin kävelyhetkiin. Joskus sentimentaalisena hetkenä laitan kirkossa kynttilän puolisolleni.
Itse en ole kynttilää sytyttänyt vuosiin vainajan muistksi, johtuu siitä, että käyttämäni kynttilät ovat niin arvokkaita,e ttä polttelen niitä mielumin silmieni alla kuin hautuumailla. No joo... Kyllä mä jouluna musitelen edes mennetiä lemmikkejäni kun sysytän kynttilöitä pihaan, kynttilän liekki on kuitenkin niin hyvin kuvaava elämänsymboli: lemmikkini lämmittivät kuten liekki elämääni, myös liekki sammuu aikanaan, kunhan sen aika on.
Mä en tiedä mikä tilanne on nyt jouluna, kun ensimmäinen läheiseni on kuollut kesällä, siis ihminen, ehkä ensi jouluna sytytän kynttilän myös hautuumaalle.
lemmikkieläinten hautuumaalla olen käynyt hoitamassa hautoja ja silloin on se hetki kun juttelen ja konkreettisesti muistan edesmenneitä. Mutta kyllähän se varsinainen vainajan muistelu tapahtuu ihan arjessa, jostain asiasta tulee mieleen hyvät muistot ja niitä pysähtyy miettimään, nykyisin usein tirautan itkunkin (hormonin perkeleet)
Ei vainajan muistelun ja omien muistojen hoitamisen siis todellakaan tarvitse aina olla kynttilän sytyttämistä, kaunis ajatus ajaa saman asian varsin hyvin. Kynttilän sysytys on vain se meidän kulttuurimme perinteisin tapa kuvata muistelua.
En usko, että aloituksen ajatuskaan oli se, että poltetaan kynttilää abortoitujen alkioiden ja sikiöiden takia, vain kynttilöiden polttamisen riemusta, vaan se, että muistellaan vainajia, teki sen sitten konkreettisessa muodossa tai ei. Vainajien muistopäivähän ei ole alunperin ollut vain kynttilöiden myynnin edistämiskamppanja...
Kynttilöitä on paikallaan sytyttää abortissa suramutettujen lapsien muistolle. On kohtuullista, että iteskkyyden ja väkivallan uhrien muistoa kunnioitetaan ja heidän hukaan elämänsä hukkaan heittämistä surraan.
Toinen vastaava muistopäivä on viattomien lasten päivä.
On järkyttävää, että olemme rikkaassa Suomessa surmanneet mukavuusaborteissa 630 000 lasta.
miten paljon lapsia kuolee hedelmöityshoidoissa vain ihmisten itsekkyyden ja mukavuudenhalun tähden! Jotkut jopa suoraan tappavat ne lapsensa joita eivät tarvitsekaan, mutta melkein samahan sekin on, että tieten tahtoen luo lapsia, vaikka tiedetään miten iso osa niistä kuolee... Surullista...
suurin osa kuitenkaan, käsittääkseni hoitojakaan ei tarvisi tehdä ylenmäärin aina vaan uusia, jos elinkelpoisia alkioita olisi vaikka kuinka paljon! Eiköhän enin osa kuole ihan luonnollisesti heikkouteensa siellä maljalla (kuten naisen sisälläkin ennen kohtuun kiinnittymistä tai keskenmenoissa), tai sitten eivät selvinneet elossa siitä millä niille yritettiin antaa elämän jatkomahdollisuus, eikä suinkaan siksi että niitä ei enää tarvittu!
Jaaha.. voihan sen vääntämisen aloittaa taas keksimällä tällaisen kynttiläketjunkin :D
huomattavasti enemmän ihmisiä tällä hetkellä, jos ehkäisyä ei olisi käytetty 60-luvulta alkaen. Pistäpä kynttilä palamaan näidenkin ihmisten puolesta. Ja tosiaan, myös niiden, jotka ovat abortoituneet itsestään.
Ne itsestään abortoituneethan olisivat olleet vammaisia, joten mitä väliä niillä...?
ja ne ehkäisten kuolleet, eihän niistä olisi tiennyt olisiko ne hedelmöityneet vai ei, joten mitä väliä niistäkään. :)