eli siinä se jo oli tiivistettynä.
vastauksia ootellen
vastauksia ootellen
vanhemmat mitä arvostatte päivähoidossa, mitä odotuksia.
ykspphtaas
84168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksiköhän aihe ei vanhempia kiinnosta? Lasten hyvinvointihan on kuitenkin meille vanhemmille kaikkein tärkein asia. Luulisi että vanhemmilla olisi kaikenlaisia odotuksia ja että olisi tärkeä varmistua siitä että lasta hoidetaan tavalla joka vanhempia tyydyttää. Tätä kysymystä on kyselty aikasemmin eri muodossa,palstallakin, ja vastaanotto on ollut sama. Kuitenkin vanhemmat ovat erittäin tyytyväisiä päivähoitoon kaikissa suurissa valtakunnallisissa kyselyissä. Olisi todella mielenkiintoista kuulla mihin tarkalleen vanhemmat ovat tyytyväisiä.
kun negaa ei saa kuin selän takana ja positiivisitakaan ei puhuta, siis suoraan hoitajalle.
kysyi niin tai näin ei saa hymistelyä kummenpaa vastausta, tai ihan hyvää hoitoa, ollaan tyytyväisiä.
ei mitään toiveita mitä haluaisivat lapsensa kanssa tehtävän hoidossa päivällä tms.
Mä ainakin arvostan suoraa, rehellistä palautetta päivän tapahtumista niin hyvässä kuin negatiivisissa asioissa. On ihanaa kun päivähoidossa askarrellaan lasten kanssa, itse en sitä jaksa :(
Ihan perusoleminen ja leikki ja ulkoilu, sekä asialliset, lapsiin positiivisesti suhtautuvat hoitajat ovat kivoja juttuja. Myös tapakasvatus ruokapöydässä ja muutenkin on hienoa. Mä olen oikein tyytyväinen lapseni tämänhet´kiseen hoitopaikkaan.
Mistä en tykkää: kun kysyn lasta hakiessa, miten päivä meni, aina sama vastaus: ei erityistä. Tietenkään joka päivä ei voi asiaa ollakaan, eikä tarviikaan, mutta joissain paikoissa informaatiota ei saanut koskaan. Nykyinen lapsenio hoitopaikka on kuitenkin oikein hyvä.
Tosi kiva kun mielipeiteitä. Koska olen todella kiinnostunut asiasta haluaisin vielä tarkentaa että ymmärtäisin paremmin.
Päällimmäinen kysymys joka mieleen tulee on miten odotukset alle kolmevuotiaan kohdalla eroavat odotuksista isompien lasten kohdalla? Tai eroavatko ne mitenkään?
Askartelu ja virkkeellinen toiminta on asia jota vanhemmat tavallisesti arvostavat ja kaipaavat. Joka kieltämättä lapsen kehityksen kannalta on arvokas asia. Tärkeä on kuitenkin myös tiedostaa tosiasia että vasta kun lapsella on turvallinen ja hyvä olo ja kun tehtävät vastavat ikätasoa vasta silloin niillä on merkitystä.
Onko vanhemmilla riittävästi tietoa ja tuntemusta oman lapsensa turvallisuuden tunteesta ja oikeasta tuesta päivähoidossa? Oletteko käyneet tästä keskustelua hoitajan kanssa? Onko vanhemmilla selvä kuva siitä miten juuri heidän lapsensa kohdalla tämä tuki toteutuu.Miten lasta autetaan hankalien asioiden kanssa jne.Onko vanhemmilla ja hoitajilla yhteinen ja selkeä kuva lapsen kehitykseen liittyvistä tärkeistä askelista ja yhteisymmärrys siitä miten näitä kotona ja päivähoidossa tuetaan?
Myös hankalista asioista puhuminen hoitajan kanssa on tärkeää, silloinhan ehkä pystytään yhdessä ymmärtämään ja auttamaan lasta. Vastauksessai ilmaisit tyytymättömyytesi mitäänsanomattomiin lapsen päivän kuvauksiin sekä tarpeen saada kuulla enemmän. Tämä tunne ja tarve on hyvin yleinen vanhempien kohdalla samalla kun hoitajien näkökulmasta ollaan huolissaan siitä etteivät vanhemmat ole lapsensa asioista riittävästi kiinnostuneita, että kasvatusvastuu on liikaa luisumassa päivähoidolle. Tässä kohtaa siis huoli on molemminpuolinen.
Voitanee tästä päätellä ainakin että jokin mättää pahasti vanhempien ja päivähoidon yhteistyössä.
No sitä että aikuinen on läsnä. Kyllä sen huomaa miten tärkeiksi päiväkodin tädit tulee lapsille, heistä puhutaan kotona ja askarrellaan kortteja ym. Toivon ettei olisi niin kiire ettei ehditä huomioida lasta. Kaiketi aika paljon leikkivät lapset keskenäänkin, että en tarkota että koko ajan pitäis siinä lapsen kintereillä juosta. Mutta silloin kun lapsi sitä tarvitsee.
Lapsen hyvinvoinnin kannalta hoitajien riittävä läsnäolo on edellytys sille että lapsi kestää pitkän, usein hälyisen päivän ilman vanhempia. Mitä piennemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän apua, läsnäoloa ja tukea tämä tarvitsee, kun on vielä niin avuton. Olen aika varma myös siitä että jokainen äiti pitää tärkeänä että päiväkodin aikuiset ovat riittävän läsnä että pystyisivät lasten tarpeet näkemään ja niiden kanssa auttamaan. Toinen asia on sitten se miten otetaan selvää siitä miten se päivän aikana hoitajilta onnistuu. Mitkä asiat ehkä häirinneet ja miten yritetty lasta kaikesta huolimatta tukea. Tuntuu jotenkin siltä että äideillä on aika epäselvä kuva näistä lapsen arkeen liityvistä seikoista tässä kohtaa. Olisi ehkä tärkeä ihan avoimesti ottaa puheeksi hoitajan kanssa miten päivän aikana on ollut hankalaa tai miten kivaa lapsella on hoitajan kanssa ollut. "Ei mitään erityistä" antaa vanhemmille hyvin vähän tuntumaa siitä miten lapsen päivä on menneyt ja miten hyvä tai huono olo lapsella ollut, mihin se on liittynyt jne.
Uskon että varmaankin on hoitopaikkoja joissa riittävästi tätä kekustelua käydään mutta myös liian usein keskustelu jää pinnallisesksi eikä paljoakaan auta vanhempia pysymään kiinni lapsen arjessa. Saattaisi olla parempi kysymys kuin "miten päivä on mennyt?" vaan "miltä lapsesta on tänään tuntunut". Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää hoitajan riittävää läsnäoloa ja antaa vanhemmille eväitä keskusteluun lapsen kanssa kotona.
Päiväkodeissa kerrotaan usein vanhemmille mitä lapsi on tehnyt mutta harvemmin miltä tästä on tuntunut. Lapset tarvitsevat vanhempien apua juuri tunteiden kanssa jotka liittyvät erossaoloon ja sen aikaisiin tapahtumiin.
Seurasin eräässä päiväkodissa pienen taaperon olemista. Taaperolle paikka oli vielä aika uusi, aikuiset eivät vielä olleet tuttuja ja turvallisia. Lapsi oli päivän alussa aktiivinen ja iloinen mutta muuttui hiljalleen vakavemmaksi ja hiljaisemmaksi. Hoitaja otti lapsen syliin ja antoi tutin. Lapsen katse oli poissaoleva ja surullinen. Lapsi ei kiukutellut eikä mitekään häirinnyt oli selvästi vaan onneton ja tarvitsi äitiä.
Pitkän päivän jälkeen kun äiti tuli hakemaan ja tiedusteli miten päivä oli mennyt, hymyili hoitaja äidille ystävällisesti ja totesi "ihan hyvin." Kun jälkeenpäin kyselin hoitajalta oliko tämä huomannut miten onneton lapsi oli päivän aikana ollut. "Kyllä vaan, ihan sydäntä särki, mutta enhän sitä äidille voinut kertoa, hänelle olisi tullut niin paha olo". Hän totesi.
Yhdessä asiaa enemmän pohdittuamme ymmärisimme miten tärkeätä olisi ollut kertoa äidille taaperon ikävästä,olismme silloin antaneet mahdollisuuden äidille auttaa ja lohduttaa.
Ja minulle tuli todella turvaton olo jättää hänet sinne aina hoitoon, koska kommunikaatiokin oli hoitajien kanssa TODELLA huonoa.... Kun kysyin että miten tänään on mennyt, vastaus oli vain että hän on huutanut, ja vastaus oli siinä!!! Ja myöhemmässä vaiheessa ruvettiin minulle (äidille) v****lemaan lapsen kautta, sekä suoraan, ja siihen loppui lapseni kohdalla sen hoitopaikan tarina!!! Palasimme vanhaan IHANAAN hoitopaikkaan, jossa tällaisia ongelmia ei ollut ikinä, sain hienosti tietoa päivistä, ja kun vanhemman ja hoitajan välille syntyy vähän niin kuin ystävyyssuhde, on vanhemman helpompi luottaa hyvään hoitoon!!!
Arvostan myös hoidossa sitä, että on siinä määrin tekemistä, että ei tule tekemisen puute ja äitiä ikävä, ja tietenkin se että se tekeminen on vaihtelevaa.... Meidän päiväkodissa oli sauna, se oli aivan ihana juttu =)
Pidän myös siitä että juhlapyhien teemoja otetaan huomioon ja järjestetään ohjelmaa senkin mukaan...
Mutta lähinnä tärkein on varmaan se että vanhemmalle tulee hoitajista tunne, että he ovat vastuuntuntoisia, oikeudenmukaisia, huolehtivaisia ja omantunnon omaavia....
Mulla tyttö eskarissa ja lopun päivää päivähoidossa. Alotti syksyllä, sitä ennen ei ole ollut päiväkodissa. Onneks mun ei tarvinnu viedä aikasemmin. Hyvin tuun juttuun kaikkien henkilökuntaan kuuluvien kanssa, kysyn päivittäin heiltä ja tytöltä että miten on päivä sujunu. Muutakin höpistään hoitajien kanssa jos on tilaisuus, yleensä nauraa hörötetään joten tosi mutkattomat välit on.
Tyttö kertoo toki paljon yksityiskohtasemmin asioista, esim pari kertaa ollu jotain pientä kärhämää lasten kesken, jotka jääny lapselle mieleen. Puidaan sitten ne yhdessä kotona läpi.