Olen vähän päälle nelikymppinen ja epäilen, että elimistöni alkaa harjoitella vaihdevuosia varten, koska ennen kellontarkat menkat tulevat kolmen viikon välein, sitten on viikko tiputtelua ja viikko karmeaa pms:ää ja taas menkat. Tai sitten väliä on seitsemän viikkoa ja alan jo epäillä Pyhän Hengen olleen asialla toisenkin kerran ihmiskunnan historiassa.
Vatsa ja rinnat turpoavat turpoamistaan. Paino nousee, vaikka liikun enemmän ja syön vähemmän kuin ennen. Mikään ei koskaan ole oikein hyvin, vaikka tarkemmin ajatellen mikään ei ole kovin huonosti. Tekisi mieli kuristaa tyhmät miehet ja marketissa kirkuvat räkänokat. Yhtäkkiä poskia saattaa alkaa kuumottaa missä ja milloin tahansa eikä punoitus ja kuumotus laske millään konstilla. Paniikkihäiriöstä tai allergisesta reaktiosta ei ole kysymys.
Olen alkanut heräillä keskellä yötä enkä saa enää unta. Unohtelen asioita. Pikkuesineet (avaimet, silmälasit, kynät) putoavat noin vain käsistä.
Päänahka kutiaa, hiukset lentelevät sähköisinä tuulien teitä, vaikka mitä mömmöjä niihin käyttäisin. Iho on muuttunut pintakuivaksi, mutta näppyjä pukkaa. Juonteita tuntuu ilmestyvän naamaan yhdessä yössä.
Seksiä tekisi mieli koko ajan ja toisaalta pelkkä ajatuskin ällöttää. Välillä alapää on niin kuiva, että narisee, välillä vuotaa pikkarit märiksi ilman mitään innokkaita ajatuksia. Koko ajan tuntuu olevan pissahätä. Ostosreissut pitää hoitaa niin, että vessa on koko ajan lähellä ja ainakin kerran kesken elokuvan pitää poistua.
(Kaiken lisäksi lääkärit ja opettajat ovat alkaneet näyttää niin kakaroilta, etteivät millään voi vielä olla edes ylioppilaita ja kaupungilla vastaan kävelee kummallisen nuoria pikkulasten vanhempia.)
Eipä tälle kukaan täällä mitään voi. Tekisi vain niin hyvää kuulla, että muillakin on jotain samankaltaista. Ja että keski-iässä on jotain kivaakin. 50-60 -vuotiaat tuttavani nauravat, ettei tämä vielä mitään, nuoremmat katsovat kuin mielipuolta.
Vatsa ja rinnat turpoavat turpoamistaan. Paino nousee, vaikka liikun enemmän ja syön vähemmän kuin ennen. Mikään ei koskaan ole oikein hyvin, vaikka tarkemmin ajatellen mikään ei ole kovin huonosti. Tekisi mieli kuristaa tyhmät miehet ja marketissa kirkuvat räkänokat. Yhtäkkiä poskia saattaa alkaa kuumottaa missä ja milloin tahansa eikä punoitus ja kuumotus laske millään konstilla. Paniikkihäiriöstä tai allergisesta reaktiosta ei ole kysymys.
Olen alkanut heräillä keskellä yötä enkä saa enää unta. Unohtelen asioita. Pikkuesineet (avaimet, silmälasit, kynät) putoavat noin vain käsistä.
Päänahka kutiaa, hiukset lentelevät sähköisinä tuulien teitä, vaikka mitä mömmöjä niihin käyttäisin. Iho on muuttunut pintakuivaksi, mutta näppyjä pukkaa. Juonteita tuntuu ilmestyvän naamaan yhdessä yössä.
Seksiä tekisi mieli koko ajan ja toisaalta pelkkä ajatuskin ällöttää. Välillä alapää on niin kuiva, että narisee, välillä vuotaa pikkarit märiksi ilman mitään innokkaita ajatuksia. Koko ajan tuntuu olevan pissahätä. Ostosreissut pitää hoitaa niin, että vessa on koko ajan lähellä ja ainakin kerran kesken elokuvan pitää poistua.
(Kaiken lisäksi lääkärit ja opettajat ovat alkaneet näyttää niin kakaroilta, etteivät millään voi vielä olla edes ylioppilaita ja kaupungilla vastaan kävelee kummallisen nuoria pikkulasten vanhempia.)
Eipä tälle kukaan täällä mitään voi. Tekisi vain niin hyvää kuulla, että muillakin on jotain samankaltaista. Ja että keski-iässä on jotain kivaakin. 50-60 -vuotiaat tuttavani nauravat, ettei tämä vielä mitään, nuoremmat katsovat kuin mielipuolta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
esivaihtareilta kuulostaa. niin niin tutulta.
olen itse juuri saanut tämän mieltä lämmittävän diagnoosin gyneltä.
paradoksaalista sinänsä, mutta kyllä lämmitti, koska epäilin jo
sairastuneeni vakavamminkin...
mutta tietysti kannattaa aina käydä tutkituttamassa ja kokeissa,
että sulkee pois kasvaimet ym. mieltä painamasta..
voimia sinulle!
selvä tapaus. Tuollaistahan se juuri on.