Tilanne on tämä: 3-vuotias tyttäremme muutti tänään omaan huoneeseen nukkumaan, nukkuu yleensä ihan hyvin ilman yöheräilyjä, mutta JOS hän herää, olisiko parempi käskeä tulemaan herättämään äiti vai huutaa sängystä hätäänsä?? Itse olen nimittäin niin sikeäuninen, että pelottaa jo valmiiksi kuinka kuulen jos lapsi huutaa yöllä...huoneiden ovet jätämme toki auki ja ei välimatkaakaan ole kuin n.5m , mutta silti, onko turvallista käskeä lasta tulla herättämään minut??
Omaan huoneeseen
uskallanko nukkua
2311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
omani oli aikoinaan 2,5 vuotias kun sai oman huoneen ja laitasängyn. Minäkin oli olevinani niin sikeäuninen etten muka olisi kuullut pikkumiestä. Omani kohalla ei poika suostunut nukkumaan nätisti jos huoneen ovi oli auki, kiinni piti laittaa. Itsekin mietin samaa silloin että opetanko huutamaan sängystä vai tuleeko hakemaan mut. En sitten kerinnyt kunnolla miettimään kun ekana yönä tassutteli kertomaan että pissa tuli. Pienen yövalon jätin eteiseen näyttämään tietä, ettei vaan kompastuta mihinkään. Tämä siis toimi meillä, kokeile itse mikä toimii teillä.
Meillä kans 3v, joka omassa huoneessaan. Aiemmin olimme ovet vastakkain, joten meidän vanhempien viereen kömpiminen oli helppoa. Nyt vaihdoimme hieman huonejärjestystä ja huoneet ovat pidemmän matkan päässä toisistaan. Ensimmäisenä yönä kans mietin, heräänkö, jos hän huutaa, tai jos lähtee tulemaan, joutuuko pimeässä paniikkiin, jos "eksyy" matkalla. Tästä syystä jätin ovet tietenkin auki ja lisäksi matkalle valopilkkuja, akvaarion valon jne. Mutta todella hyvin on mennyt tämä noin viikon verran. Lähes joka yönä poika on tassutellut sänkyymme, ja onkin käynyt niinpäin, että kun vastapäisessä huoneessa (ja tätä ennen meidän huoneessa, mutta omassa sängyssä) hän herätessään itki ja istui sängyssään ja tavallaan odotti sitä, että äiti/isi tulee lohduttamaan. Niin nyt ilmeisesti olettaa sen olevan turhaa ja herätessään hipsii heti viereemme niin, että en moneneakaan yönä ole edes herännyt siihen. Aamulla vasta olen huomannut, että sänkyyn on kömpinyt yksi "ylimääräinenkin" :) Eli lopputulos on se, että sekä me vanhemmat nukumme hyvin (mikä tietty ei ole pääasia, mutta ihan mukavaahan se on :) ja toisaalta poikakin nukkuu paremmin huolimatta siitä, että herätessään nousee sängystään ja tulee viereemme. Aikaisemmin nimittäin itku ja hänen rauhoittelunsa kesti kauemmin kuin nyt ja usein uni jatkui levottomana loppuyönkin. Nyt jatkaa heti uniaan meidän vieressä ja sikeästi. Johtunee siitä, että tavallaan herää kunnolla, ja mahdolliset pahat unet unohtuu helpommin, kuin jos vain vähän havahtuu, alkaa itkeä eikä herää kunnolla.