Olisko täällä kissapalstalla hyviä neuvoja?
otin luokseni 2 täysin villiä, oman arvion mukaan n. 16-19 viikkoista kissanpentua, emo heitteille jätetty villiintynyt kissa, joka ei päästä ihmistä 10 metriä lähemmäs. pennut otin kiinni itsetehdyllä loukulla. haluan antaa näille kulkureille toisen mahdollisuuden, vaikka tiesin alusta alkaen, kuinka vaikeaa se tulee olemaan.
kesytys prosessissa olemme edistyneet, vaikkakin pikkuhiljaa. kisut tarvitsevat paljon aikaa tottua ihmisiin ja "kummallisiin" ääniin. esim. askeleet ja aivastus ajavat pelokkaat kisut piiloihinsa.
toiseen pennuista saan yhteyden, se jopa kehrää silityksistä ja tulee syliin, mutta toiseen ei saa mitään kontaktia. se pelkää ihan älyttömästi. se ei haistele sormia/ kättä joka tarjoaa herkkuja, vaan tuijottaa pelokkaasti silmät suurina. kun sitä pääsee hieman silittämään, en tiedä että pitääkö se silityksestä vai ei, sillä se ei näytä kehonkielellä tunteitaan. on vain paikallaan ja tuijottaa minua. se ei ole ollenkaan utelias, ja voi kyhjöttää vaikka koko päivän kaapin takana piilossa jos se on näin päättänyt..se ei syö eikä tee tarpeitaan hiekkalaatikkoon ihmisen ollessa samassa huoneessa/näköetäisyydellä. se kävelee selkä matalana, luihun näköisenä (varmaan ajattelee ettei hän tule nähdyksi kun menee selkä kyyryssä).
nämä sisarukset ovat aivan kuin yö ja päivä, toinen on hyvin utelias (vaikkakin arka vielä silloin tällöin) ja toinen hyvin pelokas. olen yrittänyt käyttää hyväksi tätä toisen kisun uteliaisuutta ja yhä lisääntyvää ihmisrakkautta ja paijannut sitä suuriin kehräyksiin asti toisen kisun katsellessa vierestä, mutta sekään ei tunnu tätä pelokasta kisua auttavan.
onko teillä antaa joitakin hyviksi todettuja vinkkejä tämän pelokkaan kisun kesyttämiseksi?
otin luokseni 2 täysin villiä, oman arvion mukaan n. 16-19 viikkoista kissanpentua, emo heitteille jätetty villiintynyt kissa, joka ei päästä ihmistä 10 metriä lähemmäs. pennut otin kiinni itsetehdyllä loukulla. haluan antaa näille kulkureille toisen mahdollisuuden, vaikka tiesin alusta alkaen, kuinka vaikeaa se tulee olemaan.
kesytys prosessissa olemme edistyneet, vaikkakin pikkuhiljaa. kisut tarvitsevat paljon aikaa tottua ihmisiin ja "kummallisiin" ääniin. esim. askeleet ja aivastus ajavat pelokkaat kisut piiloihinsa.
toiseen pennuista saan yhteyden, se jopa kehrää silityksistä ja tulee syliin, mutta toiseen ei saa mitään kontaktia. se pelkää ihan älyttömästi. se ei haistele sormia/ kättä joka tarjoaa herkkuja, vaan tuijottaa pelokkaasti silmät suurina. kun sitä pääsee hieman silittämään, en tiedä että pitääkö se silityksestä vai ei, sillä se ei näytä kehonkielellä tunteitaan. on vain paikallaan ja tuijottaa minua. se ei ole ollenkaan utelias, ja voi kyhjöttää vaikka koko päivän kaapin takana piilossa jos se on näin päättänyt..se ei syö eikä tee tarpeitaan hiekkalaatikkoon ihmisen ollessa samassa huoneessa/näköetäisyydellä. se kävelee selkä matalana, luihun näköisenä (varmaan ajattelee ettei hän tule nähdyksi kun menee selkä kyyryssä).
nämä sisarukset ovat aivan kuin yö ja päivä, toinen on hyvin utelias (vaikkakin arka vielä silloin tällöin) ja toinen hyvin pelokas. olen yrittänyt käyttää hyväksi tätä toisen kisun uteliaisuutta ja yhä lisääntyvää ihmisrakkautta ja paijannut sitä suuriin kehräyksiin asti toisen kisun katsellessa vierestä, mutta sekään ei tunnu tätä pelokasta kisua auttavan.
onko teillä antaa joitakin hyviksi todettuja vinkkejä tämän pelokkaan kisun kesyttämiseksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
emo niin teet eläinsuojelutyötä.
koitettu on mutta se on ovelampi kuin minä! :)
Luulen, että se ottaa vain aikaa. Arempi pentu ei ehkä koskaan tule olemaan sylikissa, mutta varmasti ajan kanssa kesyyntyy enemmän. Hyvä jos toinen edes on kesy niin voi ottaa kaverista mallia! Aikaa aikaa ja aikaa.
Onko sinulla kissoja ennestään? Aikuisen kesyn kotikissan malli olisi pennuille hyvä esimerkki. Aikaa kesyyntymiseen menee ja voi mennä todellakin kauan, vuodenkin verran joten kärsivällisyyttä vaan:)!
Toimi kissojen ehdoilla, älä ainakaan yritä väkisin kesyttää. Rauhallinen puhelu kissoille ja vaikka vaan samassa huoneessa lattialla kirjan lukeminen voi auttaa kesyyntymisen edistymisessä. Vaakatasossa ihminen ei ole niin pelottavan näköinen kuin seisaaltaan. Yritä makupalojen avulla houkutella mahdollisimman lähelle kättä, mutta vaikka pikkukissa ottaisikin kädestä makupalan, älä esim. yritä silittää pikkuista väkisin tai napata syliin.
Tuossa muutamia vinkkejä ja hienoa, että toisen kissan kanssa oletkin jo edennyt. Kaikista kissoista ei tosiaan tule ikinä sylikissoja vaikka olisivat pienestä asti totutettu ihmiseen ja toiset säikkyvät enemmän kuin toiset. Kyllä sitten huomaat sen kun olet luottamuksen pentuihin saanut.
Onnea kesyynnyttämiseen ja tosiaan emo kannattaa loukuttaa myös jos mahdollista ja kiikuttaa se lähimpään ja luotettavaan asiantuntevaan löytölään, jossa osaavat sanoa voiko sille yrittää etsiä kotia vai onko jo liian viiliintynyt.
P.s Olethan muistanut madottaa pikkukissat;)!
Luin viestisi vähän puolihuolimattomasti.
Semmoinen tuli vielä mieleen, että oletko käynyt pikkukissojen kanssa jo eläinlääkärissä?
Mikäli, et kannattaa varata aika mahdollisimman pian. Toisen kissan käytöksen saattaa selittää myös se, että sillä on jokin sairaus esim. virtsatietulehdus tai paljon sisä-ja ulkoloisia. Ei välttämättä mitään kovin vakavaa.
Jos pikkusella on tosiaan huonon kunnon vuoksi paha olla voi se myös hidastaa kesyyntymistä.
"Aikuisen kesyn kotikissan malli olisi pennuille hyvä esimerkki."
Tällä keinolla toinen kisuista on kesyyntynyt hyvin :)
"Toimi kissojen ehdoilla, älä ainakaan yritä väkisin kesyttää. Rauhallinen puhelu kissoille ja vaikka vaan samassa huoneessa lattialla kirjan lukeminen voi auttaa kesyyntymisen edistymisessä. Vaakatasossa ihminen ei ole niin pelottavan näköinen kuin seisaaltaan. Yritä makupalojen avulla houkutella mahdollisimman lähelle kättä, mutta vaikka pikkukissa ottaisikin kädestä makupalan, älä esim. yritä silittää pikkuista väkisin tai napata syliin. "
olen huomannut että hiiiitaaat liiikkeeet auttaa, ja tuo että lähestyy jutellen hiljaisella äänellä kissan tasolta. kesympi kaveri tulee mielellään hakemaan herkkuja suoraan kädestä, toinen ei edes haista mitä minulla olisi tarjottavana, mutta jatkan silti yrittämistä :)
"Onnea kesyynnyttämiseen ja tosiaan emo kannattaa loukuttaa myös jos mahdollista ja kiikuttaa se lähimpään ja luotettavaan asiantuntevaan löytölään, jossa osaavat sanoa voiko sille yrittää etsiä kotia vai onko jo liian viiliintynyt."
kiitos, sitä tarvitaan, ja kärsivällisyyttä myös :) loukuttamista yritetty, mutta emo ovelampi kuin minä. luulen, että se on liian villiintynyt, käytöksestä päätellen se ei ole ikinä ollut ihmistä 10 metriä lähempänä, eikä sillä taida olla kovin hyviä kokemuksia ihmisistä, taikka sitten se on oikein villiintyneen kissan jälkeläinen, joka on opettanut sitä varomaan ihmisiä.
"P.s Olethan muistanut madottaa pikkukissat;)! "
ei ongelmaa, leikkeleen välissä matolääke kelpaa molemmille ;) arempi vain syö "matoleikkeleensä" piilossa, toinen syö kädestä ja vielä kehrää päälle, tykkää ilmeisesti matolääkkeestäkin :)
en ole käynyt, toinen olisi kyllä jo siihen valmis, mutta arempi hyppisi varmasti pitkin seiniä jos edes yrittäisin viedä eläinlääkärille, se ei hyväksy yhtään vierasta ihmistä lähelleen.
ajattelin viedä molemmat sitten, kun tämä arempi on hieman kesyyntynyt. terveiltä molemmat vaikuttavat, että ainakaan hätää ei ole :)
nyt munki tekee mieli vauva kisuu jostai löytöeläinkodist :) Ai niin btw. kyllä sen emukisunkin kiinni saa, jos on vain kärsivällisyyttä ja jaksat vaan laittaa syöttiä loukkuun, aikaa voi vaatia, mutta jos kärsivällisyytesi riittää niin ei mahdotonta. Nimimerkillä villikisun jos toisenkin kesyttänyt :) Ja kyllä villikiisun pennustakin saa kivan kaverin pitkällä koulutuksella/kesytyksellä, itselläni oli kymmenen vuotta kisu joka oli alkujaan villikissa, mutta ajan kanssa se siitä sitten..Eli älä luovuta!
se on kyllä hienoa antaa näille kissoille toinen mahdollisuus, ja sitten se on kaikkein palkitsevinta kun saat voitettua villikissan luottamuksen! :)
Heippa, meillä ihan sama tilanne. Meille tulivat sisarukset, uros ja naaras pari kuukautta sitten. Uros on sellanen nallukka. Hyvin nopeesti saimme kontaktin ja nyt se on ihan kesy. Osaa vaatia ruokaa, ja voi pyöritellä ja paijailla.
Narttu onkin toinen homma. Nyt parin viikon aikana on uskaltanut tulla keittiöön lähelle kun annan ruokaa, eikä säiky kun kävelen ohi tai tuun viereen makaamaan. Pari kertaa olen saanut (kun toinen vähän unenpöpperössä tai väsynyt, eli puolteholla) rapsuttaa kunnolla ja jopa vienoja kehräysääniä purputellut. Muutoin, ei voi silittää kuin tuolloin. Kiinni ei saa millään. Nyt ottaa jo ruokaa kädestä. Kärsivällisyys se on jutun juoni.
Me tehtiin se virhe, että aika aikaisin vietiin ne lekuriin, rokotuksiin ja madottamiseen ja tuo narttu joka mun mielestä silloin oli vähän lämpenemässä, sulkeutui täysin. Eli koko prosessi piti aloittaa uudelleen.
Suosittelen myös puhumista, lähelle tuloa ilman että edes yrittää mitään. Semmosta käytöstä, että kissa tuntee, ettei sille tehdä mitään, vaikka ihminen onkin ihan vieressä. Se on luottamuksen rakentamista. Voi olla ettei tuosta nartusta tule koskaan sylikissaa, muttei tarvikkaan. Ja niin, leikitys on tositosi tärkeetä. Sen tiimellyksessä pennut usein unohtaa pelätä. Sen varjolla voi myös laittaa kissan ns. koskemaan suhun tai välillä ihan hennosti hipaista arempaa kissaa että tottuu. Teen vieläkin sitä, että aina aamuisin ja jos oon jossain ollut, matelen nartun luo, ja laitan sormen sen eteen, että se pääsee haistaan. Se on vaan hassua, kun usein se näyttää siltä, että tunkee neneän ihan mun sormeen kiinni, ja ihan kuin kotvan kuluttua muistaisi että ainiin hyi, tuo oli se ihminen.
Hyvin se menee, eli mielenkiintoisia tutustumishetkiä. Onneksi niillä on turvaa toisistaan. SE voi myös olla syy miksei niin helposti kesyynny... ruokaa piisaa ja rakas sisar vierellä... hiukkalaatikkokin on puhtaana ja pehmeä nukkumapaikka... miksipä sitä nuihin ihmisolentoihin tutustumaan :DD