Älä ota liikaa itseesi, vaan yritä miettiä muitakin asioita.
0Äänestä
Ermiina
elämä jatkuu jonkin ajan kuluttua paremmissa merkeissä.Olen tällä hetkellä niin uupunut,niin uupunut. Nukuin eilen melkein puoli päivää.Itku on niin herkässä etten ilman ilimääräistä masennuslääkettä pärjää nyt.Mutta se lääke väsyttää ja olen melkoisenkin tokkurassa.Tokkurassa istun ja luen ja yritän olla nyt hereillä.Vaikka on keskiyö ja aamuyötä mennään. Popsin viinirypäleitä,jotta ne saattaisivat hieman piristää.
Tämä on niin kova isku misnulle. niin kova. En osaa sanoin kuvata. Sellanen olo kuin en tajuaisia tehdä nyt mitään saadakseni surun ja murheen ja järkytykseni pois. Olen vain,..., en saaoikien mitään tehtyä.
Ylimääräisesti olen nyt ottanut lääkettäni, koska kaupungille enkä mihinkään voi mennä muuten. Itku tulee. Ihan kuin syy lolisi minun, että psykoterapeuttini kuoli. Olinkohan liian raskas hoidettava hänelle?Totta tuo asia ei ole,mutta jotenkin olen syyllistänyt itseäni.Enkä saa ajatuksiani pois niistä viimeisistä asioista,joita puheltiin ja joiden asioiden parissa tiisviisti mietimme ja keskustelimme elokuussa. Ja nin kauan kun tunsimme toisemme ( 16 vuotta ). Voi tätä surua ja avuttomuuden tunnetta. Kuin en jaksaisi lähteä elämässäni tämän surun ja ikävän kanssa eteenpäin.Oi voi,...näitä elämän kolhuja.Nyt minä kohta itken ja ulisen niin ettei loppua näy.
0Äänestä
wtf,,,
Ermiina kirjoitti:
elämä jatkuu jonkin ajan kuluttua paremmissa merkeissä.Olen tällä hetkellä niin uupunut,niin uupunut. Nukuin eilen melkein puoli päivää.Itku on niin herkässä etten ilman ilimääräistä masennuslääkettä pärjää nyt.Mutta se lääke väsyttää ja olen melkoisenkin tokkurassa.Tokkurassa istun ja luen ja yritän olla nyt hereillä.Vaikka on keskiyö ja aamuyötä mennään. Popsin viinirypäleitä,jotta ne saattaisivat hieman piristää.
Tämä on niin kova isku misnulle. niin kova. En osaa sanoin kuvata. Sellanen olo kuin en tajuaisia tehdä nyt mitään saadakseni surun ja murheen ja järkytykseni pois. Olen vain,..., en saaoikien mitään tehtyä.
Ylimääräisesti olen nyt ottanut lääkettäni, koska kaupungille enkä mihinkään voi mennä muuten. Itku tulee. Ihan kuin syy lolisi minun, että psykoterapeuttini kuoli. Olinkohan liian raskas hoidettava hänelle?Totta tuo asia ei ole,mutta jotenkin olen syyllistänyt itseäni.Enkä saa ajatuksiani pois niistä viimeisistä asioista,joita puheltiin ja joiden asioiden parissa tiisviisti mietimme ja keskustelimme elokuussa. Ja nin kauan kun tunsimme toisemme ( 16 vuotta ). Voi tätä surua ja avuttomuuden tunnetta. Kuin en jaksaisi lähteä elämässäni tämän surun ja ikävän kanssa eteenpäin.Oi voi,...näitä elämän kolhuja.Nyt minä kohta itken ja ulisen niin ettei loppua näy.
sääli ittees siellä. sun terapeuttis perheellä ja muilla läheisillä varmasti vaikeempaa.
0Äänestä
Ermiina
wtf,,, kirjoitti:
sääli ittees siellä. sun terapeuttis perheellä ja muilla läheisillä varmasti vaikeempaa.
oikeessa.Pääsisikin pois tästä surusta niin olisi hyvä. Masennuksen takiahan mnä psykoterapiassa kävin. Aikamoisen kylmä loppu tuli niskaan.
0Äänestä
miiiiiii
Ermiina kirjoitti:
elämä jatkuu jonkin ajan kuluttua paremmissa merkeissä.Olen tällä hetkellä niin uupunut,niin uupunut. Nukuin eilen melkein puoli päivää.Itku on niin herkässä etten ilman ilimääräistä masennuslääkettä pärjää nyt.Mutta se lääke väsyttää ja olen melkoisenkin tokkurassa.Tokkurassa istun ja luen ja yritän olla nyt hereillä.Vaikka on keskiyö ja aamuyötä mennään. Popsin viinirypäleitä,jotta ne saattaisivat hieman piristää.
Tämä on niin kova isku misnulle. niin kova. En osaa sanoin kuvata. Sellanen olo kuin en tajuaisia tehdä nyt mitään saadakseni surun ja murheen ja järkytykseni pois. Olen vain,..., en saaoikien mitään tehtyä.
Ylimääräisesti olen nyt ottanut lääkettäni, koska kaupungille enkä mihinkään voi mennä muuten. Itku tulee. Ihan kuin syy lolisi minun, että psykoterapeuttini kuoli. Olinkohan liian raskas hoidettava hänelle?Totta tuo asia ei ole,mutta jotenkin olen syyllistänyt itseäni.Enkä saa ajatuksiani pois niistä viimeisistä asioista,joita puheltiin ja joiden asioiden parissa tiisviisti mietimme ja keskustelimme elokuussa. Ja nin kauan kun tunsimme toisemme ( 16 vuotta ). Voi tätä surua ja avuttomuuden tunnetta. Kuin en jaksaisi lähteä elämässäni tämän surun ja ikävän kanssa eteenpäin.Oi voi,...näitä elämän kolhuja.Nyt minä kohta itken ja ulisen niin ettei loppua näy.
Oon tosi pahoillani! Sulle tärkee ja sua auttanut ihminen on pois, sen täytyy olla hirveen rankkaa. Voimia sulle! Toivottavasti sua ei ole jätetty nyt ilman apua??
0Äänestä
Ermiina
miiiiiii kirjoitti:
Oon tosi pahoillani! Sulle tärkee ja sua auttanut ihminen on pois, sen täytyy olla hirveen rankkaa. Voimia sulle! Toivottavasti sua ei ole jätetty nyt ilman apua??
vielä. Yritän kaikin keinoin jaksaa mennä eteenpäin. Minulla on ssri-Lääke, ei muuta psykiatrista lääkettä. Kävin yksityisellä terapeutilla ja lääkkeeni saan kyllä uusittua, mutta en pysty menemään tuolle poliklinikalle toistaiseksi. Siellähän se itku vasta tuleekin ottaen huomioon, että tuo kuollut lääkäri oli minun hoitava lääkärini 14 vuotta. Melkoisen pitkä aika.
0Äänestä
ll..ll
Ermiina kirjoitti:
vielä. Yritän kaikin keinoin jaksaa mennä eteenpäin. Minulla on ssri-Lääke, ei muuta psykiatrista lääkettä. Kävin yksityisellä terapeutilla ja lääkkeeni saan kyllä uusittua, mutta en pysty menemään tuolle poliklinikalle toistaiseksi. Siellähän se itku vasta tuleekin ottaen huomioon, että tuo kuollut lääkäri oli minun hoitava lääkärini 14 vuotta. Melkoisen pitkä aika.
kävit terapiassa 16 vuotta tämän menehtyneen lääkärin luona? Oliko hänellä myöskin psykoterapeutin koulutus?? Vai ainoastaan lääkärin koulutus?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suret aikasi ja siirryt eteenpäin.
Älä ota liikaa itseesi, vaan yritä miettiä muitakin asioita.
elämä jatkuu jonkin ajan kuluttua paremmissa merkeissä.Olen tällä hetkellä niin uupunut,niin uupunut. Nukuin eilen melkein puoli päivää.Itku on niin herkässä etten ilman ilimääräistä masennuslääkettä pärjää nyt.Mutta se lääke väsyttää ja olen melkoisenkin tokkurassa.Tokkurassa istun ja luen ja yritän olla nyt hereillä.Vaikka on keskiyö ja aamuyötä mennään. Popsin viinirypäleitä,jotta ne saattaisivat hieman piristää.
Tämä on niin kova isku misnulle. niin kova. En osaa sanoin kuvata. Sellanen olo kuin en tajuaisia tehdä nyt mitään saadakseni surun ja murheen ja järkytykseni pois. Olen vain,..., en saaoikien mitään tehtyä.
Ylimääräisesti olen nyt ottanut lääkettäni, koska kaupungille enkä mihinkään voi mennä muuten. Itku tulee. Ihan kuin syy lolisi minun, että psykoterapeuttini kuoli. Olinkohan liian raskas hoidettava hänelle?Totta tuo asia ei ole,mutta jotenkin olen syyllistänyt itseäni.Enkä saa ajatuksiani pois niistä viimeisistä asioista,joita puheltiin ja joiden asioiden parissa tiisviisti mietimme ja keskustelimme elokuussa. Ja nin kauan kun tunsimme toisemme ( 16 vuotta ). Voi tätä surua ja avuttomuuden tunnetta. Kuin en jaksaisi lähteä elämässäni tämän surun ja ikävän kanssa eteenpäin.Oi voi,...näitä elämän kolhuja.Nyt minä kohta itken ja ulisen niin ettei loppua näy.
sääli ittees siellä.
sun terapeuttis perheellä ja muilla läheisillä varmasti vaikeempaa.
oikeessa.Pääsisikin pois tästä surusta niin olisi hyvä. Masennuksen takiahan mnä psykoterapiassa kävin. Aikamoisen kylmä loppu tuli niskaan.
Oon tosi pahoillani! Sulle tärkee ja sua auttanut ihminen on pois, sen täytyy olla hirveen rankkaa. Voimia sulle! Toivottavasti sua ei ole jätetty nyt ilman apua??
vielä. Yritän kaikin keinoin jaksaa mennä eteenpäin. Minulla on ssri-Lääke, ei muuta psykiatrista lääkettä. Kävin yksityisellä terapeutilla ja lääkkeeni saan kyllä uusittua, mutta en pysty menemään tuolle poliklinikalle toistaiseksi. Siellähän se itku vasta tuleekin ottaen huomioon, että tuo kuollut lääkäri oli minun hoitava lääkärini 14 vuotta. Melkoisen pitkä aika.
kävit terapiassa 16 vuotta tämän menehtyneen lääkärin luona? Oliko hänellä myöskin psykoterapeutin koulutus?? Vai ainoastaan lääkärin koulutus?