Avopuolisoni on hakeutumassa transtutkimuksiin ja kaipaisin vinkkejä miten parhaalla tavalla tukisin häntä mahdollisissa korjausprosesseissa. Vaistoan hänen haluavan säästää minua huolelta. Asiasta keskustellessamme olen omasta mielestäni selvästi ilmaissut että haluan olla tukena ja tietää kaiken minkä hän vain haluaa kanssani. Huomaan hänen silti suojelevan minua omilta peloiltaan joiden kohtaamisessa kulkisin mielelläni hänen tukenaan. Olen pyrkinyt varautumaan siihen, että prosessi saattaa muuttaa suhdettamme ja jos joudun luopumaan hänestä jotta hän kokisi olonsa kokonaiseksi omassa kropassaan, niin tottakai ymmärrän tilanteen kaikella taidollani. Hän on minulle niin rakas ja toivoisin vain hänen löytävän itselleen sopivimman tavan olla.
Sukupuoli ei sinänsä ole minulle merkityksellinen asia, joten en usko omien tunteideni muuttuvan sen muutoksien mukaan. Minulle ei ole merkitystä muiden mielipiteillä, ja olen valmis kohtaamaan asian tuomat uudet tilanteet ja kysymykset myös ystävien ja sukulaisten seurassa.
Tulisiko minun siis antaa rakkaalleni vain tilaa ja rauhaa selvittää asiansa vai vain eri tavoin osoittaa pysyväni hänen rinnallaan muutoksienkin kohdatessa? Haluaisin niin kovasti toimia oikein, mutta asia on monimutkainen ja kaipaisin kuulla prosessissa olevien tai sen läpikäyneiden ajatuksia, vaikka ymmärrän kyllä että jokainen tilanne on erilainen.
Sukupuoli ei sinänsä ole minulle merkityksellinen asia, joten en usko omien tunteideni muuttuvan sen muutoksien mukaan. Minulle ei ole merkitystä muiden mielipiteillä, ja olen valmis kohtaamaan asian tuomat uudet tilanteet ja kysymykset myös ystävien ja sukulaisten seurassa.
Tulisiko minun siis antaa rakkaalleni vain tilaa ja rauhaa selvittää asiansa vai vain eri tavoin osoittaa pysyväni hänen rinnallaan muutoksienkin kohdatessa? Haluaisin niin kovasti toimia oikein, mutta asia on monimutkainen ja kaipaisin kuulla prosessissa olevien tai sen läpikäyneiden ajatuksia, vaikka ymmärrän kyllä että jokainen tilanne on erilainen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinulla tuntuu olevan hyvä suhtautumistapa tilanteeseen. Ehkä on parasta olla vieressä, mutta samalla antaa tilaa. Pitää myös muitaa, että noin puolet tutkimuksiin hakeutuneista EI SAAKAAN transdiagnoosia, vaan ehkä jonkin ihan muun. Siihenkin on varauduttava. Samoin, kuten jo aavistelit, seksuaalinen suuntautuminen voi prosessissa muuttua, tai sanoisinko "vapautua" olemaan aito itsensä. Ja silloin suhde vääjäämättä muuttuu joksikin toiseksi.
ei edes tiedä millaista on olla parisuhteessa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja osa on sellaisia joiden parisuhde on päätynyt raivoisaan riitaan asian tultua ilmi. Taitavat olla aika huonoja neuvon antajia.
Niinpä. Mutta eipä aloitusviestin kirjoittajakaan taida tietää millaista on olla parisuhteessa vastakkaisen sukupuolen kanssa, jos kerran kumppani onkin sitten samaa sukupuolta.
Jäin miettimään onko sen kumppani mtf vai ftm. Kuulosti niin kypsältä ja ymmärtävältä, etten yllättyisi, jos olisi ftm ja suhde olisi alunperin ollut ns.lesbosuhde. Monelle tavalliselle heteronaiselle kumppanin sukupuolenkorjaus olisi täysi katastrofi, tosin poikkeuksiakin on. Myönnän kyllä, etten itsekään hyppisi riemusta, jos kumppanini kertoisi, ettei olekaan nainen.
Tyttiss, onhan Transläheiset-foorumi sinulle tuttu? Siellä voinee keskustella aiheesta luottamuksellisemmin kuin täällä S24:ssä.
http://kokeilija.portbb.com/index.php
on vielä jotenkin muistissa, mutta katselen sitä nyt naisen silmin. Avioliittomme on vieläkin pystyssä ja puolisoni on tukenut minua muutosprosessissa.
Ensimmäinen neuvoni on että anna puolisollesi aikaa. Häneltä ei kannata kysyä mihin tämä prosessi johtaa, koska hänkään ei sitä tiedä. Torjutun identiteetin käsittely puolisollesi on kuin sipulin kuorimista. Uusien kerrosten esiin saamista ja itkemistä. Kohdatkaa tämä päivä, carpe diem. Ei huolta huomisesta, jättäkää menneet taaksenne.
Toinen neuvoni on että pitäkää yhtä. Sosiaalisesti pärjäätte paremmin kun ihmiset näkevät teidän kummankin olevan sovussa itsenne kanssa ja keskenänne. Ihmiset haistavat veren ja käyvät kimppuunne. Älkää antako muiden määritellä parisuhdettanne, joka on teidän välinen asia. Avoliitto ei jatku hetun jälkeen, joten kannattaa keskustella asiasta.
Minulla taas puoliso oli täysin vastaan ja itse liian kilttinä hyväksyin tilanteen ja pistin kaiken muun itseni edelle. Se aiheutti kuitenkin hyvin raskaan henkisen taakan ja seurauksista joutui kärsimään kaikki. Kun sitten puolisolla tuli mitta täyteen ja halusi avioeron, molempien elämä selkeni minulla jopa paremmin. Puolisolle jäi pahat arvet, minulla ne ovat siloittuneet todellisen elämäni alle. Olen nyt sovussa itseni kanssa ja toivottavasti myös expuolisoni uudessa parisuhteessa. Tällaiseenkin pitää varautua, parisuhde ei välttämättä kestä näitä karikoita.
yhteiskunnan lupaa parisuhteelleen, vaikka sinä tarvitsetkin. Jos heistä tulee kaksi juridista naista, jotka elävät yhdessä, kyllä he varmaan edelleen voivat elää yhdessä avoparina eivätkä ala puhua itsestään kämppiksinä.
mutta yhteiset lapset sekoittavat pakan.