Puin

päälleni kauneimmat alusvaatteeni. Ihanimmat mitä mä omistan. Sukat ja kaikki muut ja katsoin
peiliin. Hiuksetkin sattui olemaan ihan ok vaihteeksi.
en mä tiedä mitä odotin. Halusin kai vaan nähdä mitä sä näkisit, jos se mitä joskus nukkumaan
mennessä kuvittelen, tapahtuisi.
ehkä sä olisit pitänyt mua kauniina. Ainakin toivon niin,mutta illalla nukkumaan mennessä
mua vaan itketti.Kaikki tämä sotku. Miten kummaa elämä on nykyään.
Tiedätkö, mä tahtoisin olla sellainen, joka pystyy yhdenillan suhteisiin ihan vieraan kanssa.
sä et voi uskoa, etten ole rakastellut kahteen vuoteen kenenkään kanssa ja mä pelkään, etten
enää koskaan tunne sitä, millaista se joskus saattoi olla.
Itseluottamus katoaa ja vaikka ne kaikki kiltit miehet latelee kohteliaisuuksiaan, se on vain
kuin leikinlaskua enkä pysty ottamaan niitä kuin vitsinä.
Totta puhuen, en nykyään enää juuri muista millaista se oli. Kaippa mä sitten kuivetuin jo.
Mä tahdon ajatella, että pitäisit mua kauniina, mutta syvällä sisälläni pelkään,
että näkisit vain ne virheet ja etten osaisi mitään.
eikä mikään muutenkaan ole mulle koskaan niin helppoa, en osaa ikinä tehdä mitään kuin muut
ihmiset. Kaikki pitää mennä vaikeimman kautta ja päin helvettiä tämäkin taas menee.
Sä välttelet ehkä nykyään mua, vaikka pystyt kyllä kiitettävästi näyttelemään entistä sinua,
kun tavataan.
Ehkä sulle selvisi, etten taida pystyä edes siihen yhteen kertaan.
Olen niin pahoillani. Mulla oli silloin vuosi sitten typerä, lapsellinen haave, että oltais
tutustuttu ja saisin olla sun lähelläsi. Ei kai se sitten olis meidän välillä ikinä niin helppoa.
Mutta Luoja, miten mä kaipaan sua.
Kun vain olisin aina juossut karkuun, enkä pysähtynyt sitä yhtäkään kertaa.
Kaduttaa jos lähetän tämän.
Tuskin sä luet näitä ja helvetti, tää nyt voi ollakukahyvänsänaisparka.
miksen mä pääse siihen hetkeen kun pidit niin tiukasti sylissä ja sanoit, ettei vaan sattuis mitään ikävää.
kun ei edes olis näin surkea olo.
Kun ei olis niin ikävä sua.