Viime talavena, kun oli kova pakkanen läksin Esson baarin autoinsinöörien jokailtaseen kokkoukseen. Kippasin suoraan Tercellin kaasuttimmeen puolet varttiponupullosta ja huikka risiiniöljyä perrään ja jysäytin tessukan kierroksille (eii oo läämmitintä, mistee arvasitte)
Siinä ajelin tuas pitkin talavista pikitietä 5 km jono takana. Ja tietysti ikuiset vainoojat eli sinivuokot katkas tuas meikäläisen matkanteon.
Vuokoilla oli helevetin ruma mutta äkänen polliisikoulukoira mukana. Vuokot ja hurtta lampsivat siihen tercellin sivulle, ruuvasin sivulasin aaki ja kysäsin misteepä poijat nuin nätin ja lihaksikkaan puudelin on ostanneet.
Vuokko sano että kaikki takana jonossa ajaneet kuskit ol tehny ilimotuksen ruosteisesta pyörillä kulukevasta rankkitynnöristä. Kuski ol kuulemma niin kännissä, että viinan haju ol haissu takanajavien autojen sisällä.
Sitten lyötiin yllättäen puhalluspilli meikäläisen suuhun ja käskettin puhaltammaan. No perkale, mullapa oli keuhkot tyhjänä, niimpä vetäsin apinan raivolla kukkopillin läpitte ilimmo kehkot täyteen. Puolessa välissä ponnistusta kuulu alkomeetterin sisältö poksaus ja pilli tilttas.
Sehän on tunnettu asia, että kun alkomeetteriin imasoo puhalluksen sijjaan, on lukema negatiivinen. No eihän tätä oo tietenkää poliisiopistossa kerrottu.
Ja niimpä mittari näytti 2, 5 promilee miinusta. Siinä oli vuokot sanattomia, hurtakii. Käskivät nousta autosta manuaalisia alkotestejä varten.
Niimpä siinä pakkasessa pikitiellä meikäläinen kävel suoroo viivoo pitkin, seiso käsillään, ensi molemmilla, sitten yhellä ja lopuks iliman käsiä. Tein kaksoissalkovin, heitin voltin taaksepäin suorin vartaloin, pyöräytin lapajättiläisen ja lauloin Maamme- laulun takaperin suomeks ja ruåttis.
Eipä nuokaa suoritukset riittänneet, vaan vuokot päätivät kuskata meikäläisen verikokkeisiin. Siinä Maijan tapaksissa istuin fysiikalta rotikan ja luonteeltaan dobermannin näkösen koiran vastapiätä ja kuuntelin sen ärinää. Mitä enemmän hurtta räyhäs ja näyttel mulle hampaitaan sen enemmän ajattelin anoppia.
No eihän siellä teekoossa löytynnä mittään ylmiärästä verestä, vuokot murisivat jottain anteeks-tapasta ja mie tarjosin molemmille sovinnoks karkkipussista viimeset Viagrat. Aattelin, että siinäpä tullo potkua yksinäisten poikamiesten elämään ens yönä.
Paluumatkalla Maijan peräkapiinissa aattelin tehä sovinnon myös rotikkadobberin kanssa ja tarjosin sille huikat povitaskun risiiniöljypullosta. Rotikka oikein naatinnolla lipittel suoraan pullosta ja heiluttel pikkasen hännäntynkee.
Siinä sitten vuokot jätti minut tercellin luo, kiärin sätkän ja vetelin henkosia, kahtelin tähtitaivasta ja laskeskelin riisiniöljyn vaikutusaikoo 100 kiloseen rotikkaan.
Sit mie hyppäsin autoon, parin kilometrin ajon jäläkeen näin tiellä ruskeen vanan, sitten tulikii näköpiiriin jo tielle pysähtynny vuokkobiili ovet avoinna, sivuikkunat olivat suaneet ruskeet tummennukset,
oikeella puolella penkassa nous ruskee höyrypilivi, siellä' päättelin olevan polliisikoiran, vasemmalla puolella penkalla yrjös toinen ruskeevuokko, Toinen vuokosta seiso harmaana auton vieressä, kahto tiukasti minua silimiin käsi virka-asetta hiplaten kun meikäläinen lipu hilijoo ohi.
Pittääkseni nuaman peruslukemilla ohimarssin aikana kahtelin vinosti etteenpäin ja ajattelin samalla valtion tulo-ja menoarvioesitystä ja apukoulukeittäjän viiksiä ja muuta vakavamieleistä...
Loppu mänkii rutiinilla...
Siinä ajelin tuas pitkin talavista pikitietä 5 km jono takana. Ja tietysti ikuiset vainoojat eli sinivuokot katkas tuas meikäläisen matkanteon.
Vuokoilla oli helevetin ruma mutta äkänen polliisikoulukoira mukana. Vuokot ja hurtta lampsivat siihen tercellin sivulle, ruuvasin sivulasin aaki ja kysäsin misteepä poijat nuin nätin ja lihaksikkaan puudelin on ostanneet.
Vuokko sano että kaikki takana jonossa ajaneet kuskit ol tehny ilimotuksen ruosteisesta pyörillä kulukevasta rankkitynnöristä. Kuski ol kuulemma niin kännissä, että viinan haju ol haissu takanajavien autojen sisällä.
Sitten lyötiin yllättäen puhalluspilli meikäläisen suuhun ja käskettin puhaltammaan. No perkale, mullapa oli keuhkot tyhjänä, niimpä vetäsin apinan raivolla kukkopillin läpitte ilimmo kehkot täyteen. Puolessa välissä ponnistusta kuulu alkomeetterin sisältö poksaus ja pilli tilttas.
Sehän on tunnettu asia, että kun alkomeetteriin imasoo puhalluksen sijjaan, on lukema negatiivinen. No eihän tätä oo tietenkää poliisiopistossa kerrottu.
Ja niimpä mittari näytti 2, 5 promilee miinusta. Siinä oli vuokot sanattomia, hurtakii. Käskivät nousta autosta manuaalisia alkotestejä varten.
Niimpä siinä pakkasessa pikitiellä meikäläinen kävel suoroo viivoo pitkin, seiso käsillään, ensi molemmilla, sitten yhellä ja lopuks iliman käsiä. Tein kaksoissalkovin, heitin voltin taaksepäin suorin vartaloin, pyöräytin lapajättiläisen ja lauloin Maamme- laulun takaperin suomeks ja ruåttis.
Eipä nuokaa suoritukset riittänneet, vaan vuokot päätivät kuskata meikäläisen verikokkeisiin. Siinä Maijan tapaksissa istuin fysiikalta rotikan ja luonteeltaan dobermannin näkösen koiran vastapiätä ja kuuntelin sen ärinää. Mitä enemmän hurtta räyhäs ja näyttel mulle hampaitaan sen enemmän ajattelin anoppia.
No eihän siellä teekoossa löytynnä mittään ylmiärästä verestä, vuokot murisivat jottain anteeks-tapasta ja mie tarjosin molemmille sovinnoks karkkipussista viimeset Viagrat. Aattelin, että siinäpä tullo potkua yksinäisten poikamiesten elämään ens yönä.
Paluumatkalla Maijan peräkapiinissa aattelin tehä sovinnon myös rotikkadobberin kanssa ja tarjosin sille huikat povitaskun risiiniöljypullosta. Rotikka oikein naatinnolla lipittel suoraan pullosta ja heiluttel pikkasen hännäntynkee.
Siinä sitten vuokot jätti minut tercellin luo, kiärin sätkän ja vetelin henkosia, kahtelin tähtitaivasta ja laskeskelin riisiniöljyn vaikutusaikoo 100 kiloseen rotikkaan.
Sit mie hyppäsin autoon, parin kilometrin ajon jäläkeen näin tiellä ruskeen vanan, sitten tulikii näköpiiriin jo tielle pysähtynny vuokkobiili ovet avoinna, sivuikkunat olivat suaneet ruskeet tummennukset,
oikeella puolella penkassa nous ruskee höyrypilivi, siellä' päättelin olevan polliisikoiran, vasemmalla puolella penkalla yrjös toinen ruskeevuokko, Toinen vuokosta seiso harmaana auton vieressä, kahto tiukasti minua silimiin käsi virka-asetta hiplaten kun meikäläinen lipu hilijoo ohi.
Pittääkseni nuaman peruslukemilla ohimarssin aikana kahtelin vinosti etteenpäin ja ajattelin samalla valtion tulo-ja menoarvioesitystä ja apukoulukeittäjän viiksiä ja muuta vakavamieleistä...
Loppu mänkii rutiinilla...
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuli kuitenkin mieleen kysyä että mistä löytyi noin hyvää pontikkaa jolla autokin -tai ennemminkin Tercel- käynnistyy. Kiteellä se ei ainakaan ollut tehtyä, sen väitteen uskallan aikoinaan vankasti ja hartaudella asiaa tutkineena kokemukseen perustuen esittää. Sillä paikkakunnalla ei ole ammattimiehiä niin vaativaan työhön, joten pontikan maku ja teho on enemmänkin kevytmaitoa muistuttava kuin jalon tisleen. Ei sellaista aikuinen mies kehtaa kovin montaa litraa viikossa ryypätä, ainakaan toisten näkyvillä. Enintäin äärimmäisessä hädässä..tiedättehän.
mehtätehtaassa korpikuusen alla Tercellin sytytysnestettä. Se pittää nimittäin olla tarkasti 57,36 prosenttista ponua, jotta suahaan täys sytytysteho ja juomakelposuus. Juomanahan se toimii sillon kun jättää sen jälkipolttoryypyn eli riisiiniöljyn pois.
tuollaisilla prosenttilukemilla varustettua ainetta kehtaisi laittaa pesunestesäiliöönkään. Eipä ihme jos Perselli ei oikein ylly hurjimpaan laukkaansa joka tietäisi lähes 90km/t isommissa alamäissä ja -oikein hyvin jos sattuu- käyttöön otettavan käytännön mukaista huomautusta sallittua suuremman ajonopeuden ylittämisestä! Olisipa siinä kerrankin kehumista ihan asiapaperilla toteen näytettäväksi asti!
Valitettavasti sakotusraja alkaa vasta 11km/t ylinopeudesta, joten kaikkein suurimpaan saavutukseen ei ropposella yllä, mikäli sakotuskäytäntöä noudatetaan ehdotuksen mukaisesti.
Seuraavana tehtävänä sinulla on siis hinata kulkine jonkun näköiselle virityspajalle.
Juomakelponen sytytysneste / suomen paras jonoveturi vai
juomakelevoton neste/ ylinoppee jononohittaja????
Moraalisesti kallistun ylimpään vaihtoehtoon. Kippis!
jos tuolta kannalta asia otetaan. Mitä olisi Suomen liikenne ilman siihen oleellisesti kuuluvia maantien tukkoja. Ei yhtään mitään.
Kunnioitan lähes rajattomasti sitä sisukkuutta mitä löytyy esimerkiksi tojotatopista kun kaikkia muita uhmaten ajaa 20km/t alle rajoitusten ja ylämäkeen vauhti laskee tuostakin vielä toisen mokoman.
Sen lisäksi ei tule kuuloonkaan että herra maantienkuninkaan ajatus juoksisi sitä vertaa että ajaisi suosiolla vaikkapa pysäkille ja laskisi parisataa takana jonossa tulevaa muuta autoa ohitseen.
-Perkele! Siinä on oltava miehellä sisua jota ei nykynuorista enää löydy.
Tuo oli kauniisti sanottu, pittää printata ja panna kehyksiin ja salin seinälle flyygelin ja tercellin avvainten viereen..
Parhainn paikka on tietysti ovenpieli missä se kiinnittää huomiota melkeinpä pakosti. Näin moninkertaistat kunniamaininnan lukijamäärän helpoiten.
Flyygelin lähellä se varmaan jäisi huomaamatta, koska sinä frakkiin pukeutuneena Sibeliusta mestarillesesti tulkiten vedät luonnollisesti kaiken huomion.
tulkintani paistavat rivien läpitte kirjoituksistani, muuta selitystä ei ole oikeeseen arvauksees.
Oon mie ollu esittämässä konsertissa Ralph Gothonin kanssa Rahmanninovin pianokonserttoo taustalla täyspäinen sinfoniaorkesteri.
Toinen meistä ol nuotinkääntäjä, turha varmaan kertookkaan kumpiko.....??
itse syntynyt Fender käsissäni ja kuulun nykyisin kitaristien ehdottomaan eliittiin. Ansioluetteloissa mainitaan esimerkiksi täällä kotimaassa Albert Järvisen tuuraaminen, hän kun ei enää kolmannen viskipullon keskivaiheilla ollut varsinaisessa esiintymiskunnossa. Valitettavasti hänelle tuli sitten lopullinen lakko juomista.
Ulkomailla lomitin jotain Jimi Hendrix:iä -vai mikä se oli- kunnes poika otti ja menehtyi omaan oksennukseensa. Ei pitäisi käyttää huimausaineita.
Nykyään olen hieman hellittänyt kiireistä elämänmenoa ja soittelen ajoittain Eric Claptonin hahmossa hänen lomaillessaan.
Nämä oli vain pieniä otoksia suurista menestyksen tarinoistani, tapanani kun on olla erittäin vaatimaton ja enemmänkin vähätellä saavutuksiani, kuin niitä suurella äänellä esiin tuoda.
Uskon sinun ymmärtävän tälläisen menettelyn koska itsekin olet saman alan miehiä.
Osasiko tuo joku ihmeen Ralph Gothon muuten kääntää nuottilehtien sivut oikeassa kohdassa?
Mulla on ollu viime aikoina Eric Clapton lämmittelemässä enne kun oon ite astunu framille musisoimaan.
Tuossa viimeks kuuntelinkii ihmeissäni takahuoneessa , että Erichän on oppinu soittammaan, kun Am, Em, Dm välissä kuulu yllättäen C 7 ja G7. Laulukii män jo ihan melekein puhtaasti.
Mutta elä sie oo turhan vaatimaton, tuuppas en kerralla vaan rohkeesti pyytämään nimmaria...
Ralphi on aika huono nuotinkiäntäjä, kun sehän essiinttyy aina iliman nuotteja,joutuu opetelemaan biisit ulukoo, ei ossoo notaatiosta pätkekää, mutta siitä nyt ei kannata huudella sen enempöö.
kaltaiseltasi suuruudelta tulla nimikirjoituksia pyytelemään. Tuo Erkin sijaisena oleminen piti kylläkin olla salaisuus, mutta minkäpä enää vahingolle voi.
Kyllä, olen erikoistunut G7 otteen käyttöön, hallitsen sen jopa useammastakin paikasta otelaudalla ja näin jälkikäteen mietittynä -sehän se on saattanut minut paljastaa virtuoosimaisen soittotaidon lisäksi.
Perkele, olisi pitänyt opetella soittamaan vähän pieleen, niin kukaan ei olisi edes aavistanut jotain hämärää olevan meneillään.
Vaan minkäs täydellisyydelleen voi, sitä ei voi salata kun se on verissä.