Tähän 16 vuoteen, minkä oon ehtiny jo elään, on mahtunu vaan pelkkiä epäonnistuneita suhteita.
Enkä kaipaa sitten niitä vastauksia, että "sullahan on elämä vasta edessä" "kyllä niitä poikia vielä tulee" jne.
Yksi seurustelusuhde päättyi siihen, että poika ihastui toiseen tyttöön. Sen jälkeinen aika oli todella masentavaa kunnes tutustuin sitten mukavaan ja ihanaan poikaan. Tämän pojan kanssa en kuitenkaan koskaan seurustellut vaikka juttua oli. Yhtäkkiä poika ei enään vastannutkaan viesteihini eikä häntä näkynyt mesessäkään. Suunnilleen kuukauden päästä poika ilmestyi meseen ja tuli juttelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tähän poikaan en sen jälkeen mitään yhteyttä halunnut pitää ja niin oli parempi.
Elämäni oli suoraan sanottua yhtä helvettiä, vain ja ainoastaan näiden kahden epäonnistuneen jutun takia. Viiltelin, ryyppäsin, käytin lääkkeitä..
Näiden kaikkien jälkeen oli n. "vuoden tauko pojista", mitä nyt pieniä säätöjä joidenkin kanssa. Niillä ei kuitenkaan ollut mitään suurempaa merkitystä mulle enkä niitä sen vuoden aikana olleita jätkiä edes kaipaa.
"Vuoden tauon" jälkeen, viime kesänä tutustuin mukavaan poikaan. Olimme enemmän kuin kavereita vaikkemme virallisesti seurustelleet. Juttu jotenkin vain jäi.. Itse olisin halunnut jatkaa ja yritin pojan kanssa asiasta keskustella. Pojasta ei kuitenkaan saanut minkäänlaista selkoa ja siihen sekin juttu sitten jäi.
Tuntuu, että ihastun aina vääriin poikiin. Aluksi kaikki on niin mukavia ja sitten niistä tuleekin kusipäitä. Tiedän, vikaa on varmasti itsessänikin.
Haluaisin vaan löytää ihanan pojan vierelleni, johon voi luottaa ja jonka seurassa viihtyy.
Menneiden suhteideni takia en kuitenkaan jaksa enään uskoa siihen, että vielä joskus löytäisin itselleni jonkun.. Tää kaikki vaan masentaa.
Päällisinpuolin olen ihan okei, on paljon kavereita ja ystäviäkin löytyy. Perhe, joka välittää ja kivoja harrastuksia.
Sisimmältäni olen kuitenkin ihan rikki, en enään jaksa näitä suhteita..
Miten pääsen yli tästä kaikesta?
Enkä kaipaa sitten niitä vastauksia, että "sullahan on elämä vasta edessä" "kyllä niitä poikia vielä tulee" jne.
Yksi seurustelusuhde päättyi siihen, että poika ihastui toiseen tyttöön. Sen jälkeinen aika oli todella masentavaa kunnes tutustuin sitten mukavaan ja ihanaan poikaan. Tämän pojan kanssa en kuitenkaan koskaan seurustellut vaikka juttua oli. Yhtäkkiä poika ei enään vastannutkaan viesteihini eikä häntä näkynyt mesessäkään. Suunnilleen kuukauden päästä poika ilmestyi meseen ja tuli juttelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tähän poikaan en sen jälkeen mitään yhteyttä halunnut pitää ja niin oli parempi.
Elämäni oli suoraan sanottua yhtä helvettiä, vain ja ainoastaan näiden kahden epäonnistuneen jutun takia. Viiltelin, ryyppäsin, käytin lääkkeitä..
Näiden kaikkien jälkeen oli n. "vuoden tauko pojista", mitä nyt pieniä säätöjä joidenkin kanssa. Niillä ei kuitenkaan ollut mitään suurempaa merkitystä mulle enkä niitä sen vuoden aikana olleita jätkiä edes kaipaa.
"Vuoden tauon" jälkeen, viime kesänä tutustuin mukavaan poikaan. Olimme enemmän kuin kavereita vaikkemme virallisesti seurustelleet. Juttu jotenkin vain jäi.. Itse olisin halunnut jatkaa ja yritin pojan kanssa asiasta keskustella. Pojasta ei kuitenkaan saanut minkäänlaista selkoa ja siihen sekin juttu sitten jäi.
Tuntuu, että ihastun aina vääriin poikiin. Aluksi kaikki on niin mukavia ja sitten niistä tuleekin kusipäitä. Tiedän, vikaa on varmasti itsessänikin.
Haluaisin vaan löytää ihanan pojan vierelleni, johon voi luottaa ja jonka seurassa viihtyy.
Menneiden suhteideni takia en kuitenkaan jaksa enään uskoa siihen, että vielä joskus löytäisin itselleni jonkun.. Tää kaikki vaan masentaa.
Päällisinpuolin olen ihan okei, on paljon kavereita ja ystäviäkin löytyy. Perhe, joka välittää ja kivoja harrastuksia.
Sisimmältäni olen kuitenkin ihan rikki, en enään jaksa näitä suhteita..
Miten pääsen yli tästä kaikesta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Viiltelin, ryyppäsin, käytin lääkkeitä.."
Itsetuhoisuus epäonnistuneiden suhteiden takia ei todellakaan kannata. Ainakaan, jos sinulla on vielä paljon hyviä ystäviä ja perhe, joka välittää! Kehottaisin lopettamaan itsetuhon, ennenkuin huomaat sen olevan liian myöhäistä.. Itse en juo, enkä polta. Jos ajattelet, että siltä puolelta löytyisi jotenkin enemmän poikakavereita, voin sanoa, että niitä on siellä melkeinpä vähemmän.
"Menneiden suhteideni takia en kuitenkaan jaksa enään uskoa siihen, että vielä joskus löytäisin itselleni jonkun.. Tää kaikki vaan masentaa."
Olen itsekin 16-vuotias ja minulla on takanani myös monta epäonnistunutta seurustelusuhdetta, enkä ole niiden antanut häiritä. Olin yhden vaiheen myös lähes vuoden ilman ketään, eikä se haitannut minua yhtään, sillä minulla on ystävät, jotka ovat poikaystävääkin arvokkaampia! Nykyinen poikaystäväni tuli elämääni kuin puun takaa ja olen hänen kanssaan onnellisenpi kuin ikinä ennen. Olemme olleet yhdessä kohta vuoden eikä loppua näy. Nosta pääsi pystyyn, usko tulevaan ja itseesi! Useinmiten itselleen "se oikea" tulee silloin, kun sitä vähiten odottaa! Ja jos sinulla kerran on paljon kavereita ja ystäviä, heille asioista kertominen usein helpottaa. Tosi ystävät ovat valmis tekemään eteesi melkein mitä vain, usko pois!
Pärjäilehän! Toivottavasti vastauksestani oli edes jotain hyötyä. :)
Itsetuho on juuri parhain ja täydellisin keino päästä kaikesta pahasta - pelosta, vihasta, katkeruudesta ja kärsimyksestä, passiosta. Mitään pahaa ei ole, kun yksilö ei enää koe sitä.
... 16v
Aina toi "vääriin poikiin". Jos noin monta juttua menny pieleen, ni olisko aika kattoa peiliin ja alkaa miettimään olisko ehkä mahdollisesti itsessä jotain vikaa..
Ensinnäkin.. Olen päässyt juomisesta, viiltelystä ja lääkkeiden väärinkäytöstä jo yli, ystävieni tuella. En toki täysin absolutisti vieläkään ole ja eipä sitä tarviikkaan olla.
Se on niin ihmisestä kiinni, miten reagoi eri tilanteisiin. Itse olen luonteeltani itsetuhoinen ja omaa oloani helpotti alkoholi, lääkkeet ja viiltely. Siinä olotilassa ei paljoa ajattele, mikä on järkevää ja helpostihan tuosta itsetuhoisuudesta tulee semmonen kierre, että aina on pakko tehä yks viilto lisää ja ottaa pari lääkettä kaljan kans alas. Nyt olen kyllä niin helpottunut, että olen tosta jo yli päässyt ja vanhaan en aio palata.
" Aina toi "vääriin poikiin". Jos noin monta juttua menny pieleen, ni olisko aika kattoa peiliin ja alkaa miettimään olisko ehkä mahdollisesti itsessä jotain vikaa.. "
Etpä tainnut lukea viestiä ihan kunnolla? Viiestissäni jo aiemmin sanoin, että vikaa on varmasti itsessänikin. :)