Viisaat insinöörit tekevät hienoa työtä,
vuosi vuodelta pienempiä transistoreja,
pienempiä puhelimia, tietokoneita.
Pian asunnoissa on ajattelevia robotteja,
ellei niitä sitten löydy joistain jo nyt;
kuitenkin robotiikkakin kehittyy.
Miten hienoa onkaan tulevaisuudessa:
robotit valmistavat toisia samanlaisia,
ehkei ihan ihmisen kokoisia, kuitenkin.
*
Omenalleni laskeutui banaanikärpänen,
pölyhiukkasen kokoinen täydellinen olento.
- Ajatteli ruokailla ja tehdä vielä muutakin.
vuosi vuodelta pienempiä transistoreja,
pienempiä puhelimia, tietokoneita.
Pian asunnoissa on ajattelevia robotteja,
ellei niitä sitten löydy joistain jo nyt;
kuitenkin robotiikkakin kehittyy.
Miten hienoa onkaan tulevaisuudessa:
robotit valmistavat toisia samanlaisia,
ehkei ihan ihmisen kokoisia, kuitenkin.
*
Omenalleni laskeutui banaanikärpänen,
pölyhiukkasen kokoinen täydellinen olento.
- Ajatteli ruokailla ja tehdä vielä muutakin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
niinpä,insinööri ei koskaan pysty samaan
joskus vähän huvittaa tämä koneitten ja laitteitten, vaikkapa puhelimien pienentymisen ihailu, kun vertaa sitä vaikkapa näihin pikkuolentoihin, tuskin silmällä erottuviin. Mestariluomuksia!
Sun ajatuksenjuoksusi on niin ihanan tutunomaista - kuin peilikuvaansa tuijottaisi =)
Ja tykkään minä Sinusta ja runoistasi muutenkin !!!
Tunnustan minäkin, että kun joskus tapaa jonkun , joka ajattele kuten minä, totean, että siinäpä vasta fiksu ihminen. Mutta miten sitä johtopäätöstä voisi välttää!
Niin ja kiitos kommentistasi muutenkin.
Mukavaa lukea taas Sinulta sitä ehkä omintasi,
luontoa. Vaikka toisaalta, kyllähän murrerunosikin
ovat oikeita valopilkkuja olleet aina.
Ja sitten tässä runossa on se toinen puolesi,
pohdiskeleva Sinä insinöörien kätten jälkien
sun muun ihmettelyssä.
Pidin tietysti, älä epäile hetkeäkään.
Taidat tuntea minut jo liian hyvin - pitäisi joskus pystyä yllättämään. Mitähän se olisi?
Mutta kieltämättä luonto jaksaa hämmästyttää ja ihmetyttää minua, kuin pientä lasta. Varsinkin kun sitä vertaa ihmisen saavutuksiin. Kuin luonto olisi aina edellä keksinnöissä ja sovellutuksissa. Vaikkapa bakteerien ja virusten kilpajuoksussa lääkkeitten kehittelyn kanssa. Tuli mieleen,tänä influenssa-aikana.
Kehityksen on tarkoitus mennä eteenpäin ja se tarkoittaa mm. tuota pienempää ja pienempää.
se on vain suunta, jos ihminen ei olisi ajatteleva homo sapiens sapiens, missä oltaisiin?
Heiteltäisiin toisia omenoilla että et tuu mun puuhun.. (vitsi..;)
Muuten - - runosi on kätevä kauhuskenario tulevaisuudesta. . kait. . . *klums*
Mukava kun kommentoit. Mutta ei runoni yrittänyt esittää minkäänlajin kauhua, ei edes lentäviä pikkuotuksia kohtaan. Vain hämmästystä luonnon loputtomasta ihmeellisyydestä ja mestarillisesta taidosta sen pienissäkin yksityiskohdissa ja pienimmissäkin otuksissa .
Hauskoja :D Minäpä tiedän kaksi runoja, jotka kertovat täydellisestä oliosta:
"Mikä ratsastuksessa
on niin ihmeellistä?"
Ihme on hevosessa,
sen lämmössä
ja turvallisuudessa,
sen höyryävässä hengityksessä,
sen koko olemuksessa.
Niin viattomana seisot
naapurin ohrapellon laidassa,
sievästi aivan reunassa,
ja leuat jauhavat ohraa,
Suurista, kauniista silmistä
kuvastuu kysymys:
"Eikö näin olisi saanut tehdä?"
Olet oikeassa,luonto on ihmeitä täynnä. Pitää vain katsella silmät avoinna, se usein unohtuu. Kiitos runoistasi, tykkäsin!