Älä jätä minua osa 2

Kuoresta löytyy kuvat, jotka äsken otettiin. En ymmärrä näistä kuvista yhtään mitään.
"Aivoaneurysma." Kuulen Johnnyn sanovan. Sen minä ymmärsin. Olen kuullut sen ennenkin.
Pullistuma. Aivoissa. Minulla. Kuolen. En selviä. Hitto. Ei ole totta. Aivoaneurysma.
Ajatukseni ovat yhtä sekamelskaa ja Johnny selvästi huomaa järkytyksen kasvoiltani.
"Ikävä kyllä minun on ilmoitettava myös, että ennusteenne eivät näytä kovin valoisilta. Toki tilanne saattaa muuttua, mutta tällä hetkellä leikkaus näyttää olevan ainoa mahdollisuus. Aneurysma sijaitsee vasemmassa aivopuoliskossa sellaisella kohdalla, että mikäli se puhkeaa, leikkausta ei kyetä suorittamaan. Mutta katsotaan ensin miten tilanne muuttuu. Suosittelen jäämään sairaalaan loppuviikoksi, maanantaina on leikkaus mikäli tilanne ei ole muuttunut."

Siitä lähtien itkin itseni uneen joka helvetin ilta. Minä, aikuinen mies, itkin. En ennen itkenyt juuri koskaan. Häpeän itkemistä, vaikka tiedän ettei siinä mitään hävettävää olisikaan. Minut oli vain kasvatettu niin, että miehet eivät itke ja naiset itkevät sitäkin useammin. Minua pelottaa. Pelottaa ihan järkyttävän paljon. Pomoni ja tyttöystäväni ovat usein käyneet minua katsomassa, on muutama muukin mutta en ole halunnut tavata heitä. Tyttöystäväni todella on huolissaan. Nyt kadun sitä että olen käyttäytynyt niin huonosti häntä kohtaan. Ei hän ansaitse sitä.

Maanantaina minut päätettiin leikata. Tyttöystäväni on seuranani aamun ennen leikkausta ja tiedän, että hän myös odottaa koko leikkauksen ajan. Sen veikataan vievän ainakin 6 tuntia. Ennusteeni ovat todella huonot, ja sekin on ihme, jos leikkaus onnistuu.
Olen itse jo viikon itkemisen aikana hyväksynyt tilanteeni. En ikinä palaa entiselleni. En pelkää enää. En pelkää kuolemaa, en kipua, en mitään. Olen täysin turta. Väsynyt pelkäämiseen, itkemiseen, epätietoisuuteen ja odottamiseen.
Minua nukuttaa lääkkeiden ansiosta, joita otin leikkauksen takia. Päässäni humisee.
Näen Johnnyn puhuvan tyttöystävälleni juuri ennen kuin minut vietäisiin leikkaushuoneeseen.
Tarkkailen viimeisillä voimillani tyttöystäväni ilmettä, tiedän että Johnny kertoo ennusteistani. Että minä luultavasti kuolen. Tämä olisi luultavasti viimeinen kerta, kun näen tyttöystäväni.
Olen jo aika sekavassa mielentilassa lääkkeiden ansiosta, kun kolme hoitajaa tulevat kärräämään minua leikkaussaliin. Suljen silmäni, jotka rupesivat jo kirvelemään väsymyksestä. Olen jo niin valmis nukahtamaan. Kuulen paljon ääniä ympäriltäni, mutta kaikki vaikuttaa sumealta.
Yhden äänen erotan kuitenkin, tyttöystäväni matala, huolestunut ja suruntäytteinen ääni.
"Älä jätä minua, Matthew. Ole kiltti, äläkä jätä minua."

Tiesin, että tyttöystäväni pääsisi minusta yli loppujen lopuksi. Tiesin, että hän löytäisi uuden miehen, jolle soittaa turhautuneesti keskellä miehen päänsärkykohtausta. Miehen, joka tosissaan rakastaisi häntä. Miehen, joka jaksaisi hänen tempperamenttisuuttaan - miehen, joka ei tulisi kuolemaan ennen eläkeikää.