täytän ensi........

Viiskymppinen on vielä nuori,parhaassa iässä! Riippuu tietenkin fyysisestä kunnosta.Ja nää muut asiat järjestyy ajan kanssa,itse kuuskymppisenä melkein näen asian näin.
Seuraa on vaikeaa saada kun vapaita naisia on enemmän kuin miehiä ja kukaan ei tiedä kotoa tulla hakemaan,näin se on.

Nauti lapsenlapsistas,niitä kun ei kaikilla edes ole,kun ei ole omiakaan.Muu elämä järjestyy kyllä,aikanaan.
Ja työttömyydestäkin on monet selvinneet,sinäkin selviät.

Ei mitään paniikkia, sillä maailma aukenee vasta sen jälkeen kaikessa loistossaan. Itsekkin kamaloin ja vatvoin ja mietin asiaa, kuinka kauheaa, kun ei enää voi nelosalkuista lukua käyttää. Helskutti sentään vielä kauheempaa, kun ihmiset jaksoi nostaa asian esille jo puolisen vuotta ennen varsinaista h-hetkeä. Joka käänteessä muistuttamassa, että sinä sitten seuraavaksi täytät 50 ja missäs juhlat pidät jne. Empä pitäny mitään juhlia ja kielsinkin suullisesti kaiken muistamisen. Lähdin mieheni kanssa 2vrk:si kylpylään. Tilanne sitten rauhoittui, eikä mitään pahempaa vanhenemista ole tullut rajapyykin ylitettyä ja nyt olen jo muutaman vuoden päällekkin. En tunne itseäni mitenkään vanhaksi ja oikeastaan täytyy sanoa, että elän tällä hetkellä melkeinpä elämäni parasta aikaa:)

ps. sulla on maailma vielä avoimena edessäsi ja kaikki valtit käsissäsi:D

sulla on sentään kaks lasta ja lastenlapset ole niistä kiitollinen.
Itsestäni ei jää jälkeen yhtään mitään kun ei ole lapsia, unholaan vaivun heti kun kuolo koittaa.
Tästä iästä, tää on paras ikä. Olen hokenut täällä monta kertaa että nyt ei tarvi välittää kenenkään ajatuksista saa oikeasti olla oma itsensä. Nuorena oli kaikenlaisia vaikeuksia ja ongelmia.
Paras ikä 50 minusta. Ja mielihän saa olla nuorekas, naurua ja iloa välillä murheen joukossa.

Oikein hyvää synttäriä sinulle.

Etköhän sä ole tiennyt koko ikäsi, että joskus täytät 50 jos elossa säilyt.
Miksi joistakin numeroista tehdään niin iso asia.

Minulle alkoi ihan uusi oma elämä kun se 50 tuli tauluun.
Olin eronnut,lapseni kuoli,muutin uudelle paikkakunnalle,sairastuin itse,silloin ajattelin että jos jotenkin tästä selviän,otan uuden suunnan elämälleni,niin tein.
Laitoin kodin itselleni,ensimmäisen jonka sain laittaa kuten itse halusin,kukaan ei tyrmännyt heti toiveitani,arvostellut ja pilkannut.
Raskasta se oli,työn jälkeen illalla remontti hommiin,viikonloput siinä meni,aikaa pari vuotta,mutta ilman tätä tavoitettani en tiedä missä olisin,minulla oli toive paremmasta omanlaisesta elämästä,se piti vaikeina hetkinä pinnalla.
Työpaikkani pisti ovet kiinni,meitä lähti koko henkilökunta,taas olin alussa,mutta jotenkin vain näin tässäkin uuden mahdollisuuden,vielä on auki mikä se on,mutta tietysti huoli tulevaisuudesta painaa,velkaa on,mutta uskon että jotenkin selviän.
Lapset pitivät tietysti omalla tavallaan myös elämässä kiinni,vaikka olivat jo paikkansa löytäneet,lapsenlapsihan oli ja on suuri iloni myös.
Nyt voin matkustaa lapsieni luo,joskus hoitamaan tätä pikkuista,tai muuten vain lasten perheiden kanssa viettämään aikaa,ymmärrän nyt kuinka tärkeää tämä on meille kaikille.
En usko että enää miestä itselleni löydän tai kaipaanko edes sitä,tietysti tulee hetkiä jolloin haluaisi käpertyä jonkun kainaloon,mutta minulla on niin paljon,on lapset,koti,ystäviä.
Täytän 58v.ei elämä lopu kun 50 täyttää,minulla ainakin nämä vuodet ovat tavallaan elämäni parasta aikaa.
Sinun pitäisi jotenkin oivaltaa se elämän ilo,en usko että se tulee toisen ihmisen kautta,se pitää itse nähdä,ala elää itselle,tee niitä asioita mitä aina olet halunnut tehdä,mutta et ole voinut,ehtinyt ..
Nyt voit,lapset sinulla on,monella ei niitäkään,lapsenlapset,touhaa heidän kanssa.
Itse otan lapsenlapseni luokseni,leivotaan,uidaan,retkeillään,lenkkeillään metsissä,ja kerrotaan satuja,paljon on puuhaa.
Meidän pitäisi nähdä mitä meillä on,eikä sitä mitä meiltä mahdollisesti puuttuu,näon elämästä ajattelen.
Iloista syksyä sinulle toivottelen ja voimia talveen,sitten taas koittaa kevät!

Kyllä siitä hengissä selviää. Luulen että useimmat muutkin tänne kirjoittavat ovat kokemukseensa perustuen samaa mieltä. Niinpä olenkin nostanut riman suoraan sataseen.

päivä eilistä vanhempi

.

tuli itsellä täyteen tuo 50. En huomannut mitään kriisiä, jos se on mulla sitte kriisiä koko elämä yleensäkin..
Paree yksin kuin huonon kaverin kanssa.. mutta varmaan kannattaa yrittää tutustua miehiin. Sehän jo sinällään tuo piristystä arkeen, eikä tarkoita että leikkisi jonkun tunteilla, ellei mene liian pitkälle, ja huomaa ajoissa jos ei synkkaa..
Mikä sen varmempaa kuin epävarma.. nyt näitä hemmetin sanontoja..:) Mutta voihan yllätten löytääkin kumppanin, jollaisen haluaisi. Useilla kyllä näillä vuosin lienee omat traumansa, mutta yrittänyttä ei laiteta.. mihinkähän..?)
Onnea tulevalle synttärisankarille ja hänen tulevaisuudelleen!