Haluaisin nyt kertoa oman, hiukan ehkä monimutkaisen kantani koskien aborttia. En hyväksy kokonaan, mutten myöskään vastusta täydellisesti.
Olen sitä mieltä, että aborttia ei kenenkään pitäisi tehdä, ihmisen ei pitäisi olla niin vastuuton, että hankkiutuu raskaaksi vahingossa. Raiskaukset tmv ovat tietysti asia erikseen. Hyväksyn abortin kuitenkin tilanteessa, jossa lapsi syntyisi epätoivottuna. Jos äiti/vanhemmat eivät ole valmiita kantamaan vastuuta lapsestaan, varsinkin silloin, jos kyseessä on kehitysvammainen lapsi, on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää tehdä abortti. Yhdellekään lapselle ei ole hyväksi syntyä epärakastavaan perheeseen, epätoivottuna vahinkolapsena.
Kuitenkaan en pystysi itse ikinä, en ikinä tekemään aborttia. En ole ikinä ollut raskaana, mutta tiedän, etten voisi ikinä, en ikinä elää sen tiedon kanssa, että olen itse päättänyt oman lapseni elämän ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan. Tietäisin, etten ikinä tule näkemään omaa lastani, en ikinä saisi häntä hymyilemään. En kuulisi hänen ensimmäistä sanaansa, en näkisi ensimmäistä askeltaan. Vain, koska itse päätin niin. En pystyisi elämään ajatellen, kuinka vanha lapseni nyt olisi, kuvitellen, miltä hän näyttäisi, mitä osaisi. Mitä hän harrastaisi, millaisia ystäviä hänellä olisi, millainen hän olisi. En voisi elää niin.
Olen tehnyt vakaan päätöksen, että vaikka tulisin raskaaksi nyt, 15.-vuotiaana, en tekisi aborttia. Ei, en luule olevani mitenkään kypsä tai aikuinen, en toivo lasta, en halua lasta. En luule, että nuoruuteni on nyt takanapäin. Haluan elää normaalin nuoruuden, ja miettiä lasta sitten myöhemmin. Mutta silti, jos nyt olisin raskaana, pitäisin lapsen. Opettelisin hoitamaan lastani, vanhempieni ja ystävieni tuella, rakastaisin lastani. En voisi koskaan tehdä aborttia.
Tekstini tarkoitus ei todellakaan ole loukata abortin tehneitä: kyseessä on jokaisen oma valinta, minä kerroin nyt vain omani. Edelleen hyväksyn abortin, jos oma elämäntilanne sitä vaatii. Lapsen etuhan siinäkin on kyseessä.
Olen sitä mieltä, että aborttia ei kenenkään pitäisi tehdä, ihmisen ei pitäisi olla niin vastuuton, että hankkiutuu raskaaksi vahingossa. Raiskaukset tmv ovat tietysti asia erikseen. Hyväksyn abortin kuitenkin tilanteessa, jossa lapsi syntyisi epätoivottuna. Jos äiti/vanhemmat eivät ole valmiita kantamaan vastuuta lapsestaan, varsinkin silloin, jos kyseessä on kehitysvammainen lapsi, on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää tehdä abortti. Yhdellekään lapselle ei ole hyväksi syntyä epärakastavaan perheeseen, epätoivottuna vahinkolapsena.
Kuitenkaan en pystysi itse ikinä, en ikinä tekemään aborttia. En ole ikinä ollut raskaana, mutta tiedän, etten voisi ikinä, en ikinä elää sen tiedon kanssa, että olen itse päättänyt oman lapseni elämän ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan. Tietäisin, etten ikinä tule näkemään omaa lastani, en ikinä saisi häntä hymyilemään. En kuulisi hänen ensimmäistä sanaansa, en näkisi ensimmäistä askeltaan. Vain, koska itse päätin niin. En pystyisi elämään ajatellen, kuinka vanha lapseni nyt olisi, kuvitellen, miltä hän näyttäisi, mitä osaisi. Mitä hän harrastaisi, millaisia ystäviä hänellä olisi, millainen hän olisi. En voisi elää niin.
Olen tehnyt vakaan päätöksen, että vaikka tulisin raskaaksi nyt, 15.-vuotiaana, en tekisi aborttia. Ei, en luule olevani mitenkään kypsä tai aikuinen, en toivo lasta, en halua lasta. En luule, että nuoruuteni on nyt takanapäin. Haluan elää normaalin nuoruuden, ja miettiä lasta sitten myöhemmin. Mutta silti, jos nyt olisin raskaana, pitäisin lapsen. Opettelisin hoitamaan lastani, vanhempieni ja ystävieni tuella, rakastaisin lastani. En voisi koskaan tehdä aborttia.
Tekstini tarkoitus ei todellakaan ole loukata abortin tehneitä: kyseessä on jokaisen oma valinta, minä kerroin nyt vain omani. Edelleen hyväksyn abortin, jos oma elämäntilanne sitä vaatii. Lapsen etuhan siinäkin on kyseessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...aivan kuin itseni kirjoittama. Olin myös idealisti nuorena, nyt mukavuus on voittanut suurimmat ideaalit. Alle 18-vuotiaana vanhempani eivät antaneet minun osallistua mielenilmaisuihin, silloin olin varma, että kun olen täysi-ikäinen olen erittäin aktiivinen mielenilmaisija. No joo... Olin vähän aikaa, hiukka yli kaksikymppisenä, huomasi, että olikin mukavampaa jäädä kotiin kylminä ja märkinä päivinä ja siitä se alamäki sitten lähti...
Toivon, ettet ole yhtä lepsu kuin minä, on hienoa, että ihmisillä on periaatteita.
Tuo tekstisi aborttiin liittyen toi niin mukavia musitoja, vitsi kun vielä löytäisi sen poltteen, milloin pystyi ssanomaan en koskaan ja olevinaan olemaan varma,e ttä se tarkoittaa myös etten koskaan. Minä ressukkahan käytän tällä hetkellä eläinkunnan tuotteita ruokavaliossanikin, vaikka sekin oli ei koskaan -juttuja.
Ei koskaan aborttia - kuitenkin oli minulla eri syystä kuin sinulla. Itse pidin itseäni niin fiksuna ja sivistyneenä, että minullehan ei koskaan käy vahinkoa, siksi minä en aborttia koskaan tekisi. En todellakaan musita koskaan pohtineeni mitää vauvan hymyjä tai lasken minkä ikäinen juttuja, alkioilla ja sikiöillähän ei ollut tuolloinkaan minulle tuntevan ja kokemaan kykenevän lapsen arvoa... Vaan minulla se ei koskaan aborttia johtui siitä, että abortin teko on moraalisesti arveluttavaa ja minä, erittäin fiksu ja sivistynyt, ideaali ihminen en tee eläessäni mitään moraalisesti kyseenalaista, vaan ideaali ihminen toimii aina vain moraalisen "kaikkien mielestä" hyvän puolella... Koin siis abortin teon kapinalliseksi, se ravisuttaa liikaa yhteiskunnan normeja, mutta tottahan minä tasa-arvoa kannattavana ihmisenä sallin muiden tehdä abortin, mutta itse minä en koskaan. Hassua kyllä samalla suhtauduin kuitenkin joihinkin asioihin niin intohimoisesti, että niissä kapinoin ja halusin ravistella...
Hieno asenne aloittajalla, jatka samaa linjaa! Toivon vilpittömästi, että et joudu joku päivä nielemään ihan yhtäpaljoa sanoja kun me monet muut ex-ideaali nuoriso ollaan jouduttu... Abortinkin omalle kohdalle sattuminen ei kuitenkaan ola mikään ihan pieni mahdollisuus, seitsemäsosa suomalaisista naisista niitä nykyisin tekee. Toivottavasti olet loppupeleissä fiksumpi kuin esim minä ja hoidat asiasi paremmin. Tsemiä!