Vene-lehdessä esiteltiin Ovni 365. Ihan asiallisen näköinen vene, ei siinä mitään. Tällainen kysymys heräsi: alumiinin hitsaaminen on käsittääkseni melko hankalaa puuhaa, kun terästä liimailee tämmöinen pääsiäiskäsikin. Ainakin hätäkorjauksia pystyy tekemään jälkimmäiseen melko vähällä taidolla ja kokemuksella.
Toisaalta, mikä oikeastaan on todennäköisyys saada metalliveneeseen reikä jossain huonosti kartoitetuilla vesillä? Eli onko tällä hitsattavuuserolla merkitystä loppupeleissä?
Toisaalta, mikä oikeastaan on todennäköisyys saada metalliveneeseen reikä jossain huonosti kartoitetuilla vesillä? Eli onko tällä hitsattavuuserolla merkitystä loppupeleissä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
verrattuna lujitemuoviin. Kivikkoon rysäyttäessä tulee naarmuja maalipintaan, joskus lommoja. Kokemusta on teräsrunkoisesta ja muoviveneistä.
näyttivät nuo kilpaveneet Tjörn Runtissa kestävän kovaa kivelle ja rantaan ajoa. Ei lasikuitu niin heikkoa ole kuin moonet luulee. Varsinkin kun puhutaan vähän suuremmista veneistä, joissa materiaalivahvuudet ovat paksut eikä ole pyritty liikaan keveyteen. Lasikuitu on sitkeää.
1. Metallirunko kestää huomattavasti suurempia pistekuormituksia ilman murtumista kuin lasikuitu tai hiilikuitu. Joku ehkä muistaa kuvadokumentit teräsveneestä, jonka päälle ajoi laiva Kanariuan saarten ulkopuolella. Tuli hurjat lommot, mutta ei vuotoa. Asiaa siteerattiin tälläkin foorumilla.
Tuoreessa muistissa lienevät hiilikuiturunkoisten VOR-veneiden rakennevauriot joita syntyi Kiinan merellä kryssiessä. Global Challenge Race-veneet ovat muuten teräsrunkoisia, koska niiden reitti on kryssivoittoinen.
Valtamerillä on yhä enemmän törmäysriskejä; kaikkea mahdollista kelluvista konteista ja puunrungoista valaisiin asti. Se on yksi syy, miksi pitkänmatkanpursista suuri osa on metallisrunkoisia.
Omassa kivikkoisessa saaristossamme lasikuituveneiden tavallisin vaurioitumissyy on pohjakosketus. Ei tarvita kovin kovaa tälliä, kun kölin takareunan kohdalle tulee murtumia. Moni on sen kokenut.
2. Salamanisku lasikuituveneeseen on yleensä tuhoisa. Runkoon voi syntyä lukuisia reikiä sähköpurkauksen reitille (netissä on julkaistu kuvadokumenttejä Leevene:n korjaamolla kunnostetusta salamaniskun vaurioitamasta purjeveneestä). Metallivene on ukonilmalla turvallinen ja toimii miehistöä suojaavana Faradayn häkkinä. Koko metallirunko on "maadoitettu" mereen.
Mitä alla olevan viestin linkissä tarkoittaa ettei uskaltaisi jättää aluvenettä vaille valvontaa:
"I was seriously interested in buying either an Ovni or a Garcia (I think the better boat) but after talking to a bunch of people who were more knowledgeable than myself, I discovered that these boats are not suitable for my lifestyle (I travel constantly - get to stay on the boat about ten days a month - so, the boat stays at a marina, unattended) Aluminum gives up electrons too willingly to leave the boat alone for extended periods of time."
http://www.cruisersforum.com/forums/f47/the-boat-of-cruising-dreams-ovni-25440.html
"Aluminum gives up electrons too willingly" viitannee elektrolyysiin.
Myöhempänä ketjussa puhutaan alumiiniveneestä, jonka runko oli reikiä täynnä ilmeisesti sähköisen korroosion johdosta:
http://www.cruisersforum.com/forums/showpost.php?p=274604&postcount=17
on etuja ja haittoja, molemmissa. Yksi teräsveneen huonoista puolista on ruostuminen ja erityisesti sisäpuolelta sellaisista paikoista joihin ei pääse käsiksi. Monenlaisia tarinoita löytyy puhkiruostuneista teräsveneistä. En tarkoita että tekisi teräksestä huonon, mutta kuitenkin tarkkana pitää olla. Puhki ryostumassa oleva rauta ei kestä mitään. Mitä sitten tulee lasikuituveneisiin, niin niissä on niin erillaisia veneitä ja ratkaisuja vaikkapa kölin suhteen, että aivan suoraa yleistystä ei kannata tehdä.
helpottaa elämää ja veneen hoitoa. Ehkä ei kannattaisi tehdä yleistyksiä myöskään sen ajan teräsveneistä, jolloin epoksimaaleja vielä ei ollut olemassa tai runkoa ei oltu kunnolla hiekkapuhallettu ennen maalaamista. Teräksen haitta alumiiniin verrattuna on tietenkin se, että materiaali on raskaampaa ja veneestä tulee painavampi. Alumiini on kalliimpaa, mutta elektrolyyttinen korroosi on sen ongelma. Ongelmaa ei kannata liioitella. Kohtuullisen hyvin ovat pienet alumiiniveneet kestäneet niinkuin bustereista yms on nähty.
Eräs saksalaispariskunta hankki 35-jalkaisen teräsveneen käytettynä vuonna 1952 ja ovat samalla veneellään kiertäneet maailman eri kolkat kymmenien vuosien aikana. Taas lähtivät reissuun ja parhaillaan lienevät Brasiliassa. Vene on yli 60- vuotisen ikänsä aikana pari kertaa hiekkapuhallettu myös sisäpuolelta (iso homma, vaatii purkamista ja uudelleen rakentamista), mutta oli yhä siistissä ja merikelpoisessa kunnossa. Toisaalta on nähty ränsistyneitäkin teräsveneitä, jossa on pahoja ruostevaurioita (vrt. Merivuokko tänään).
Merivuokkohan on ikäänsä nähden hyvässä kunnossa, muutamaa vuotanutta ikkunaa lukuunottamatta...? Joten en ymmärrä sanojasi "pahoja ruostevaurioita". Runko oli kuvista päätellen kuin uusi!!
Runko siinä taitaakin olla hyvä, koska siinä on kaksikomponenttimaalit ja ei kaaria ole.
Mutta nähdäkseni siinä on ollut jotain pientä ruostevauriota koska avotila on purettu:
http://www.youtube.com/user/petrlaz#p/a/u/0/cCYJchES_Pk
Ajele sinne kiville ,hölmöä.Ja toinen neuvo...älä osta pientä venettä,se ei kannata - osta iso vene,se kannattaa!
koralliriutalle ajettu aluovni:
http://www.cruisersforum.com/forums/f47/the-boat-of-cruising-dreams-ovni-25440-2.html
sama vene korjattuna:
http://www.yachtworld.com/core/listing/boatTranslatedFullDetails.jsp?boat_id=2002181
Hienoa, että kerrankin Vene-lehdessä esiteltiin oikein kunnon pitkänmatkan purtta ja vieläpä jotakin muuta materiaalia kuin ainaista lasikuitua. Beneteaut, Bavat ja muut lähes identtisen näköiset peruspaatit tulevat jo korvista ulos. Kiinnostavaa lukea vaihteeksi vähän erilaisista veneistä, jotka ovat kuitenkin maailman merillä ja varsinkin haastavammilla pitkillä matkoilla todella suosittuja. Kyseinen Ovni vaikutti erinomaisen varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Hitsattavuus ei ole ratkaiseva. Jos loydat paikan, jossa osataan hitsata, siella osataan myos alumiini. Alumiinin korroosiota pyritaan estamaan mm. roikuttamalla marinassa kaikista veneen kulmista vaijerin varassa sinkkeja. Hankalina asioina vuorovesialueella ovat laitureiden tolpat, jotka ovat yleensa terasta. Tolppa alumiiniveneen vieressa aiheittaa aina ongelman. Maasahkon saa erotettua veneesta galvaanisella erottimella. Marinan suojamaadotuksessa on yleensa pieni jannite.
Tiedetaan tapauksia, joissa katamaraanin molemmat alumiinipotkurit ovat kadonneet syopymalla.
Alumiinin maalaaminen niin, etta maali pysyy, on lahes mahdotonta. Myrkkymaaliksi ei kelpaa mika hyvansa maali ja se on erotettava rungosta primerilla.
Terasvene syopyy yleensa sisapuolelta. Ulkopuolella nakyva ruoste on yleensa voin kauneushaitta.
Ajattele humauttaa lekalla veneen kylkeen. Teras kolahtaa ja ehka tulee lommo, samoin alumiini. Alumiini murtuu hiukan helpommin. Lasikuitu, betoni ja puu tuskin kestavat. Alumiiniset kalastusalukset ovat murtuneet hitsauksista noin 10 vuoden kayton jalkeen (Norjassa ja Canadassa)