Eräälle silloiselle ystävälleni tehtiin nuorena abortti. Koska hän oli nuori. No tai täysi-ikäinen tai ainakin melkein. Loistava tulevaisuus edessä, opiskelut ja kaikki. Vaan mites kävikään. Abortin jälkeen hän jatkoi railakasta opiskelija elämää. Löytyi mies, teki lapset ja näytti onnellisemmalta ja tasapainoisemmalta kuin koskaan, tuntui rauhoittuneen normaaliin elämään. Tuli ero ja päihteet vei mennessään. lapset huostaan ja toinen (ehkä joku niistä lukuisista keskenmenoista oli myös abortti???) abortti. Opiskelut jäi opiskelematta... toistaiseksi.
Toinenkin bilevuosieni silloinenystävä oli tehnyt abortin. Ja bailaus senkun vaan jatkui.
Ja kummallakin näistä naisista se ongelma, että kun saa viinaa päähänsä, niin löytyy myös miesseuraa sänkyyn ja sitten ne poikaystävät vaihtuu kenties tiuhempaa tahtia ku pikkarit.
Eräs taas teki abortin koska oli pettänyt pitkäaikaista avomiestään ja lapsi olisi siis toisen. Mieheltään onnistui salaamaan abortin, mutta avoliitto kariutui kumminkin. Turhaa vaivaa siis suhteen pelastamiseksi abortti.
Kolmatta ystävää elämä moukaroi päähän ja lääkitsi itseään viinalla. Baarista löytyi seksikumppani ja ei aikaakaan kun ystävä harkitsi aborttia. Elämästä viisastuneena en enää sanonutkaan että omapa on asiasi, tee niinkuin parhaaksi näet. Vaan että älä hyvä ihminen sitä tee, se vain särkee ja hajoittaa sinua. Ystävä kävi asiat läpi mielessään, raskasta se varmaan oli asian puntaroiminen. Päätti pitää lapsen, siihen loppui päihteiden käyttö. Vuodet ovat vierineet ja tuoneet ylä- ja alamäkensä hänelle, mutta bilevuodet ovat olleet ohi lapsen tulon myötä. Äitivuosinaan hän on opiskellut ja saanut vakituisen työpaikan.
Yksi elämässä opittava asia on vastuu ja oma kokemukseni itse elettynä ja vierestä katsottuna on se että lapsi opettaa tehokkaasti vastuun kantoa. Äidit panostavat opiskeluun ja työntekoon ja itsestään huolehtimiseen koska heillä on hyvä syy: omat lapsensa.
Vastuun kantoa on ihmisen vastuu itsestään ja terveydestään. Vastuunkantoa on ottaa elämästä opikseen eikä toistaa samoja virheitä. Vastuunkantoa on auttaa ystävää ja seisoa vierellä.
Abortti on mielestäni asia joka aina juontaa juurensa pelosta. Pelätään mitä jos en osaakaan, jaksakaan, pystykään... olemaan äiti tälle lapselle. Mitä jos ei sitten voikaan opiskella tai mies jättää tai... Voi hyvät hyssykät mitä puppua ja pelkokuvia, harhaa ja suurta valetta moinen pelottelu! Totuushan on että äitiys on usein vasta kaiken alku. Ainakin itse olen miettinyt millä minä täytinkään elämäni ennen äitiyttäni. Varsin tyhjänpäiväisiltä tuntuvat monet silloiset harrastukset puhumattakaan viinanhuuruisista vuosista.
Toinenkin bilevuosieni silloinenystävä oli tehnyt abortin. Ja bailaus senkun vaan jatkui.
Ja kummallakin näistä naisista se ongelma, että kun saa viinaa päähänsä, niin löytyy myös miesseuraa sänkyyn ja sitten ne poikaystävät vaihtuu kenties tiuhempaa tahtia ku pikkarit.
Eräs taas teki abortin koska oli pettänyt pitkäaikaista avomiestään ja lapsi olisi siis toisen. Mieheltään onnistui salaamaan abortin, mutta avoliitto kariutui kumminkin. Turhaa vaivaa siis suhteen pelastamiseksi abortti.
Kolmatta ystävää elämä moukaroi päähän ja lääkitsi itseään viinalla. Baarista löytyi seksikumppani ja ei aikaakaan kun ystävä harkitsi aborttia. Elämästä viisastuneena en enää sanonutkaan että omapa on asiasi, tee niinkuin parhaaksi näet. Vaan että älä hyvä ihminen sitä tee, se vain särkee ja hajoittaa sinua. Ystävä kävi asiat läpi mielessään, raskasta se varmaan oli asian puntaroiminen. Päätti pitää lapsen, siihen loppui päihteiden käyttö. Vuodet ovat vierineet ja tuoneet ylä- ja alamäkensä hänelle, mutta bilevuodet ovat olleet ohi lapsen tulon myötä. Äitivuosinaan hän on opiskellut ja saanut vakituisen työpaikan.
Yksi elämässä opittava asia on vastuu ja oma kokemukseni itse elettynä ja vierestä katsottuna on se että lapsi opettaa tehokkaasti vastuun kantoa. Äidit panostavat opiskeluun ja työntekoon ja itsestään huolehtimiseen koska heillä on hyvä syy: omat lapsensa.
Vastuun kantoa on ihmisen vastuu itsestään ja terveydestään. Vastuunkantoa on ottaa elämästä opikseen eikä toistaa samoja virheitä. Vastuunkantoa on auttaa ystävää ja seisoa vierellä.
Abortti on mielestäni asia joka aina juontaa juurensa pelosta. Pelätään mitä jos en osaakaan, jaksakaan, pystykään... olemaan äiti tälle lapselle. Mitä jos ei sitten voikaan opiskella tai mies jättää tai... Voi hyvät hyssykät mitä puppua ja pelkokuvia, harhaa ja suurta valetta moinen pelottelu! Totuushan on että äitiys on usein vasta kaiken alku. Ainakin itse olen miettinyt millä minä täytinkään elämäni ennen äitiyttäni. Varsin tyhjänpäiväisiltä tuntuvat monet silloiset harrastukset puhumattakaan viinanhuuruisista vuosista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
;)
juu kyllähän se vastuunkantoa opettaa ja itsellä ainakin lapsi menee kaiken muun edelle. mutta valitettavasti kaikki ei taaskaan ole niin mustavalkoista. minä tunnen äitejä, joista ihmettelen suuresti minkä takia ovat lapset hankkineet, kun ei niistä osata huolehtia ja jotenkin tuntuu että ei heitä kiinnostakaan- esim.mennä huidellaan silti joka viikonloppu sekä viikolla. ja lapset aina isovanhemmillaan tai muualla hoidossa. ja tiedän kyllä erään tapauksen joka on lapsen saannin jälkeen katunut että ei tehnytkään aborttia...
mielestäni on hyvä, että toisinaan vähän pelotellaan, koska on ihmisiä, jotka tuntuvat tosiaan uskovan että omalla lapsella ei voi olla koliikkia ja vauvat on helppoja hoidettavia ja ihan kun ei osattaisi ajatella sitä, että nekin kasvavat isoiksi joskus. ja ei kaikki äidit silti jaksa lapsiaan hoitaa vaikka tosiasiat tiedostaisivatkin. ihmisen mieli kun on arvaamaton, sitä kun ei kukaan tiedä kehen se masennus tai vaikkapa mielenterveysongelmat iskee..
mutta toisaalta taas, pelkäsin itse ihan hirveäasti raskausaikana juuri sitä, että jään lapsen kanssa yksin, kun mies oli aina vaan ryyppäämässä. ja se oli yksi syy, minkä takia vihasin olla raskaana ja kadutti toisinaan koko homma...mutta nyt, kun lapsi on syntynyt, tiedän että pärjäisimme vallan mainiosti kaksinkin, ilman isää. jotenkin sitä on vahvistunut henkisesti lapsen myötä. ja kun sille haluaa olla se maailman paras äiti=) täytyy kyllä myöntää, että ihan niin hyvä äiti en minäkään ole, kyllä välillä miettii mitä voisi tehdä jos lasta ei olisi ja joskus tulee aivan uskomaton hinku baariin, mutta sitten ajattelen, että vaikka joku nyt tarjoituisikin lapsen vahdiksi niin en kyllä silti haluaisi ilman lastani mihinkään lähteä, vielä ei raaski