Olen jo noin vuoden päivät kärsinyt seuraavanlaisista oireista.
- Oksettaa
- Vatsavaivoja
- Sydän hakkaa
- Levoton olo
- Keskittymisvaikeudet
- Jaksamattomuutta. Voisi nukkua koko ajan
- Jotenkin hermostunut olo. Olo kun tikittävällä aikapommilla
- En halua tehdä mitään. Haluan vain olla yksin.
- Itkuisuutta. Itken noin kolme kerta työpäivän aikana ja kotona aina kun mies tai poiak ei näe.
Takana on paljon työkiireitä ja siellä organisaationmuutoksia, josta viimeinen tulossa alkuvuodesta. Siitäkään ei tiedä mitään vielä.
Minulla on olo, että kukaan ei välitä minusta ja tunteistani. Töissä heittopussi ja kotona passuuttaja. Ei auta puhuminen ei raivoaminen ei mikään. Tuntuu, että kaikilla muilla on asiat paremmin kuin minulla.
Olenko vain heikko vai mikä tässä mättää? Mitä voisi tehdä? Onko pakko ruveta vetämään lääkkeitä, että kykenee töihin menemään.
Tänäänkin lähdin kesken työpäivän kotiin kun en enää kestänyt pahaa oloani. Huomenna työterveydenhoitajalle kun lääkärille ei saa aikoja.
- Oksettaa
- Vatsavaivoja
- Sydän hakkaa
- Levoton olo
- Keskittymisvaikeudet
- Jaksamattomuutta. Voisi nukkua koko ajan
- Jotenkin hermostunut olo. Olo kun tikittävällä aikapommilla
- En halua tehdä mitään. Haluan vain olla yksin.
- Itkuisuutta. Itken noin kolme kerta työpäivän aikana ja kotona aina kun mies tai poiak ei näe.
Takana on paljon työkiireitä ja siellä organisaationmuutoksia, josta viimeinen tulossa alkuvuodesta. Siitäkään ei tiedä mitään vielä.
Minulla on olo, että kukaan ei välitä minusta ja tunteistani. Töissä heittopussi ja kotona passuuttaja. Ei auta puhuminen ei raivoaminen ei mikään. Tuntuu, että kaikilla muilla on asiat paremmin kuin minulla.
Olenko vain heikko vai mikä tässä mättää? Mitä voisi tehdä? Onko pakko ruveta vetämään lääkkeitä, että kykenee töihin menemään.
Tänäänkin lähdin kesken työpäivän kotiin kun en enää kestänyt pahaa oloani. Huomenna työterveydenhoitajalle kun lääkärille ei saa aikoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikuttaisi siltä ettei sulla ole hetkenkään rauhaa. Semmosta huokasu- ja nollaushetkeä. Sairasloma ei hirveästi auta jos kuitenkin pysyt kotona passaamassa kahta kauheemmin kun on enempi aikaa. Lääkkeet tietysti turruttaa hermostuneisuutta ja antaa mahdollisuuden jatkaa ylikierroksilla mutta ei ne olosuhteita muuta.
Lyhytkin semmonen vaan itselle omistettu aika voi tehdä ihmeitä. Radikaalimpi liike on miettiä ahdistuksen lähteitä ja muuttaa elämää parempaan suuntaan. Mä koin samanlaista aikoinani. Avioero oli se ratkaiseva helpottava tekijä mulle.
terveyskeskuksen kautta tai kirkolta. Laskee varmasti verenpainettakin, kun pääsee purkamaan mieltään säännöllisesti eikä liian harvoin. Onneksi kirjoitit tänne, pääset kirjoittamaan ajatuksiasi paperille ja voit myös jatkaa sitä. Rupea miettimään omia rajojasi, kirjaa ehtosi paperille ensin itseäsi varten ja sitten voit "sanella" muillekin. Ajattele sillä lailla, että onneksi et ole korvaamaton, vaan monia asioita voi delegoida muille, niin että kenellekään ei tule ylivoimaista. Ei ole liikaa vaadittu kotiväeltäkään, joten turha tuntea syyllisyyttä. Sinulla on stressiä siis vähintään kahdella rintamalla, ei ihme että painaa. Avaa suusi myös työpaikalla, koeta kepillä jäätä ensin mukavan työkaverin kanssa ja ehdottele vaivihkaa, että otetaanko tämä asia yhdessä esille ensi palaverissa. Ja mieti itse jatkoa. Ota vain päivä kerrallaan, äläkä mieti niitä muutoksia, koska nekin tulevat vain päivä kerrallaan. Ole rauhassa ihan öönä ja opettele hitaasti ja muilta kysellen. Eiköhän se mene entiseen malliin. Ole rankkoina hetkinä töissä vain rahan takia, jos ei nyt elintärkeästä työstä ole kyse. Keskity aina yhteen asiaan kerrallaan ja vaadi omaa rauhaa. Rupea käymään yksin harrastuksissa, älä turhaan kysele ja selittele, vaan ilmoita vain lapulla jääkaapin ovessa. Onhan se mieskin aikuinen ihminen.