Hei!
Kirjoitan kandia ja gradun tutkimussuunnitelmaa, eikä tehtävät etene. Joka pv avaan kyllä kyseiset tiedostot, mutten saa mitään aikaan. Aihe on haastava ja aiempia tutkimuksia on vähän, lisäksi tuijotan vain ruutua tekemättä mitään.
Uskomaton ahdistus ja jo 6 vuosi menossa, puuttuisi edelliset sen gradun lisäksi, mutta alaa kohtaan ei ole mitään mielenkiintoa,puuh. Muutin juuri pääkaupunkiseudullekin, niin todellista yksin puurtamista, koska seminaariryhmäni kokoontuvat muualla. Huh, turhauttavaa. Olisi niin mukava vain mennä töihin muulle alalle tms kaikkea muuta kuin gradua. En tajua mistä sen kirjoittamiseen motivaatio löytyy..
Kirjoitan kandia ja gradun tutkimussuunnitelmaa, eikä tehtävät etene. Joka pv avaan kyllä kyseiset tiedostot, mutten saa mitään aikaan. Aihe on haastava ja aiempia tutkimuksia on vähän, lisäksi tuijotan vain ruutua tekemättä mitään.
Uskomaton ahdistus ja jo 6 vuosi menossa, puuttuisi edelliset sen gradun lisäksi, mutta alaa kohtaan ei ole mitään mielenkiintoa,puuh. Muutin juuri pääkaupunkiseudullekin, niin todellista yksin puurtamista, koska seminaariryhmäni kokoontuvat muualla. Huh, turhauttavaa. Olisi niin mukava vain mennä töihin muulle alalle tms kaikkea muuta kuin gradua. En tajua mistä sen kirjoittamiseen motivaatio löytyy..
Vastaukset 4
Vanhimmat
1 JOHDANTO
2 KESKEISET KÄSITTEET (tai aikaisemmat tutkimukset)
2.1 ...
2.2 ...
2.3 ...
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT
4 AINEISTO JA AINEISTONKERUU
5 ANALYYSI
6 AIKATAULU
7 TUTKIMUKSEN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS
Liitteet
lähteet
Tuossa sinulle tutkimussuunnitelman rakenne. Tutkimussuunnitelman riittävä pituus lienee kymmenisen sivua.
mainion tutkimussuunnitelman pohjan edelliseltä vastaajalta, joten voit lopettaa itsesäälissä kieriskelyn ja ryhtyä hommiin.
Motivaatio kirjoittamiseen löytyy siitä, että et valmistu etkä pääse kunnon hommiin ellet tee proseminaaria ja gradua. Siinä taitaa olla riittämiin motiivia useimmille opiskelijoille, ja sen pitäisi riittää sinullekin.
Ylemmän korkeakoulutukinnon suorittaminen on vaativa tehtävä, joskin vaivansa arvoinen ihan taloudellisestikin. Et voi vaatia, että se olisi vielä mukavaakin.
nyt vaan hommiin! aloitat jo esille tulleesta tutkimussuunnitelman rakenteesta, jostakin kohdasta ensin. Ja rupeat vaan kirjoittamaan. Koska tiedät, mitä tutkit ja millä menetelmällä eli miten, niin nyt vaan kirjoittamaan... Kyllä se etenee kun joka pvä teet jotain.
Itsellä gradu parhaillaan alla ja se on jo voiton puolella, mutta kova homma siinä on ollut. Kokemuksestani neuvon, että tee ihmeessä joka pvä tai ainakin joka toinen pvä JOTAKIN, sillä silloin huomaa että työkin etenee... itsellä ollut muutamia väliviikkoja gradusta ja aina kun sitten sitä aloittaa , niin tuntuu että joutuu lähtee alusta - oman pään sisällä. Asiat unohtuu kun rutiini katkeaa. Eli ole työsi kimpussa koko ajan niin se etenee ja vauhdilla.
Tsemppiä!
Tyhjän ruudun tuijottaminen on tuttua ja turhaksi osoittautunutta hommaa. Mieluummin kannattaa pistää ajatuksia paperille ja pitää nämä paperit tallessa. Näin ajatuksista jää jokin todiste itselle ja käsitys toimettomana hengailusta alkaa hävitä. Niin ja tulee jopa ajateltuakin, kun ei ole Facebook käden ulottuvilla. Samoista papereista pystyy myöhemmin katsomaan, mitä jostakin asiasta olikaan ajatellut eikä samaa pyörää tarvitse keksiä enää toista kertaa.
Ruutuvihko sai minut oikeasti hommiin kiinni. Kirjoitin sinne ylös kysymyksiäni ja vastaushahmotelmia niihin. Käytin sitä kuin päiväkirjaa, eli päivämäärä tekemiset ylös: sähköpostit proffalle, kirjastosta haetut teokset, muistiinpanoja, mitä olen jo analysoinut jnejne..
Kyllästyttyäni asumaan ruutuvihkoni kanssa otin taktiikaksi kirjoittaa puoli sivua päivässä. Ja homma lähti käyntiin. Juuri nyt ei edes inhota :D