yksinäisyys on yksi asia mitä en vaan kestä, se on noloo ja häpeen olla olemassa jos oon yksin. mulla on kauheen paha olla. mä oon niin yksin. oon välillä riippuvainen kavereista, varmaankin ihan normaalisti. kuka nyt haluais syödä koulun ruokalassa yksin kun söpöt pojat, nuoremmat ja vanhemmat tytöt tuijottaa ? yhtäkkiä huomasin että ystävät yhtäkkiä kaikkoontuvat ympäriltäni, vai onko tämä vain sattumia päällekkäin ?
1. ystäväni laittoi meidät tauolle riitelyn takia
2. toinen ystäväni ei yksinkertaisesti halua olla seurassani enää, ilmoitti tekstiviestillä
3. tuntuu että kolmas ystäväni ei enää jaksa mua ja välttelee mua
sitten jäljellä onkin vain pari kaveria joiden seurassa olen joskus vapaa-ajalla ollut ja olen joutunut ns. muuttamaan itseäni. niiden vitsit ei naurata mut esitän että naurattais.
ja sitte on jtn koulututtuja joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, joille kuitenkin juttelen koulussa.
1. ystäväni laittoi meidät tauolle riitelyn takia
2. toinen ystäväni ei yksinkertaisesti halua olla seurassani enää, ilmoitti tekstiviestillä
3. tuntuu että kolmas ystäväni ei enää jaksa mua ja välttelee mua
sitten jäljellä onkin vain pari kaveria joiden seurassa olen joskus vapaa-ajalla ollut ja olen joutunut ns. muuttamaan itseäni. niiden vitsit ei naurata mut esitän että naurattais.
ja sitte on jtn koulututtuja joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, joille kuitenkin juttelen koulussa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mullakin on vaan pari kaveria. joskus oli enemmän, mutta yhteydenotot vaan harveni ja lopulta loppu kokonaan. Ja nää pari kaveria on sellasia lapsuudenystäviä, ett tavallaan meilläkään ei oo mitään yhteistä. Mut en halua heitä silti menettää, muuten olisin aivan yksin. Ja sellasia koulukavereita mulla on kans muutama, mut jos niiden joku parempi kaveri tulee paikalle niin häipyy heidän mukaansa ja taas olen yksin.. ja muutenkin ulkona niiden jutuista, kun eihän ne nyt kuulu kuin 'lähimmille ystäville'.. :/
Tiän kyl miltä susta tuntuu... mulla ne kaverit erkani musta ehkä just eniten sen vuoks ett meillä ei oo yhteistä ja osaks varmaa sen vuoks että en aina oo mikään sosiaalisuuden perikuva. Mun on ainakin tosi vaikee löytää samanhenkisiä ihmisiä. tai vaikka löytäisinkin niin en uskalla edes lähestyä, ku pelkään että eivät olekaan kiinnostuneita mun seurasta.
Mää oon oikeestaan jo tottunu siihen etten paljon oo kenenkään kanssa vapaa-ajalla. mut kyll se ketuttaakin.. esim. nytkin kun tulee halloween ja kaikki lähtee jonnekkin juhliin. itte kökin yksinäni kotona. hienoo.
Tästä viestistä tuskin oli mitään apua, meni vähän omien tuntemuksien ja kokemuksien vatvomiseksi.
helpottavaa luke että on muita samassa tilanteessa kun minä mutta eipä se silti oikeastaan asiassa auta.
"Tiän kyl miltä susta tuntuu... mulla ne kaverit erkani musta ehkä just eniten sen vuoks ett meillä ei oo yhteistä ja osaks varmaa sen vuoks että en aina oo mikään sosiaalisuuden perikuva. Mun on ainakin tosi vaikee löytää samanhenkisiä ihmisiä. tai vaikka löytäisinkin niin en uskalla edes lähestyä, ku pelkään että eivät olekaan kiinnostuneita mun seurasta."
tää on just sama kun minulla. miten uskaltais tutustua ihmisiin :/ oon niin epäitsevarma että en uskalla mennä juttelemaan ku pelkään torjutuksi tulemista. ääää
No eipä ollut kunnon kavereita nuo. Jos hemmetti vieköön löydät hyvän, luotettavan kaverin jonka kanssa voit olla aidosti oma itsesi ja aidosti nauttia ja nauraa niin älä päästä irti. Tee kaikkes suhteen ylläpitämiseen, sillä oikea ystävä ei ole täydellinen, mutta parasta seuraa ja terveyttä.
Nolostelu on normaalia, mutta ihan oikeesti, mä en koskaan kattele ruokalassakaan ihmisiä jotka syö yksin millään muulla silmällä kuin normisti ympäristöäni tarkkailemalla, en tee johtopäätöksiä, en ajattele niitä.
Ja miksköhän? Koska ennen mun kaverit ei tullu ruokalaan syömään, joten heissuvei sain mennä yksin, mikäs siinä, en tunne mulkoilua ennenkuin kiinnitän huomiota mihin ihmiset katsoo. Ja niin ei kannata tehdä, eivät ne sinua ihmettele vaan luontaisesti tarkkailevat ympärilleen.
Tollasia tilanteita on elämässä, toivottavasti sun suhteista laajenee jotain hienompaa jossain vaiheessa. Pahaa oloa lievittää oma koira, oma mieleinen tekeminen ja tietenki äidille ja isälle juttelu ja hauska ajanviete. :-)