Moikka!
Kuukatiseni ovat olleet erittäin kivuliaita aina. Kipu alkaa viikkoa ennen kuukautisia lievänä, ja pahin tuska on kahden ensimmäisen vuotopäivän aikana. :) Viikkoa ennen menkkoja esiintyvä kipu on lähinnä "liikunnallista", eli esiintyy vain kun käyn lenkillä, ratsasta, tai muuten liikkuessani. Nyt odotan menkkojeni alkavan 2.11. mutta olen huolissani siitä, ettei minkäänlaista kipua ole esiintynyt, vaikka "jatkuvasti pitkin pihoja juoksentelenkin".
"Huolettavan" asiasta tekee se, että viimeisen kuukauden aikana en ole ehkäisyä käyttänyt, vaikka miesystänäni onkin lauennut sisääni. Yhdyntöjä meillä on ollut keskimäärin joka toinen päivä, eniten juuri ovulaation aikoihin. Äitini on kertonut mulle tulevansa todella helposti raskaaksi (koskaan ei ole tarvinnut muuta kuin jättää pillerit pois ja kuukauden päästä testissä on kaksi selkeää viivaa), ja uskon "vian" tarttuneen meihin lapsiinkin. :) Ainakin mä olen perinyt äidin d-kupin rinnat ja pyöreän pyllyn, mitkä lienee positiivisia hedelmällisyyden kannalta. Uskoisin moisella suojaamattomalla seksitahdilla, mikä meillä, olevan suurella todennäköisyydellä seurauksena raskaus.
Olemme avopuolisoni kanssa täysi-ikäisiä, mutta hyvin nuoria, ja mulla on vielä lukio kesken. Miesystäväni on sanonut ettei lapsia tahdo vielä ainakaan 5 vuoteen. Itselläni on 4 nuorempaa sisarusta, nuorimpien iät: 8v, 6v ja 1v5kk, eli lapsista mulla on omakohtaista kokemusta paljonkin. Pidän lapsista, ja tiedän "miten lapsia käsitellään", ja suurperheen lapsena olen tottunut lastenhoitoon ja heidän päivittäiseen kuulumiseen elämään, sekä tiedän kuinka paljon vastuuta se vaatii. Ja kuinka monesta muusta se on pois. Odotan innolla tulevaa abiristeilyä, mutta jos olisin silloin raskaana, en voisi juhlia yhtä railakkaasti kuin olen tottunut, ja mitä olen haaveillut.
Olen yrittänyt keskustella tilanteesta "isäkokelaan" kanssa, mutta hän on jyrkästi sitä mieltä että ei lapsia vielä. Sanoi että jos nyt olisin raskaana, abortti on ainoa vaihtoehto. Itse en sitä voisi tehdä, koska olen haaveillut omista lapsista niin kauan kuin muistan. Abortti olisi kuin unelman murskaaminen omasta aloitteesta. :/
Varsinaisia oireita mulla ei ole ollut, ja odotankin (ja toisaalta toivon) menkkojen alkavan ajallaan.
Silti mahdollisuus pyörii päässäni.
Yksi "oire" on kivuttomuuden lisäksi alaselän kivut, joita ei aiemmin ole mulla ollut.. Mutta nekin voi olla vain menkkaoire vatsakivun sijaan. :)
Toinen "oire" on vatsantoiminnan hidastuminen. Yleensä olen aamukakkija, mutta tällä viikolla vatsani on toiminut hitaammin, ja eka kakkahätä tuleekin vasta iltapäivällä. Ruokavaliota en ole muuttanut.
Kolmas "oire" on huimaamine. Mutta sekin on liittynyt janon tunteeseen, joten uskon sen olevan vain nestehukkaa. Vaikkakin olen juonut "paljon".
Toivoisin siis keskustelua raskauden oireista, ja kertomuksia ns. kotioloista (mitä mieltä lapsen isä on? Tai jos olet hyvin nuori, miten luulet vanhempiesi suhtautuvan? Yms.). Kaikkien kommentit ovat tervetulleita!
Kuukatiseni ovat olleet erittäin kivuliaita aina. Kipu alkaa viikkoa ennen kuukautisia lievänä, ja pahin tuska on kahden ensimmäisen vuotopäivän aikana. :) Viikkoa ennen menkkoja esiintyvä kipu on lähinnä "liikunnallista", eli esiintyy vain kun käyn lenkillä, ratsasta, tai muuten liikkuessani. Nyt odotan menkkojeni alkavan 2.11. mutta olen huolissani siitä, ettei minkäänlaista kipua ole esiintynyt, vaikka "jatkuvasti pitkin pihoja juoksentelenkin".
"Huolettavan" asiasta tekee se, että viimeisen kuukauden aikana en ole ehkäisyä käyttänyt, vaikka miesystänäni onkin lauennut sisääni. Yhdyntöjä meillä on ollut keskimäärin joka toinen päivä, eniten juuri ovulaation aikoihin. Äitini on kertonut mulle tulevansa todella helposti raskaaksi (koskaan ei ole tarvinnut muuta kuin jättää pillerit pois ja kuukauden päästä testissä on kaksi selkeää viivaa), ja uskon "vian" tarttuneen meihin lapsiinkin. :) Ainakin mä olen perinyt äidin d-kupin rinnat ja pyöreän pyllyn, mitkä lienee positiivisia hedelmällisyyden kannalta. Uskoisin moisella suojaamattomalla seksitahdilla, mikä meillä, olevan suurella todennäköisyydellä seurauksena raskaus.
Olemme avopuolisoni kanssa täysi-ikäisiä, mutta hyvin nuoria, ja mulla on vielä lukio kesken. Miesystäväni on sanonut ettei lapsia tahdo vielä ainakaan 5 vuoteen. Itselläni on 4 nuorempaa sisarusta, nuorimpien iät: 8v, 6v ja 1v5kk, eli lapsista mulla on omakohtaista kokemusta paljonkin. Pidän lapsista, ja tiedän "miten lapsia käsitellään", ja suurperheen lapsena olen tottunut lastenhoitoon ja heidän päivittäiseen kuulumiseen elämään, sekä tiedän kuinka paljon vastuuta se vaatii. Ja kuinka monesta muusta se on pois. Odotan innolla tulevaa abiristeilyä, mutta jos olisin silloin raskaana, en voisi juhlia yhtä railakkaasti kuin olen tottunut, ja mitä olen haaveillut.
Olen yrittänyt keskustella tilanteesta "isäkokelaan" kanssa, mutta hän on jyrkästi sitä mieltä että ei lapsia vielä. Sanoi että jos nyt olisin raskaana, abortti on ainoa vaihtoehto. Itse en sitä voisi tehdä, koska olen haaveillut omista lapsista niin kauan kuin muistan. Abortti olisi kuin unelman murskaaminen omasta aloitteesta. :/
Varsinaisia oireita mulla ei ole ollut, ja odotankin (ja toisaalta toivon) menkkojen alkavan ajallaan.
Silti mahdollisuus pyörii päässäni.
Yksi "oire" on kivuttomuuden lisäksi alaselän kivut, joita ei aiemmin ole mulla ollut.. Mutta nekin voi olla vain menkkaoire vatsakivun sijaan. :)
Toinen "oire" on vatsantoiminnan hidastuminen. Yleensä olen aamukakkija, mutta tällä viikolla vatsani on toiminut hitaammin, ja eka kakkahätä tuleekin vasta iltapäivällä. Ruokavaliota en ole muuttanut.
Kolmas "oire" on huimaamine. Mutta sekin on liittynyt janon tunteeseen, joten uskon sen olevan vain nestehukkaa. Vaikkakin olen juonut "paljon".
Toivoisin siis keskustelua raskauden oireista, ja kertomuksia ns. kotioloista (mitä mieltä lapsen isä on? Tai jos olet hyvin nuori, miten luulet vanhempiesi suhtautuvan? Yms.). Kaikkien kommentit ovat tervetulleita!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! No oletpa nyt järjestänyt itsesi aikamoiseen tilanteeseen. Ihan ekaksi on pakko kysyä, että miksi ette ole käyttäneet mitään ehkäisyä ja onko poikaystäväsi siis myös ollut tietoinen siitä, että ehkäisyä ei ole? Siis että et ole hänen tietämättä jättänyt hormonaalista ehkäisyä pois tms.? Ehkäisyähän ei yleensä käytetä jos halutaan lapsia, teidän tilanteessa niin ei kuitenkaan ole niin olisi vain kiva kuulla varsinainen syy. Varsinkin jos nimen omaan ovulaation aikaan olette eniten puuhailleet.
Noista kovista kuukautiskivuista tuli vaan mieleen, että eihän sinulla vain ole endometrioosia? Viikkoa ennen menkkoja esiintyvä kipu (liikkuessakaan esiintyvä) ei kuitenkaan ole normaalia ja oikein voimakkaat kuukautiskivutkin kannattaa tutkituttaa.
No, joka tapauksessa, vaikka olisitkin raskaana, niin erittäin harvalla on raskausoireita noin varhaisessa vaiheessa raskautta. Toisin sanoen odottelet nyt vain niitä menkkoja ja jos niitä ei ala kuulua niin teet sitten testin. Jos olisitkin raskaana, niin sinähän voit itse päättää pidätkö lapsen vai et, vaikkakin jos haluat lapsen pitää niin voi olla, että suhde poikaystävään menee sitten siinä. Tosin sillä ei varmaankaan ole sitten merkitystä jos todella et aborttia halua tehdä.
Olen suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin sinä, mutta meille lapsi olisi enemmän kuin toivottu (haha, siinäpähän kukkahattu-tädit taas valitatte). Yhdessä olemme avopuolison kanssa asuneet noin vuoden. Lueppas alempaa keskustelu "Tieto lisää tuskaa" tai jotain sinnepäin, saatat löytää kohtalotovereita. Ja myös melkoista kritiikkiäkin..
Minuakin kiinnostaisi tietää, oletko jättänyt ehkäisyn "salaa" pois vai oliko se yhteinen päätös. Noh, sekin on sivuseikka enkä ala sinua syyllistämään. Varmasti olet tietoinen siitä kuinka raskaus voidaan ehkäistä. Itsekin toivoin/pelkäsin olevani raskaana, kuvittelin itselleni kaikki mahdolliset raskausoireet ja menkathan kuitenkin alkoivat, muutaman päivän myöhässä tosin. Naisen mieli on sitten ihmeellinen :) Eli ei kannata stressata, tee testi jos kuukautiset eivät tule ajallaan tai vaikkapa hieman aiemminkin, saat ainakin mielenrauhan.
Noista kotioloista sen verran, että myös mieheni tahtoisi kovasti lasta, mutta pelkää vanhempieni reaktiota. Maalailee kuulemma mielessään kauhukuvia, että minulla menee välit poikki vanhempien kanssa jos teemme lapsen nyt. Minusta kun odotetaan vähintäänkin maisteria, enkä itse halua/jaksa kouluttautua niin pitkälle.. Rakas ukkoseni pelkää, että saa syyt yksin niskoillensa jos saamme lapsen. Hän ei jaksa toivoa, että puhumisella saa asiat selvitettyä. Tällaisten keskustelujen jälkeen tunsin, että minun on tehtävä valinta joko vanhempieni tai rakkaani välillä, vaikka sitä en ikinä halua tehdä. Uskon kuitenkin, että erityisesti äitini ei hylkää minua. Uskon, että hän tukee minua alkujärkytyksen jälkeen, hänhän sai minut 19-vuotiaana. Äitini on vielä melko nuori myös ja on useasti sanonut, että jos joku tekee seuraavaksi vauvan niin se on hän, ei me lapset. Ei ihmekään, että avokkia pelottaa juuri äitini reaktio.
Vinkkini Sinulle on, että lopeta "lainausmerkkien" turha käyttäminen viesteissäsi (ei oikein kuulu minkäänlaiseen kirjoittamiseen tuo lainausmerkkien käyttö noin suuressa mittakaavassa, en toki tarkoita, että oma kielioppini olisi täydellistä) äläkä stressaa turhaan. Kuukautiset vain myöhästyvät jos ne ovat tullakseen. Mieti jatkoa vasta sitten jos/kun testi näyttää plussaa. Vaikeaa se on, mutta yritä toivoa parasta ja varautua pahimpaan (mikä se paras/pahin sinulle sitten onkin). Eihän sitä tiedä, vaikka miehesi mieli muuttuisi abortin yms suhteen. Haluaisitko jutella asiasta lisää privaatisti? Olisi mukava mesetellä tai laitella sähköpostia. Jos kiinnostusta löytyy, voin rohkaistua antamaan sähköpostiosoitteeni,
Plussaa näytti tänä aamuna.. kuten aavistin. Hyvin haalea, mutta plussa kuitenkin.
Ehkäisystä - en jättänyt salaa pois - avopuolisoni tiesi ettei mulla ole ehkäisyä.. Mutta ois tosi kiva jos ois joku, jonka kaa jutskata aiheesta. Tämän vuorokauden aikana on tuntunut että pää räjähtää ajatuksista. Avokki tietää jo. Mutta silti. :)