Kyllä niitä naisia tulee ja menee. En ainakaan pysty tällä hetkellä mihinkään pidempään suhteeseen, hyvä niin. Mut siihen ketä rakastin, on suhde nyt loppu. Sen muijan kaverit tuli katelliseks ja syötti sille kaikkee pakkopullaa ja saivat sen uskoon kaikkee mitä muka olin tehny sen selän takana. Sama se, se oli sen menetys.
Näin mulla.
"Mies"
141460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noinko todella uskot käyneen.Vai olisiko asia,niin ettet ole aivan, niin "hyvä",kuin luulet.Jos et kerran pysty mihinkään vakavempaan,niin taisi tehdä tyttö oikean valinnan pistää välit poikki.Se oli sun menetys.
Toisaalta on aivan totta naisia tulee ja menee,kuten miehiäkin.Mutta ku osa on liian "helppoja" saada,menee sitten helposti mielenkiinto.Sitten napsahtaa se kohdalle,jossa on se jokin juttu.
Pistin itsekin kaltaiseesi "mieheen" välit poikki. Oma valintani se oli ja vaikka harmittaa joutua katkaista hyvän "suhteen",niin tein sen itseni takia. Taisin olla ensimmäinen muija,joka on pistänyt välit poikki kyseiseen "mieheen".Taisi olla kova kolaus sille.Mä en ole samanlainen,kuin "ne muut".En ole tusinatuula.
Taidat olla joku tosi teini, kun et ota ja puhu asioita selviksi...
Mulle kävi ihan samalla tavalla!! Entisen jätkän kaverit oli niin kateellisia kun he itse olivat sinkkuja puhuivat kaikkee paskaa musta hänelle.. Ja ne jätkät yritti erottaa meitä vaikka millä tavalla.. ja onnistuivatkin siinä..
Yritin vaikka mitä ettei suhde menisi poikki. Mut sen kaverit sai vaan sen puhuttua ympäri. Pakkohan mun oli sit jo luovuttaa kun ei se uskonu niin uskonu.. Ne sen kaverit keksi ihan mitä vaan että meillä menis poikki. Sama se enää, kateellisia paskoja kaikki.
"Sama se" kolahti sun tekstistäsi. Mun ihastukseni hoki sitä mulle,ku riideltiin ja se tuntui pahalle.Tuli aina mieleen,että olenko minä ihan sama.Vaikka hän kyllä välillä sitten korjasikin,etten mä ole ihan sama. Miksi nyt tartun siihen sun kirjoittamana? Koska sä vaikutat siltä "kaverilta",johon olin ihastunut ja johon katkaisin välini.
En ymmärtänyt sitä miestä yhtään.Miksi se ensin sanoo tykkäävänsä musta enemmän,kuin ystävänä ja sitten kieltääkin kaiken? Ei kuulemma muista sanoneensa mitään sellaista.Eikä ajattele mua muuna kuin kaverina.Vaikka tiesin,ettei hän halua seurustella,niin silti ei se nyt kaveruuttakaan puhtaasti ollut.Mulla on miespuolisia kavereita paljon ja yhdenkään kanssa ei ole tälläistä.
meillä lipsahteli flirttailuun,suudelmiin,esileikki asteelle ja aloimme riidellä kuin vanha pariskunta,hän valehteli minulle,jos joku tyttö meni hänen luo yöksi,hän ei koskaan halunnut paljastaa menevänsä iskemään sänkyseuraa,kukaan ei koskaan merkinnyt hänelle mitään,kun kysyin onko hän ihastunut tyttöön.Kun kysyin miksi hän ei voi kertoa,että joku tyttö tulee yöksi, vaikka me olemme kavereita hän ei tiennyt miksi valehteli. Hän ei tiennyt tunteistani.En paljastanut niitä,kuin vasta vähän ennen,kuin katkaisin välimme.
Kaikki oli niin vaikeaa,mutta meillä oli aina hauskaa ollessamme yhdessä.
Olen pahoillani,että "avauduin sulle" kuulostat,vain tutulta tekstissäsi.Sama sävy tekstissä,kuin tällä hylkäämälläni ihastuksella.Et sinä sama ole...tiedän sen.
Joskus on itsensä takia parempi luovuttaa.Tiedän kateelliset kaverit...tytöt on tosi paskoja ollessaan kateellisia.Toivottavasti tyttösi tajuaa jonain päivänä millaisia hänen ystävänsä on. Muuten ne tekevät saman uudelleen.
Voimia sinulle.
Tuskin olen sama juu, mut ihan jotain tuttua oli tossa sunkin tekstissä. Kiitti kuitenkin sulle, älä sä sit ole niin kiero ja ovela kuin noi "muut".
On surullista lukea kokemuksistanne. On vain niinkin, että kun se toinen osapuoli uskoo enemmään kavereitaan/ystäviään, hän ei ole itsenäisesti ajatteleva persoona eikä osaa täysillä luottaa, ei uskalla/osaa avautua eikä antautua suhteeseen. Sitten ei todellakaan voi muuta kuin luopua, vaikka se tuntuu kuinka pahalta.
Onko toinen osapuoli todella kuunnellut/uskonut kavereitaan? Entäpä jos onkin kysymys jostain muusta. Andro sinä veit sanat "suustani".
Oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, miten vaikeata surffailu täällä netissä on. On kaikennäköisiä viestejä, joista monesta löytää samoja tilanteita kuin itsellä. Olen monesti luullut, että tämä ja tämä mies on "mieheni".
Välillä tulee ihan kajahtanut olo, sitähän voi kehitellä vaikka minkälaisia stooreja näistä.
Etkä tiedä, kuka toisessa päässä on. Tämä on hyvä, kun kysyy mielipiteitä, vaihtoehtoja joihinkn asioihin, mutta kahden ihmisen väliseen suht.etenemiseen, se ei mielestäni sovellu. Varsinkin jos joku tietty on mielessä. siitä tulee helposti toinen todellisuus. Minä haluan elää kuitenkin reaalimaailmassa.
No, nyt sinä veit sanat suustani. Voisin siteerata paljossa sinua: haluan myös elää reaalimaailmassa, emmehän voi tietää kuka toisessa päässä tätä surffilautaa on. Eikä tämä sovellu tosiaan kahden ihmisen välisen suhteen etenemiseen. Siksipä en voi kysyä, oletko tiistai lauantai, ja kysyin jo?
Oletteko huomanneet, että kun joitain asioita epäilee toisessa, monesti heijastaakin niitä asioita itse? Se oli pelkkä kysymys pohdittavaksi? Itsessäni olen sen huomannut. Mitä mieltä olette?
Näinhän se on. Kyllä meitä ihmisiä on moneen junaan, hyvä niin. Eihän täällä sitä elämää muuten ois jos kaikki olis samanlaisia paviaaneja.
En mä ole kiero ja ovela, en niin kuin noi "muut".Mä en itseasiassa liiku pahemmin naisporukoissa, vaan miespuolisten kavereiden kanssa etupäässä. Miksiköhän?=)
Parempaa huomista.Kyllä me löydetään vielä se "oikea" rakkaus.
et oo 22 vee?
En.