Välillä on sellainen olo, et tekee mieli lentää ja halata kaikkia vastaantulevia. Sitten tulee sellaisia hetkiä, että tekisi mieli päättää päivänsä! Kaikki kaatuu päälle. Tulee sellaisia masennuskausia. Sit kun epäonnistuu jossain ihastushommassa tms, tulee vielä pahempi olo. Tuntuu että kurkussa on pala ja itku nousee...
Mistä tää kaikki johtuu? On mulla ystäviä jne. Mut miten ne reagois jos kertosin, et oon harkinnu useesti itsemurhaa!? Varmaan pitäis mua hulluna jne. Mä en tiedä yhtään mitä tehdä. Tuntuu ettei kukaan välitä :(
"Oisit voinu ees yrittää. Vaikka joskus tuntuu, että kaikki on turhaa. Sä koitit mulle selittää, ei oo järkee jatkaa elämää. Mä tahdoin olla sulle syy jatkaa huomiseen." -Apulanta: Ilona-
Kukaan ei oo mulle sellainen joka tukee. Kun mä olin oikein masentunu, mutsi uhkail jo psykiatril! Mä en tiedä yhtään mitä tehdä, pitäiskö kertoo hyvälle ystävälle vai mitä tehdä? :(
Mistä tää kaikki johtuu? On mulla ystäviä jne. Mut miten ne reagois jos kertosin, et oon harkinnu useesti itsemurhaa!? Varmaan pitäis mua hulluna jne. Mä en tiedä yhtään mitä tehdä. Tuntuu ettei kukaan välitä :(
"Oisit voinu ees yrittää. Vaikka joskus tuntuu, että kaikki on turhaa. Sä koitit mulle selittää, ei oo järkee jatkaa elämää. Mä tahdoin olla sulle syy jatkaa huomiseen." -Apulanta: Ilona-
Kukaan ei oo mulle sellainen joka tukee. Kun mä olin oikein masentunu, mutsi uhkail jo psykiatril! Mä en tiedä yhtään mitä tehdä, pitäiskö kertoo hyvälle ystävälle vai mitä tehdä? :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
kerron sinulle.. On sinusta...joskus sinusta on johonkin. Minulle on pari ystävää kertonut että on miettynyt itse murhaa. Ei siinä tiedä mitä sanoa. Ei tiedä miten helpottaa niiden oloa. Oon yrittänyt sanoo niille että minä ainakin välitän. Kaikista tuntuu joskus siltä. Minustakin...etenkin nyt kun poikaystävä jätti ja tuntuu ettei aika kulu millään..eikä millään ole väliä. Mutta on sillä väliä. Mulla ei olis pokkaa tehä itsaria. Mä rakastan mun vanhempi ja ystäviä ja sukulaisia sen verta paljon että mä en tuottais niille sitä tuskaa!Itsarin tehneen omaisille jää niin paha olo ja ne syyttää itseensä ja kun ei tiedä että miksi. Ihmisiä kuolee muutenkin aivan turhaa! rupee harrastaa jotain..yritä saada aika kulumaan...opiskele jotain mikä sua kiinnostaa..tee kaikkee mistä tykkäät. Sitä kautta saattasit saada uusia ystäviä ja muuta.. Voi olla ettei helpota mutta minä oon ainakin yrittänyt.. Mieti haluatko porukoilles, kavereilles ja muille sen tuskan!
On maailma rankka,se on monesti todistettu,sen kestäminen on joskus vaikeaa.
Sanoisin että ei psykiatri ole uhkaus,se on nuori ammatti(nykymuodossaan).Josta on apua jos koskakin.
Psykiatri on henkilääkäri,mielen hoitaja.
Jokunen kerta olen itsekkin tullut ajateelleeksi pakoa tästä maailmasta, mutta siitä on jo aikaa, olen muuttanut hieman maailman käsitystäni ja suhtautumista, niistä ajoista.
Hei ei se ollut varmaankaan uhkailua monet ihmiset on käynyt psykiatrilla ei se tee susta hullua epätoivoista tai muuta se nimi vain kuulostaa oudolta siellä puhutaan asioista ja se auttaa! menisit nyt ihmeessä psykiatrille jos on huono olo koska kun sieltä pääset olet kuin uusi ihminen kun olet saanut puhuttua asiat halki!
mulla on ihan samanlaista... kaikki johtuu eksästäni... se on uskomaton kusipää ja nyt sen takia yritin kuristaa itseni kaks kertaa... tosin olin kännissä.... olisin muuten onnistuunut mutta rakas ystäväni esti sen ja juuri´kun olin kuristamassa- loppui voimat... vajosin maahan... en jaksanut enään... toivottavasti oloasi helpottaa ettet ole ainoa...
Kyllä elämä polkee minuakin alas useasti päivässä... :(
sillon kun istuu pimeässä, sitä kuvittelee että on aivan yksin koko maailmassa. ei tule ajatelleeksi että kuinka lähellä joku muukin voi istua ja ajatella omaa yksinäisyyttään.
Mä en kyllä osaa auttaa sua, mutta mä halusin vaan sanoo, että et oo ainoo josta tuntuu tolta!! Tuntu, että toi ois ollu mun kirjottama.
Tsemppiä!! Yritetään vaan jaksaa! =)
OIS KIVAA OLLA VIELÄPÄ SELLAINEN MIES JOS ON JOSKUS AJOKORTTI JA PAPERIT < MM NIIN AIKAMOINEN ÄIJÄ
on just samanlaista! Mut kaikki muuttuu aikanaan.Elämä on vain tällaista,ei aina voi olla kaikki täydellistä! Oon itekin miettinyt itsemurhaa useasti,mut en olis ikinä sellaista tehnyt,koska tiedän et jos tänään on paha olo nii parin päivän päästä se on jo toisinpäin ja tuntuu et elämä on ihana..ja se onkin!!! Se kaikki vaa riippuu siitä miten ite suhtaudut asioihin! Ja mä oon oppinu et jos haluaa elämän muuttuvan täytyy muuttua ite! Mä oon aina murehtinu kaikista pienistä asioista ja aina ku niitä kasautuu liikaa nii alkaa masentaa ja muuta...mut nyt suhtaudun elämään paljon positiivisemmin enkä enää välitä epäonnistumisista vaan muistan aina et oon ainakin terve ja mul on läheisiä ihmisiä ja ystäviä.Ja sehän on yleensä sillei et ku on aina hyvällä tuulella ja suhtautuu kaikkiin positiivisesti nii onnistuukin kaikessa ja elämäkin hymyilee. Joten älä edes mieti itsaria vaan keskity siihen mitä sulla on ja ainahan elämä muuttuu parempaan suuntaan jos vaan sitä haluaa ja yrittää!!!=0)