mulla on toi häiriö. mut en oo saanut diagnoosia. mut oon siltiki aika varma että mulla on se, koska mulla on just sellaisia tyypillisiä oireita.
eli mulla on semmonen ongelma että pelkään aina jättäväni hanan päälle.
se alko mulla jo joskus ala-asteella. aluksi tuli vaan semmonen että jos käytin hanaa ja lähin johonki niin tuli sellnen paniikki et laitoinko mä nyt sen hanan kiinni?! siitä se sitte paheni niin että pahimmaillaan saattoi mennä puol tuntii hanoja räplätessä, ehkä enemmänki, en jaksa muistaa enään. sitte se ahdistus siitä meni niin pahaksi että en voinut käyttää hanoja jos siinä paikalla ei ollut jotain muuta ihmistä joka käytti sitä samaa hanaa kanssa.
kun se oli pahimmillaan nii ihmettelin että mitä tää on, et oon hullu, että oon ainoo ihminen kellä on tällasta. en sillon vielä ees tajunnu että tämmösellä ongelmalla voi olla nimikin olemassa. häpesin sitä älyttömästi ja päätin et kukaan ei ikinä saa tietää että oon niin "hullu". edes omä mutsini tai kukaan ei iknä älynny mitään. totuin niin paljon siihen ongelmaan että välissä oli ehkä joku vuosi niin että en ajatellu koko asiaa, ku mulla oli niin selvät rutiinit.
joku vuosi sitten aloin pystyä käyttää kaikkia hanoja, paitsi vessan hanaa. edelleen jos tulee tilanne, et mun on pakko käyttää sitä, ni siihe räpläämiseen voi mennä parikyt minaa et uskon että se ei OIKEESTI ole jäänyt auki.
mut mistä tämmöseen voi saada apua, ku en jaksa tätä, menee hermot, ja oon vasta neljätoista.
eli mulla on semmonen ongelma että pelkään aina jättäväni hanan päälle.
se alko mulla jo joskus ala-asteella. aluksi tuli vaan semmonen että jos käytin hanaa ja lähin johonki niin tuli sellnen paniikki et laitoinko mä nyt sen hanan kiinni?! siitä se sitte paheni niin että pahimmaillaan saattoi mennä puol tuntii hanoja räplätessä, ehkä enemmänki, en jaksa muistaa enään. sitte se ahdistus siitä meni niin pahaksi että en voinut käyttää hanoja jos siinä paikalla ei ollut jotain muuta ihmistä joka käytti sitä samaa hanaa kanssa.
kun se oli pahimmillaan nii ihmettelin että mitä tää on, et oon hullu, että oon ainoo ihminen kellä on tällasta. en sillon vielä ees tajunnu että tämmösellä ongelmalla voi olla nimikin olemassa. häpesin sitä älyttömästi ja päätin et kukaan ei ikinä saa tietää että oon niin "hullu". edes omä mutsini tai kukaan ei iknä älynny mitään. totuin niin paljon siihen ongelmaan että välissä oli ehkä joku vuosi niin että en ajatellu koko asiaa, ku mulla oli niin selvät rutiinit.
joku vuosi sitten aloin pystyä käyttää kaikkia hanoja, paitsi vessan hanaa. edelleen jos tulee tilanne, et mun on pakko käyttää sitä, ni siihe räpläämiseen voi mennä parikyt minaa et uskon että se ei OIKEESTI ole jäänyt auki.
mut mistä tämmöseen voi saada apua, ku en jaksa tätä, menee hermot, ja oon vasta neljätoista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitä V:a sen on väliä jos hana jää päälle. Olkoot sitten päällä, prkl. Kyllä sitä suomessa vettä riittää...... ei se ihan äkkiä lopu. Jos jää niin jää, jos ei jää niin ei jää päälle. Näin on.
järki käteen ja luottaa omiin silmiin, että on se hana kiinni.
Mutta siinä se juuri onkin, ettei usko näkemäänsä. Minullakin on samanlaista toimintaa mm. sähkölaitteiden kanssa. Vaikka kuinka tuijottaisin, että pois päältä ovat, niin ei sitä vaan usko. Kiskaisen johdon seinästä - en vieläkään usko, vaikka 30 min. olisi sitä laitetta tuijottanut ja sanonut/huutanut ääneen, että 'pois on päältä!'... Tajuaahan sen, että se ei ole enää päällä, jos ei ole päällä, mutta OCD väittää toista ja pakottaa tarkistamaan asiat yhä uudelleen ja uudelleen..
ymmärrän täysin,, samanlaista se on mullakin,, vaikka en ole 2 vuoteen käyttänyt hellaa, pitää monesti tarkistaa jotta onko se päällä, ennekuin lähen vaikka töihin!
-siitä on ainakin apua, kun ei vain tarkista, jos alkaa vaivata antaa vaivata, kestää sen ahdistuksen mikä siitä tulee, saattaa tulla mieleen kauhukuvia mitä tapahtuu jos on "laite päällä", mutta ei välitä siitä!
minullakin kerran kun olin tyttökaverin luona yötä ja siellä jo sängyssä alko vaivaamaan jotta onkohan jäänyt omasta kämpästä hellapäälle, no enhän sitä nyt jaksanut alkaa lähteä tarkastamaan sitä, tietenkin sitä ahdistu, mutta ajattelin kylmästi jotta jos on päällä, ni syttykööt tulipalo, palakoon kokotalo, ja kuolkoot kaikki, mutta minä nukun nyt!,, eikä se enää kauheasti ole vaivannut..... tietenkin pohjimmiltaan tiesin jotta ei se ole päällä, eli en ole välinpitämätön kumminkaan.... ymmärrätte varmaan!
Lue "kerrasta poikki"-kirja ja sitten voisit marssia ihan terkkarilääkärille ja kertoa oireistasi.
Kyllä apua löytyy,yksin tämän vaivan kanssa/siitä eroon pääseminen on vaikeaa.
Rohkeasti vaan.