Omalla kohdallani kyse on aikuisopiskelijoista. Välillä saatan alkaa huvikseni ottaa selvää jostain oppilaasta enemmän, mitä tunnilla saan irti. Selailen esimerkiksi Facebook-profiileja (joista saa muuten yllättävän paljon selville, esim. ketkä opiskelijoista ovat oikeasti keskenään kavereita).
Kerran, kun yksi opiskelija oli myymässä asuntoaan, kävin ihan pokkana asuntoesittelyssä katsomassa pintaa syvemmältä, miten hän asui.
Mutta mitenkäs te muut kansankynttilät? Kiinnostaako teitä, millaisia persoonia oppilaat ovat siviilielämässä, vai tyydyttekö siihen, että opitte tuntemaan heidät vain pintapuolisesti? Tämä lienee aihe, josta en ainakaan itse uskalla avautua opettajainhuoneessa, mutta epäilen että joku muukin on yhtä utelias kuin minä?
Kerran, kun yksi opiskelija oli myymässä asuntoaan, kävin ihan pokkana asuntoesittelyssä katsomassa pintaa syvemmältä, miten hän asui.
Mutta mitenkäs te muut kansankynttilät? Kiinnostaako teitä, millaisia persoonia oppilaat ovat siviilielämässä, vai tyydyttekö siihen, että opitte tuntemaan heidät vain pintapuolisesti? Tämä lienee aihe, josta en ainakaan itse uskalla avautua opettajainhuoneessa, mutta epäilen että joku muukin on yhtä utelias kuin minä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En kyttää, enkä ole edes kiinnostunut opiskelijoideni yksityiselämästä, ellei se jotenkin heijastu kouluelämään.
Eikä minulla olisi edes aikaa selata opiskelijoiden profiileita.
Miten minusta tuntuu, että ap ei oikeasti ole edes opettaja, vaan joku opiskelija, joka kuvittelee opettajien kyttäävän opiskelijoittensa elämää.
Riippunee varmasti koulun koosta ja tyypistä, onko aikaa ja halua selailla profiileja. En minäkään nuorten opiskelijoiden yksityiselämästä ole kiinnostunut, mutta oma ikäryhmä kieltämättä herättää uteliaisuutta, varsinkin jos opetettavaan ryhmään sattuu opiskelijoita omalta kotipaikkakunnalta, tai on muuten jotain yhteistä.
kirjoituksesi. Et taatusti ole opettaja. Jos olisit, tietäisit, ettei meitä todellakaan kiinnosta oppilaiden siviilielämä, perhetaustat sun muut. Meillä opettajilla on kuule ihan oikeasti elämää koulun ulkopuolellakin.
Myönnän, olen yhden kerran laittanut facebookkiin yhden oppilaani hakuun. Sekin siksi että olin menossa katsomaan erästä näytelmää jossa tämä näytteli, ja mainos löytyi hänen facebook kuvistaan.
Totta kai olen opettajana kiinnostunut oppilaistani. Siksi puhun heidän kanssaan heitä kiinnostavista asioista. Tiedän ihan mieluusti heidän harrastuksistaan, ihmissuhdeasioistaan jne mutta vain sen mukaan, mitä he haluavat minulle kertoa. Harrastuksista saatan kysyä, muista henk.koht.asioista en kysele, mutta kuuntelen, jos joku haluaa avautua. Ja luonnollisesti asiat ovat luottamuksellisia.
Facebookissa olen entisten, jo aikuisten entisten oppilaiden kaverina, nykyisten en. Kyttääminen tuntuu oudolta.
Minulla ainakin on melkein kaikki opiskelijat Facebook-kavereina. Olen tehnyt heistä oman ryhmän. Eri ryhmillehän voi laittaa Facebookissa erilaiset rajoitukset tai jakaa eri kuvia. Missään tapauksessa opiskelijoita ei voi kytätä Facebookista, sillä eihän kukaan kirjoita profiiliinsa muuta kuin mitä itse haluaa jakaa. On hyvä asia, että opettaja on kiinnostunut opiskelijoistaan ja välittää heistä myös yksityisinä henkilöinä.
Kenenkään asuntoa sen sijaan en menisi katselemaan, jos ei olisi ostoaikeita tai muuta kiinnostusta esim. k.o. alueen hintatasosta ja tarjonnasta. Tuo asunnon katselu osoittaa minusta melkoista uteliaisuutta, joka ei ole enää hyväntahtoista välittämistä.