Voitteko samaistua? Mua on alkanut toden teolla rasittamaan omituiset luonne(häiriöiset)ihmiset, joka vain vähän kuuntelee (tai ei ollenkaan) jos sinulla on jotain asiaa. Vaikka miten yrittäisi olla hyvä tyyppi, ei palvelusta viitsitä palauttaa ikinä, tuloksena pelkkä lahja-automaatti olo. Tämä kirottu ihmistyyppi myös:
- lupaa asioita/tapaamisia mutta mitään ei tapahdukaan, se ei edes pahoittele jos jostain syystä ei pääsekään paikalle.
- väittää itseään kaveriksi vaikka ei uskalla edes puhua mitään ja jatkuvasti ignooraa kaiken sen, mitä sille joskus puhut.
- ilmestyy vessanpöntöstään/roskiksestaan/sillan alta vaan silloin, kun sillä itsellään on jotain valitettavaa tai ongelmia. Vain silloin se oikeasti juttelee kanssasi, mutta "hyödyn" saa vain hän jos alistut liikaa.
Mikä noihin ärsytyksiin tepsis.
- lupaa asioita/tapaamisia mutta mitään ei tapahdukaan, se ei edes pahoittele jos jostain syystä ei pääsekään paikalle.
- väittää itseään kaveriksi vaikka ei uskalla edes puhua mitään ja jatkuvasti ignooraa kaiken sen, mitä sille joskus puhut.
- ilmestyy vessanpöntöstään/roskiksestaan/sillan alta vaan silloin, kun sillä itsellään on jotain valitettavaa tai ongelmia. Vain silloin se oikeasti juttelee kanssasi, mutta "hyödyn" saa vain hän jos alistut liikaa.
Mikä noihin ärsytyksiin tepsis.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi valitat tätä yksinäisyys palstalle?
Tottakai tulee yksinäinen olo, jos ei kuunnella tai huomioida millään lailla. Rivien välistä voi lukea.
Mutta todella yrittänyt auttaa tyttöjä hädässä kertomalla jotain elämänkokemuksia, mutta mikä tuollaiseen ärsyttämiseen auttaisi.... jooo tuo voisi auttaa jos vaan naurat sille ja ajattelet että se on mielenvikainen ;D
Muuten joo sen takia itse yritän auttaa aina, tyttöjä varsinkin monesti, kun tytöt ovat auttaneet itseäni :D
Sen kummenpaa, toinen syy on se, että kun uutisissa aina ilmoitetaan että nuorilla tytöillä menee huonosti...
Pelkästään kunnioitusta tyttöjä kohtaan, toivottavasti tuo neuvo auttoi...'
Voi olla että ei liity suoranaisesti sinun aiheeseesi mutta sanonpa silti. Ottaen kaksi viimeistä luettelemasi asiaa pois tunnustan olevani vähän samankaltainen kuin kuvailemasi tyyppi. Miksi käyttäydyn näin?
Ihmiset tuntuvat odottavat minulta aina jotain. Koko elämäni olen ollut sellainen joka ajettelee ensin muita ja sitten itseään. Minua pidetään sellaisena mukavana kaverityyppinä, kaikkien kaverina. Ihmiseen johonka päältäpäin olisi mukava tutustua. Ja nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen katson mihin se on minut johtanut, vihaan todellakin itseäni. Kun kaikki se kunnioitus ja arvokkuus on viety, selkään on puukotettu ja sinua pidetään itsestäänselvänä parhaana kaverina jos jollekkin vähän juttelet, yhdyt heidän mielipiteisiinsä ja vetäiset naurut päälle. Sinua pompotellaan ja mielipiteilläsi ei ole minkäänlaista merkitystä.
Nykyään en päästä ketään liian lähelle, pelaan varman päälle. Jos en pidä jostain ihmisestä en ala yksipuoliseksi kaveriksi tälle jos hän soitteleekin perään. Heidän juttunsa tai seuransa ei kiinnosta vitunvertaa.
Ystävyys vaatii molemminpuoleista panostamista ja jos sitä ei vastapuolelta tule niin sitä ei myös tule.
Ketään ei voi pakottaa ystävyyteen.
End of story.
Haukkukaa vain itsekkääksi, mutta kun itseä on kohdeltu kaltoin jo useamman vuoden alkaa mielessään rakentamaan sellaista muuria itsesuojakseen, kategorioimaan ja jakamaan ihmisiä. Rakentamaan eräänlaista paratiisia pääsi sisälle. Ne ihmiset joista välität pidät lähelläsi muurin sisäpuolella ja ne negatiiviseksi kokemasi ihmiset karsitaan sinne muurin toiselle puolelle, pois näkyvistä ja tieltäsi.
Samanlaista käsittelyä saaneet ihmiset tietävät varmasti mitä tarkoitan.
Tarkoituksenani ei ollut provosoida ketään tai muutenkaan haastaa riitaa. Ketjun aloittajan kanssa lähtökohdat ovat varmasti erilaiset, mutta kuvittele jos minä vaikka olisinkin tämä kyseinen veikko jota tarkoitit viestilläsi?
Vaikka se ei näy päällepäin, myös muilla voi olla vaikeaa.
"Vaikka se ei näy päällepäin, myös muilla voi olla vaikeaa."
Ihanko itse keksit? Joka ainoalla iikalla täällä on vaikeaa ainakin joskus. Mut jyvinä erottuu akanoista ne, jotka paskoista kokemuksistaan huolimatta ei heti tyrmää niitä, joiden on pienessä päässään kuvitellut edustavan jotain (tyyppiä), josta haluaa pysyä erossa. Ärsyttäviä ovat todellakin ihmiset, jotka kohtelevat kuin ilmaa, koska kuvittelevat olevansa jotain enemmän. Ihmiset, jotka katkaisevat yhteydenpidon ilmoittamatta, jättävät yhtäkkiä vastaamatta s-posteihisi/puheluihisi/viesteihisi, koska ovat päättäneet pienessä sisäisessä paratiisissaan, ettet sovi sinne häiriköimään. Okei, ei tulla... Mutta käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioittaminen on asia erikseen. Ilmoita edes, et sori, et nyt sovi mun sisäiseen paratiisiin ja emme enää juttele/soittele/viestittele. Kadullakin voit jatkossa jättää moikkaamatta, sillä vastausta ei tule. Kerro, ketä sun viereesi sopii ja kuka ei, niin ei tarvi yllättyä, miten tuokin voi olla töykeä.
Monelle paratiisi näyttää olevan todella kylmä, ihmisvihan sävyttämä helvetti.