Haluan sanoa heti alkuun, että toivottavasti en loukkaa kirjoituksellani. Tämä ei varmasti koske kaikkia ujoja ja yksinäisiä, mutta jossain tapauksessa voi olla totta.
Itse ole ujo, yksinäinen toisinaan. Olen kuitenkin miettinyt joskus sitä millaisen kuvan ujo voi antaa itsestään ympäristöllensä, aivan tahattomasti.
Esimerkkinä kouluruokailu: Voi olla, että ujo menee istumaan yksin, hän ehkä näkee puolitutun tai tutun, mutta menee istumaan yksin, kauas. Luento, ujo menee erilleen kaikista muista. Käytävällä odottelu, ujo ei katso silmiin, ei saa katsekontaktia.
Kaikki tämä saa ulkopuolisissa (osassa) sen mielikuvan, että kyseinen ihminen on ylpeä tai häntä ei kiinnosta yhtään muiden seura. Ehkä hieman sosiaalinen odottaa jotain elettä, katsetta, mutta eristäytyminen saa nopeasti unohtamaan kaveruus ajatukset. Sitten siihen ihmiseen ei kiinnitä enää huomiota.
Vain yksi näkökulma lisää...ottakaa tai jättäkää.
Itse ole ujo, yksinäinen toisinaan. Olen kuitenkin miettinyt joskus sitä millaisen kuvan ujo voi antaa itsestään ympäristöllensä, aivan tahattomasti.
Esimerkkinä kouluruokailu: Voi olla, että ujo menee istumaan yksin, hän ehkä näkee puolitutun tai tutun, mutta menee istumaan yksin, kauas. Luento, ujo menee erilleen kaikista muista. Käytävällä odottelu, ujo ei katso silmiin, ei saa katsekontaktia.
Kaikki tämä saa ulkopuolisissa (osassa) sen mielikuvan, että kyseinen ihminen on ylpeä tai häntä ei kiinnosta yhtään muiden seura. Ehkä hieman sosiaalinen odottaa jotain elettä, katsetta, mutta eristäytyminen saa nopeasti unohtamaan kaveruus ajatukset. Sitten siihen ihmiseen ei kiinnitä enää huomiota.
Vain yksi näkökulma lisää...ottakaa tai jättäkää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ylpeä? Useasti väitetään tuota. Mutta siis, en saa millään päähäni ikinä että miten ujon ja lannistuneen näköinen ihminen voi näyttää YLPEÄLTÄ? Miksi hän olisi ylpeä?
Miksi esim. minä olisin ollut?
Ihmettelin itsekin tuota samaa. Minkätakia aina lisätään sana ylpeys tällaisiin asioihin?
Itse en ole ikinä ajatellut noin, vaikka olen tavannut monia tyyppejä jotka ovat yksinäisiä, ujoja ja erittäin hiljaisia. Joistakin ihmisistä olen saattanut itse nähdä sen, että se mahdollisesti on ollut ikävän menneisyyden aiheuttamaa ja olen tähän mennessä ollut aina oikeassa siinä. Vaikka toinen ei alussa puhua pulpahtaisi yhtään, niin ei se mitään. Sinnikkäästi kun menee aina uudestaan juttelemaan mukavia hänelle, niin olen huomannut, että se toinenkin on tullut puheliaammaksi. Se vain on se toisen luottamus, mikä on pitänyt ensin ansaita :)
Minä taas haluan olla yksin ja eristäytyä, kun en edes enää tiedä miten olisin ihmisten kanssa. Kuitenkin häiritsee se, että jotkut voivat yksinoloni vuoksi pitää minua ylpeänä tai kuvitella, että pitäisin itseäni muita "parempana". Miksi epäsosiaalinen olisi mitenkään ylpeämpi kuin sosiaalinen?
Tämä ei ole vastine sinun kirjoitukseesi, kunhan vain vähän asian sivusta höpöttelen.
Itse olen ujo (ennen vielä pahempi), mutta en nyhvötä kumarassa nurkassa. Olen vain tietoisesti pysynyt loitolla ihmisistä, koska minulla on aina sellainen tunne, että minut kuitenkin torjutaan. Siksi olen vain ylhäisessä yksinäisyydessäni; eli todennäköisesti vaikutan ylpeältä. Se on outoa... En todellakaan ole ylpeä, mutta en halua antaa itsestäni säälittävää kuvaa myöskään.
Voi kun oppisi olemaan helposti lähestyttävältä vaikuttava... Olisi järjettömän paljon helpompaa jos ei tarvitsisi aina itse tehdä aloitetta.
Niin aivan. Valitettavasti näin onpi asian laita. Olen nyt vasta aikuisena huomannut, että omalla käyttäytymiselläni 'ajan' ihmisiä pois luotani. Nyt olen päättänyt alkaa muuttamaan itseäni. Alan käymään paikoissa missä voisi ihmisiä tavata ja yritän rohkeasti jutella ventovieraille. Pakkohan tästä ujoudesta joskus on päästävä :) . Toivon, että muutkin ujot ja yksinäiset alkaisivat tekemään samoin.
Tiedostan ongelman, mutta miten voisin muuttaa käytöstäni menemättä ojasta allikkoon? Jos pakotan itseni väkisin aktiiviseksi, käytökseni teennäisyys paistaa kilometrien päähän ja annan samalla itsestäni tosi helposti tyrkyn vaikutelman... Sitten en enää ole muiden silmissä ylpeä seuran karttaja vaan rasittava ääliö. Tein siis niin tai näin, homma menee aina väärin. :(
No, mä olen juuri tuollainen rasittava ääliö, mutta mitäs siitä. Ilman rasittavia ääliöitä kaikki seisoskelisi yksinään "ylpeilemässä". Ja jos ei muusta juttua irtoa, niin ainakin siitä, miten rasittava ääliö olen.
Eikä muuten ota päähän yhtään. Niiden ongelmahan se on, jos jostain niin vähäpätöisestä kuin minusta jaksavat stressata.
Joukkoon vaan kuule rasittavaääliöilemään! :)