Mä olen

Et ole sitten rakastanut oikeasti ketään??? Tai jotain on aina puuttunut......eli et ole saanut sitä suhteessasi ja olet hakenut sitä muualta...? Tai olet paikannut elämästäsi puuttuvia osia heillä joita sinulla on ollut.....ja nyt...........

toisaalta....joillekin ihmisille ei yksi riitä. Se onkin sitten huonompi homma se.. siinä ei voi muuta kuin katsoa itseä silmiin - peilistä.

sinänsä ihan hyvä tunne; kertoo että kadut ja tiedät tehneesi väärin.Näin tulevaissudessa osaat välttää samat virheet. Mutta muuten se on energian tuhlausta, ne asiat on menneisyyttä, et voi niille enää mitään. Ja ihminen on yleensä enemmän tunteiden vietävissä, entä kuin järjen.varsinkin me naispuoliset..:) Ne teot ovat sillä hetkellä tuntuneet hyviltä, et niitä kai muuten olisi tehnyt. Monesti sitä vaan jälkeenpäin huomaa tunnemyrskyn laannuttua että se ei ollutkaan niin hyvä idea..

Itse olen sitä mieltä, että kenenkään elämä ei ole jostakin toisesta ihmisestä kiinni. Tarkoitan rakastumista.Joku ihminen voi tuntua jonkin aikaa maailman tärkeimmältä ja rakkaimmalta, mutta ajan kanssa(mikä klishee, tiedän!) tämä ihminen kutistuu normaaliin kokoon ja tippuu siltä jalustalta mihin olet hänet nostanut. Tiedän kokemuksesta, joskus olen ollut elämääkin suuremmasti rakastunut, mutta ajan kanssa huomannut sitten että pikkuhiljaa tämä kohde unohtuu...Maailma on ihania miehiä täynnä, "Se yksi ja oikea" on valitettavasti vain Disneyn ihanaa haavemaailmaa.

Jokainen meistä kantaa itse oman historiansa, tekemät haavat ja arvet. Jos rakastaa miestä jota ei voi saada, pitää uskoa tosiasia ja elää sen mukaan. Ja jos oikeasti välität ko. miehestä, niin kunnioitat mys sitä, ettet saa häntä. Muista sellainen tosiasia, että hän ei ole maailman ainut mies. Elä omaa elämääsi ja tee siitä elämisen arvoista.