Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    kaikkein paras ystävä

    onko kellään muulla näin...oma koira on maailman ihanin olento mitä maa voi päällään kantaa.
    opiskelen toisella paikkakunnalla, joten pääseen kotiin ja koirani luo vain viikonloppuisin, sekä lomina. joka kerta jää itkettävä ikävä koiraani, kun lähden kotoa. olen "kasvattanut" koirani ihan pennusta saakka ja se on kuin oma vaavi...
    vaikka onkin jo kahdeksan vuotias.
    koska koirani ei enää ole mikään nuori, olen alkanut ajatella aikaa, kun sitä ei enää ole. sehän aika väistämättä tulee eteen. se vaan tuntuu niin tuskaiselta ajatella sitä...
    koirani on niin rakas ja ihana, tulee lattiallakin aina istumaan sylkkyyn. se vain on...enemmän kuin pelkkä koira. kohtalotovereita?
    1210
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    aikoinani omistin maailman kaikkeuden ihanimman koiran. valitettavasti se sairasteli jo pienestä pitäen. Kun koirani täytti kuusi vuotta, tiesin sen olevan heikossa kunnossa. Aloin henkisesti "valmistaa" itseäni tulevaa aikaa varten. Ja kun aika sitten koitti, ei sitä tuskaa ja surua mitkään "valmennukset" poistaneet, eivät edes auttaneet. Vaikka tuon parhaan ystäväni kärsimysten loppumisesta on jo neljä vuotta tulee koira aina silloin tällöin uniini. Unissa se on se sama uskollinen ystäväni, joka suojelee minua kaikelta pahalta ja uhkaavalta. Usein unissani haitaan kasvoni sen turkkiin ja haistan taas sen ihanan ominaishajun, jota aikoinaan inhosin. Itku pääsee aamulla kun herään ja tajuan kaiken olevan vain unta. Ainoana asiana minua lohduttaa ajatus, ettei ystäväni joudu enää kärsimään. Vaikka tällähetkellä minulla on kolme koiraa, ei mikään täytä sitä isoa aukkoa sydämessäni, jonka ystäväni lähdettyään sinne jätti. Toivottavasti näen joku päivä ystäväni uudelleen. Onneksi minulle koirani elää unissani.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    laura kirjoitti:

    onko kellään muulla näin...oma koira on maailman ihanin olento mitä maa voi päällään kantaa.
    opiskelen toisella paikkakunnalla, joten pääseen kotiin ja koirani luo vain viikonloppuisin, sekä lomina. joka kerta jää itkettävä ikävä koiraani, kun lähden kotoa. olen "kasvattanut" koirani ihan pennusta saakka ja se on kuin oma vaavi...
    vaikka onkin jo kahdeksan vuotias.
    koska koirani ei enää ole mikään nuori, olen alkanut ajatella aikaa, kun sitä ei enää ole. sehän aika väistämättä tulee eteen. se vaan tuntuu niin tuskaiselta ajatella sitä...
    koirani on niin rakas ja ihana, tulee lattiallakin aina istumaan sylkkyyn. se vain on...enemmän kuin pelkkä koira. kohtalotovereita?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu