Huhut kalleudestani ovat vahvasti liioiteltuja...

Olen kirjoitellut tänne matkakertomuksia, mutta ovat rajoittaneet pituutta, joten en enää viitsi. Mutta tässä pieni sellainen: Majoituimme tosiaan Mestressä, joka sijaitsee mantereella pitkän sillan toisessa päässä. Se on ymmärtääkseni ihan oma kaupunki, jossa asuu tavallisia ihmisiä, joille Venetsian pilviin noussut hintataso on liikaa. Hotellin piti olla 5 minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta, ja niin se olikin, mutta kun lähdimme väärään suuntaan, niin saimme hakea sitä tunnin verran. Mutta tulihan nähtyä paikallista elämää. Silmiinpistävää oli, että kaikki paikalliset ihmiset olivat hyvin heikkoja. Pastaa ja pitsaa ja jäätelöä, sillä laihtuu! No, ehkäpä heidän hoikkuutensa johtuu siitä, että lähes koko päivänä ei syödä mitään, ja sitten illalla syödään pitkään ja hartaasti koko pöerheen voimin. Ravintolat pitävät siestaa klo 14-19, ja kun olimme illalla syömässä, niin siellä oli perheitä, joissa oli ihan pieniäkin lapsdia. Ja lapset istuivat nätisti pöydässä eivätkä juoksennelleet ympäri ravintolaa niinkuin Suomessa.

Hotelliyön jälkeen lähdimme bussilla Venetsian puolelle. ostimme menopaluun, 2.20 hengeltä. Bussi vei Piazzale Romalle, siitä lähtevät myös vaporettot, menimme nro ykköseen. Oli lauantaiaamu ja Rialton torilla tosi vilkasta. Kalaa ja vihanneksia oli vaikka minkälaisia. Sieltä paikalliset perheet ja ravintolat tekevät ostoksensa. Kävimme kahvilassa ja hieman myös kiertelimme kapeilla kujilla. Ostimme Buranon (vai Muranon) myymälästä viinpullon korkkeja, siis semmoisia vajaan pullon kauniita lasisulkijoita. Sitten kohdalle osuneeseen vaporettoon, joka oli menossa Lidoon. Lidon on alueen ainoa rantalomakohde. Heti satamassa ostimme jäätelötötteröt, 1.10 ekua. Naminami! Turistitouhua, ei kauheasti innostanut. Sitten taas vaporettoon nro kaksi, siinä istuimme kuin tatit kun saimme hyvät istumapaikat ikkunoiden vieressä. Aurinko paistoi, uskomattomat kauniit näkymät. vettä ja palatseja ja moottoriveneitä ja vaporettoja ja gondoleja ja ihmisiä. Nytkin oli paljon ihmisiä, vaikka ei ollut sesonki. Heinäkuussa en kestäisi olla siellä. Ajuelimme kakkosella puolitoista kierrosta, kunnes meidät komennettiin ulos Markuksentorilla. Turistitouhua, jäätelä maksoi kympin, kauheasti ihmisiä, elävää musiikkia, jonot joka paikkaan. pitihän sitä ihmetellä ja jonottaakin yhteen kirkkoon, jonka nimen olen jo uniohtanut. Huokausten silta oli remontissa, sinne emme päässeet.

Sitten taas satamaan tulleeseen vaporettoon. Jäimme pois S.Elenan saarella. Rauhallinen ja hiljainen, ei turistitouhua. IOlisimme syöneet, mutta ruokaa ei tosiaan saanut. Vai Markuksentorin turistipaikoista olisi saanut siihen aikaan ruokaa, mutta ei kiinnostanut. Joimme oluet, kiertelimme hieman. Hiljaista oli. Oikein rauhoittavaa.

Itseasiassa en enää muista kaikkea mitä teimme Venetsiassa. Auringon laskiessa huomasimme olevamme Piazzale Romalla, kun se vaporetto menikin takaisin tullessaan eri reittiä emmekä päässeet sinne minne aioimme. haiimme kaupasta ruokaa, sitten bussilla Mestreen. Osa väestä lähti vielä syömään herkulliset pasta-ateriat, mutta minä oikaisin vuoteeseeni lukemaan Donna Leonin Kuolema väärissä vaatteissa, joka kertoo murhasta Mestressä.

On kyllä upea, siis todella upea paikka se Venetsia. Ehykä lähden vielä joskus sinne viikoksi ja kierrän vaporeoilla kaikki saaret: luostari- hautausmaa- puutarhasaari, ghetto, Murano ja Burano ja mitä kaikkea. Ja kiertelen kapeilla kujilla. Tämä oli vasta sellainen makupala:)